MITÄÄN UUTTA EI KOSKAAN SAAVUTETA PITÄMÄLLÄ KIINNI VANHASTA

Mitä olet mieltä, voiko elämässä saavuttaa mitään saavuttamisen arvoista pitämällä kynsin ja hampain kiinni tutusta ja turvallisesta arjesta koko ajan? Mun mielestä ei. Välillä pitää ottaa riskejä, eikä aina niin hallittujakaan. Oon aina ollut siitä kaksipiippuinen ihminen, että joko laitan asioiden suhteen pyörät pyörimään 110% moodilla tai sitten ne ei pyöri ollenkaan. Nyt vasta reilun vuoden, parin aikana hommat on pyörineet enemmän kuin koskaan. Oon ottanut niitä pelottavia askeleita portaikossa, jossa ei ole vielä sitä huippua näkyvissä. Ja mitä useammin sitä on tehnyt, sen enemmän oon uskaltanut jo tukeutua siihen, että ehkä kaikki järjestyy hyväksi ennemmin tai myöhemmin.

Mun mielestä olisi tylsää tehdä elämässä päätöksiä aina järki edellä. Miksei vois kerrankin kuunnella sydäntä ja kokeilla jotain ihan uutta?

Se on kuulkaas semmoinen homma, että tämä tyttö löytää itsensä aivan varmasti Turusta ensi vuonna. Kyllä. Ajattelin muuttaa sinne ja laittaa siellä aivan kaiken uusiksi. Hei hei, logiikka, nyt vaan mennään sinne mihin elämä kuljettaa. Sopii mulle!

Ajattelin ottaa vuoden 2018 teemaksi sen, että voisi pysytellä mahdollisimman kaukana varmoista ja tylsistä ratkaisuista ja elää kerrankin sellaisella ”gut feeling” -meiningillä. En haluaisi enää miettiä jälkikäteen itsekseni, että ”olis pitänyt kuunnella sitä omaa intuitiota silloin ja silloin, kun asia X tapahtui”.

Eli, vuoden 2018 motto:

Kun mietin paria edellistä vuotta, niin kaikki parhaat päätökseni oon tehnyt hetken mielijohteesta.

Joku kuningasidea on vaan iskenyt kun salama kirkkaalta taivaalta ja kun sen idean oon päähäni saanut, niin ei se sieltä muuten hevillä poistukaan. Nää kaikki viime vuosina tekemäni päätökset on olleet sellaisia, että oon manifestoinut niitä mielessäni vuosikausia jollain tasolla, mutta sitten unohtanut taas ne haaveet sellaiseen tasaisen harmaaseen arkeen. Haudannut ne toivon kipinät siellä jossain ja tyytynyt semmoiseen blaah-fiilikseen.

Onneksi nuo loistoideat on tulleet tauon jälkeen ihan puskista uudestaan esiin, ja nyttemmin oonkin uskaltanut tarttua niiden ilmaannuttua heti toimeen, koska intuitio vaan käski niin tekemään. Välillä on oltu jo menossa perse edellä puuhun, mutta aina viime hetkillä on löytynyt joku ratkaisu kaikkeen. Ja aina tasaisin väliajoin havahtunut siihen, että kyllä se päätös sittenkin kannatti tehdä.

Sydämen kuunteleminen muuten toimii! Kokeilkaas. Yleensä se ensimmäinen fiilis jostain asiasta/ideasta on aina oikea. Sitä kannattaa kuunnella. Kun asioita alkaa liikaa vääntelemään, kääntelemään ja punnitsemaan jokaisesta perspektiivistä niin oot äkkiä sotkenut aivosi aikamoiseen kiemuraan ja tehnyt asioista tarpeettoman hankalia. Sama pätee myös elämäntapamuutoksessa.

Oon saattanut Mel Robbinsista mainita tässä blogissa ennenkin, mutta hänellä on semmoinen aika kätevä sääntö elämässä, kuin ”5 second rule” – kun saa jonkun idean päähän, että ”mun pitäisi…”/”voisin…”/”mitä jos…”, niin pitää välittömästi laskea viidestä alaspäin 5-4-3-2-1 ja tehdä joku ratkaiseva siirtoliike sen eteen.

Tuo toimii siis ainoastaan käänteisesti laskemalla viidestä alaspäin, koska jos lasket 1-2-3-4-5, voit jatkaa laskemista loputtomiin ja olla tekemättä mitään. Pitää siis vaan tehdä joku muuvi ja miettiä vasta jälkikäteen, miten toimitaan. Tee se ennen kuin aivot tajuaa, mitä olet tekemässä. Hah, toimii.

Kun pääkaupunkiseutu vaan ahdistaa

Oon vuosikausia miettinyt, ettei pääkaupunkiseutu oikeen ole mua varten. Oon asunut pääkaupunkiseudulla koko ikäni Vantaan ja Helsingin väliä ravaten, mutta en oo koskaan tuntenut mitään suurta rakkautta mun kotikaupunkia kohtaan. Onhan täällä kaikki palvelut tosi lähellä, kaikki parhaat tapahtumat on täällä ja näin pois päin. Paperilla tää kaupunki on ihan täydellinen paikka elää, mutta ei noin käytännössä. Joka kerta kun oon päässyt pois pääkaupunkiseudun stressaavasta meiningistä niin musta on kuoriutunut ihan uus ihminen, vaikka kyseessä olis joku parin päivän miniviikonloppu rauhallisemmissa maisemissa.

En mä halua elää kaupungissa, jossa ihmiset raivostuu myöhästyessään metrosta, jonka vuoroväli on 5 minuuttia. Pahinta on ollut muuten huomata olevansa itsekin siinä tilanteessa. Mihis sitä on kiire valmiissa maailmassa? Mulla on Helsingissä kulkiessa sellainen tunne koko ajan, että huoh, pitäisi olla jo jossain, ahdistaa, kiire, ei pysty, kulkekaa kovempaa, pois tieltä. Leposykkeeseen tulee välittömästi +30 lyöntiä kaupungin hulinassa.

Sattuneesta syystä oon viettänyt Turussa nyt paljon aikaa ja koska oon siitä kaupungista haaveillut jo pidempään, niin nyt se on ihan konkreettisesti kolahtanut – sinne mä haluan asettua! Mä haluan asua paikassa, jossa voin käppäillä kotiovelta jonnekin metsän keskelle ihan minuuteissa. Haluan vähän pienemmät piirit. Okei, eihän Turku mitään maaseutua ole, mutta on se nyt iso muutos verrattuna Helsinkiin.

En todella tiedä, mistä löydän itseni vuoden päästä, mutta jos nyt syvennyn tonne jonnekin mielen syövereihin, niin kyllä mä näkisin itseni Turussa ihan pysyvästi. Mulla ei ole hajuakaan, minne päin Turkua muutan ja millaisilla työkuvioilla elämäni siellä aloitan, mutta aika näyttää.

Heippa Helsinki, ei tule ikävä! (Ainakaan paljoa.)

Edellisessä postauksessa:

YLLÄRIKEHONHUOLTOHETKIÄ, POHDINTAA BLOGISKENESTÄ JA MUITA KUULUMISIA

Lue myös:

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram

 

 

 

 

 

 

Alkuviikon ruoka- ja treenipäiväkirjaa!

Maanantaista lähtien on tosiaan menty siistimmällä ruokavaliolla ja vähän skarpimmalla arkirytmillä. Kaksi kokonaista päivää takana, mutta oikeastaan olo on jo vähän parempaan suuntaan ja huomaa heti varsinkin aamulla herätessä, ettei ole mikään kova turvotus enää päällä.

Alkuviikko on kulunut tiiviisti EasyFitillä duunissa ja ruokailurytmien kanssa menee kyllä helposti haasteelliseksi. Eväät on prepattu kotona toki valmiiksi, mutta siellä kun hommat poukkoilee aika kovasti tehtävästä toiseen, niin menee ateriointi vähän sellaiseksi, että närpitään siellä sun täällä jotain.

Nyt oon sentään myös pyöräillyt työmatkat – lisää hyötyliikuntaa, jes! Matkaa vain 3km suuntaansa, mutta ihan kaikki ylimääräinen aktiviteetti on aina kotiin päin.

MyFitnessPal on kulkenut matkassa maanantaista alkaen. Alan jo tottua siihen – oikein mukava kaveri, enkä koe sen käyttämistä yhtään työlääksi, kunhan pääsee yli parista ekasta päivästä. Pari ekaa päivää oli aika järkyttävää luoda siellä sovelluksessa uusia ruoka-ainesisältöjä, korjata makroja ja tarkistella eri tuotesisältöjen oikeellisuutta. Mulla meni ekana päivänä aamupalan kirjailuihin varmaan puoli tuntia, heh heh. Intouduin siinä samalla skannailemaan kännykän kameralla noita eri tuotteiden viivakoodeja, mikä on siis myös yksi nopea keino syöttää sinne tietokantaan syötyjä ruokia. Skannaat vaan EAN-koodin ja joku 80% tuotteista löytyy sen avulla sieltä tietokannasta ilman, että tarvii kirjoittaa mitään hakukenttään.

Pidemmittä puheitta, hyökätään asiaan. 🙂 Ilmoitetut grammamäärät on sitten raakapainoja.

maanantai 4.9.

Aamupala n. klo 11.30 (torkutin reippaasti, joten aamiainen ”vähän” venähti… hyvä alku projektille?! :D) :

kaurapuuroa (65g hiutaleita) kauramaitoon keitettynä

2 keitettyä kananmunaa + 1 valkuainen

100g vadelmia

60g raejuustoa

sokeroimatonta karpalo-kinuskikeittoa

1 banaani

kahvia täysmaidolla (don’t judge me, I’m only human!)

1 rkl Puhdistamo Supervihreää + MSM+C sitruuna-jauhetta

Klo 14.00 treeni: vetävät lihasryhmät – takareisi, selkä, hauis

Palkkari n. klo 15:

33g NutriWorksin vanilja-mustikka -heraisolaattia & 50g NutriWorksin hiilihydraattijauhetta

Ruoka n. klo 16.00:

60g gluteenitonta fusillipastaa

150g maustamattomia broilerin fileesuikaleita

kourallinen persiljaa ja jääsalaattia

5g oliiviöljyä

Päivällinen n. klo 19:30:

40g gluteenitonta fusillipastaa

150g maustamattomia broilerin fileesuikaleita

kourallinen persiljaa ja jääsalaattia

10g oliiviöljyä

Iltapala klo 22:00:

1 Skyr vanilja-suklaamuru (170g)

10g saksanpähkinöitä

2 kourallista basilikaa

1 kurkku

yht. 2307 kcal, proteiinia 174g, hiilihydraattia 248g, rasvaa 64g

tiistai 5.9.

Aamupala n. klo 10.00:

250g rahkajogurtti

banaanipannareita (2 kananmunaa, 1 valkuainen, 60g kaurahiutaleita, kanelia, 1 banaani)

100g vadelmia

50g marjasekoitusta

1 rkl Puhdistamon Supervihreää + 1 rkl MSM+C sitruunaa

kahvia täysmaidolla

 

– Ohjaus salilla –

Pikaratkaisu ennen treeniä n. klo 13.15:

(jämät aamulta jääneistä pannareista)

33g NutriWorksin vanilja-mustikka -heraisolaattia & 50g NutriWorksin hiilihydraattia

Treeni: työntävät lihasryhmät (etureisi, rinta, olkapää, ojentaja) 

Palautusateria n. klo 15.00:

120g naudan paistijauhelihaa, rasvaa 10%

50g gluteenitonta fusillipastaa

Päivällinen n. klo 18.00:

50g gluteenitonta fusillipastaa

120g naudan paistijauhelihaa, rasvaa 10%

10g oliiviöljyä

kourallinen persiljaa ja basilikaa

+ Jossain välissä Lidlin Plus-kivennäisvesi, mango (tämä piti ostaa, koska vesipullo jäi kotiin ja tarvitsin jonkun hätäratkaisun juomapulloksi ja seliseli!)

– Salilla kehonhuoltoa, lähinnä dynaamisia liikkuvuusliikkeitä –

Iltapala n. klo 22:00:

2 valkuaista keitettynä

195g babyporkkanoita (pakaste)

50g tattarimuroja kevytmaidolla

300g kurkkua

60g punaista paprikaa

kourallinen persiljaa

yht. 2537 kcal (hups), proteiinia 161g, hiilihydraattia 299g, rasvaa 69g

keskiviikko 6.9.

Aamupala n. klo 10.30:

banaanipannareita (2 kananmunaa, 1 valkuainen, 60g kaurahiutaleita, 1 banaani, 1 rkl Urtekramin raakalakritsijauhetta, 90g Alpron soijajogurttia kaurahiutaleilla)

15g saksanpähkinöitä

115g marjasekoitusta

50g tattarimuroja kevytmaidolla

1 rkl Puhdistamon Supervihreää + 1 rkl MSM+C sitruunaa

kahvia täysmaidolla

”Välipala” n. klo 13.30:

Lidlin appelsiini-raakakaakaopatukka

kahvia kevytmaidolla

Ateria n. klo 15.30:

50g gluteenitonta fusillipastaa

80g naudan paistijauhelihaa, 10% rasvaa

10g oliiviöljyä

200g vihreitä papuja

korianteria

Päivällinen 18.30:

50g jasmiiniriisiä

120g maustamattomia broilerin fileesuikaleita

10g oliiviöljyä

korianteria

200g babyporkkanoita (pakaste)

+ Illalla syön vielä 250g rahkajogurttia, 1rkl Urtekramin tahinia + paistan varmaan pussillisen tuoreita wokkivihanneksia. Jepjep.

Tänään on vietetty lepopäivää treeneistä, mitä nyt tein parit sarjat hip thrustia vastuskumeilla ja koko päivä on pyöritty salilla duunissa, ainoastaan kaihoisasti käsipainojen perään katsellen.

Pari huomiota alkuviikon syömisistä;

  • Helposti kasvikset jää päivän aikana unholaan ja sitten niitä pitää illalla mättää hätäpäissään koko päivän edestä. Aamulla on helppo saada marjoja mukaan, mutta lounaalta/lähinnä palautusaterioista jää helposti vihannekset uupumaan.
  • Aamiainen voisi olla aikaisemmin. 😀 No alkuviikko on ollut poikkeustilanne, yleensä aamiainen on aiemmin, eikä ole edes mahdollista viivytellä noin pitkään aamutoimien parissa.
  • Paistan aina lihat vesihauteessa pannulla, mutta jos paistan pannulla vihanneksia tai protskupannareita, niin käytän yleensä oliiviöljyä tai satunnaisesti kookosöljyä. Vaikka oliiviöljy ei siis missään nimessä ole ihanteellinen korkeissa lämpötiloissa paistamiseen. Tällä hetkellä kaapista ei löydy muuta! 😀
  • Vettä juon automaattisesti veikkaisin semmoisen 2-3 litraa päivässä, kannan vesipulloa ihan joka paikkaan (paitsi no tiistaina kadotin sen jonnekin ja piti ostaa se hemmetin hedelmäsokeroitu kivennäisvesi) – tänään vedenjuonti on kyllä ollut vähän katkonaista!
  • Kalorit mulla on edelleen olleet tosi korkealla, mutta nyt ensin keskitynkin lähinnä oikeanlaisten ruoka-aineiden valitsemiseen ja sitten vasta varsinaiseen kalorivajeeseen.
  • En aina käytä täysmaitoa kahvin seassa, mutta välillä. Nyt se purkki onneksi loppuu viimeistään huomenna ja siirryn taas kevytmaitoon!

Huomenna sitten tehdään taas vetävät lihasryhmät (takareisi, selkä, hauis) ja perjantaina vedetään aerobinen setti salilla, eli juoksuintervalleja matolla + keskivartaloa ja pohkeita jonkun kiertoharjoittelun muodossa. Loppuviikolla on edessä myös lisää saliohjauksia ja lauantaille vuorossa vielä työntävät lihasryhmät salilla. Kehonhuoltoa yritän aina ujuttaa alkulämmittelyiden tai loppujäähdyttelyiden sekaan – kaks kärpästä yhdellä iskulla. Kelpaa mulle.

Edellisessä postauksessa kerroin, miksi päätin skarpata ja ryhtyä vähän kiristelemään syksyä kohden.

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram