TERASSIKAUDEN HOUKUTUKSET

Ah, aurinko on vihdoin kömpinyt ulos piilostaan ja hemmotellut jokaista suomalaista tässä hetken aikaa. Terassit on täyttyneet ääriään myöten joka arkipäivä työajan päätyttyä ja viikonloppuna jengiä on kaupungilla ku pipoa. Jäätelökioskit kuhisee. Grillit käy kuumina. Kaupan siiderihyllyt ammottaa tyhjyyttään. Onhan se nyt kivaa korkata ensimmäiset grilliruuat ja nauttia auringosta, mutta mites sen hyvän fiiliksen ja auringon hemmotteleman olon saa pidettyä yllä myös läpi kesän?

Yllättävän moni tuntuu pistävän kesän ajaksi salikortin jäähylle. Tiedossa on paljon reissuja, roadtrippejä, mennään etelään ja mökille sun muille menoille. Ei ole aikaa treenata. Vai onko sittenkin?

Mua on aina hämmästyttänyt, miksi kaikki talven aikana tehty uurastus tavoitteiden eteen heitetään kesän aikana roskakoriin ja antaudutaan sataprosenttisesti terassikauden houkutusten valtaan? Ajatellaan, että sit kun ne kesälomat on pidetty ja reissut tehty, niin syksyllä on sitten uudenlaista puhtia jatkaa omien tavoitteiden työstämistä ja treenaamista?

Mites sitten kun alkaa syksyn kiireet, räntäsateet ja hullu loppupuserrus ennen joululomia? Tuntuu, että syksyllä saatavaa energiabuustia aina jotenkin romantisoidaan liikaa omassa pääkopassa eikä muisteta, että todellisuus Suomen syksystä on vähän karumpi. Miksei tavoitteiden eteen voi siis tehdä töitä jo nyt, välittömästi, tai nimenomaan sen oman kesäloman ja reissujen aikana? Sehän on mitä parhainta aikaa opetella uusia elämäntapoja ja arjen voittavia rutiineja! Eikö? Aina puhutaan, että jos haluaa saada uudet tavat iskostumaan alitajuntaan ja haluaa saada niistä toimivia, niin pitää luoda ympäristö ja olosuhteet sellaisiksi, että se haluttu tapa on helpoin toteuttava. No nyt sulla on sellainen ympäristö ja olosuhteet, että toivottujen tapojen onnistuminen on entistäkin todennäköisempää – LOMA! KESÄ! Eipä tule mitään kiirepalavereita ja liikenneruuhkia, joita voi syyttää treenien väliin jäämisestä.

Sulla ei ole lomalla kiire minnekään. Sulla on koko päivä aikaa tehdä just sitä mitä huvittaa. Kun loikoilet mökillä lomalaitumilla siellä laiturin nokassa ja paahdat itseäsi auringossa, mikä/kuka estää vetämästä pienen liikkuvuusharjoittelusession siinä samassa paikassa? Ei siihen tarvita muuta kuin oma keho. Ei välineitä. Go with the flow – aikaa menee ehkä 15 minuuttia ja saat siinä ajassa jo isolla kädellä jumeja ja lukkoja pois kehosta. Sen jälkeen sauna ja pulahdus veteen maistuu tuhat kertaa paremmalta, ja kaupan päälle saat energiaa ainakin  nelinkertaisen määrän takaisin.

Palautumisen hallinta

Jos puolestaan palautuminen on sun kompastuskivesi, mikset laittaisi unirytmiäsi parempaan ruotuun jo lomien aikana? Syksyn mittaan töihin palatessa sulla olisi jo ihan alitajuntaan iskostunut tapa mennä aikaisemmin nukkumaan ja ehdit nauttia päivästä pidempään.

Arjessa on aina tosi monta rautaa tulessa ja sohitaan sinne sun tänne, ajatellen just siten, että treeni on se ”pakollinen paha”, jolle on löydettävä aikaa jostain kohtaa. Liikunnasta tulee tolla aika vastenmielinen mielikuva, vai mites? No entäs kun on ne lomat päällä ja on oikeasti sitä aikaa käsillä! Treenaaminenkin sujuu paljon helpommin, kun on noin muuten tosi vapautunut fiilis ja arki ei kuormita samaan aikaan joka tuutista. Palaudut loman aikana treeneistä nopeammin, pää on enemmän menossa mukana ja uusia liikkeitä/kehonhallintatekniikoita on helpompi opetella.

Laita siis oma hyvinvointisi etusijalle. Vasta sen jälkeen voit olla energisempi ja parempaa seuraa myös sun ympärilläsi oleville ihmisille!

Se, että raivaat kalenterista aikaa treenaamiselle, ei ole itsekästä vaan ihan hemmetin tärkeää. Miksi lomaakin pitäisi suorittaa ja aikatauluttaa jokainen lomapäivä minuutin tarkkuudella? Miksei siellä voi olla tyhjiä päiviä ilman mitään velvollisuuksia – eikö se oo lomailun tarkoitus?

Unohda stressaaminen. Joka paikkaan ei tarvii ehtiä. Mutta mieti, minkä energiabuustin saat jokaiseen päivään, kun sieltä löytyy aikaa myös treenaamiselle ja aktiviisuudelle. Lupaan, että kesälomasta tulee miljoona kertaa hauskempi! Älä mieti hampaat irvessä treenaamista vaan lähde vaikka rohkeasti kokeilemaan uusia lajeja tai treenimetodeja, ilman mitään suurempia ennakko-odotuksia tai epäluuloja. Anna uusille lajeille mahdollisuus. Jos salitreeni ei ole sun juttu, niin miten olisi SUPpailuhetki jonain kauniina hellepäivänä? Seinäkiipeily? Pallopelejä läheisellä urheilukentällä koko perheen voimin? Pitkä pyöräretki luonnon sekaan mehevät piknikeväät repussa mukana?

Aktiivisina päivinä nautit herkuista enemmän

Grilliruuat ja satunnaiset jätskihetketkin maistuu paaaljon paremmilta, kun päivään on kertynyt jotain aktiivisuuttakin alle. Silloin satunnaiset herkkuhetket ei lamauta sua loppupäiväksi, eikä myöskään jätä mitään oravanpyörää päälle, vaan pikemminkin toimii satunnaisena päivän piristyksenä ja taas mennään!

Oon kokenut elämässäni kesiä ihan laidasta laitaan. Sellaisia, joina en todellakaan liikkunut minnekään, mutta herkut maistuivat sit senkin edestä. Antoiko se kesä mitään? Jäikö siitä hyvä fiilis? Oliko sen jälkeen syksyn alkaessa puhtia aloittaa uusia elämäntapoja? HELL NO.

Entä ne kesät, kun pyörän selässä on istuttu joka päivä, treenailtu on monipuolisesti sekä ulkokentillä, salilla kuin mökeilläkin ja nautittu myös satunnaisesti niitä ex-tempore jätskejä rannassa? Noh, sanomattakin selvää, että nuo kesät jää paremmin mieleen. Jaksaa tehdä jotain muutakin kuin maata ja siemailla huurteisia.

Aktiivisen kesän jälkeen syksy on pelkkää hyvää jatkumoa kesän aikana opetelluille hyville rutiineille ja sitten se syksyn tuoma viileän raikas ilma tuo OIKEASTI lisäpuhtia painaa menemään, kun on aika palata arkeen ja velvollisuuksien pariin. Ei se syksy ja koulujen/töiden jatkuminen ole mikään tae siitä, että jaksaisi palata takas hevosen selkään, jos koko kulunut kesä on siinä vaiheessa ollut kostea ja sokerinen.

Aseta viikkotavoitteita jo loman ajaksi

Kesällä uusia tapoja ja voittavia rutiineja on tosi helppo ujuttaa vaikka viikko kerrallaan mukaan. Saat ihan huomaamatta uutta energiaa jokaiseen päivään eikä tee ees tiukkaa, kun muuten saa vaan loikoilla. Vai kuulostaako tällainen suunnitelma pahalta;

Viikko 1: Juo vettä niinkun huomista ei ois! Osta marketista joku vähintään 1,5 litrainen kannu ja kokeile sinne veden sekaan erilaisia makukomboja, kuten sitruunaa ja limen lohkoja, inkivääriä ja appelsiiniviipaleita, mintunlehtiä ja sitruunamelissaa, maustettuja vichyjä/sokerittomia BCAA-juomasekoituksia ja tuoreita marjoja jne. Huolehdi siitä, että aina päivän mittaan olet juonut noin kaksi täyttä kannullista vettä ja siitä ylöspäin. Aloita edes kahdesta litrasta per päivä!

Viikko 2: Vältä autoa ja busseja viimeiseen asti. Hyppää pyörän satulaan ja lähde seikkailemaan jonnekin lähiympäristöön luontoretkelle. Jos päivän aikana on liian kuuma, odota illansuuhun ja lähde vasta sitten. Ajoita pyöräretken huippu siten, että ehdit kattomaan huikeen auringonlaskun joltain kallion kukkulalta tai rannasta käsin.

Viikko 3: Haasta kaverit rantalentikseen, golfkierrokseen tai höntsäfutikseen lähikentällä. Jättäkää puhelimet kotiin ja keskittykää elämään hetkessä.

Viikko 4: Tee kehonpainotreeni pari kertaa viikon aikana, olit sitten mökillä, laiturinnokassa, asuntoautossa tai missä ikinä viiletätkään. Aseta ajastin käymään vaikka 20 minuutiksi, valitse 6-8 liikettä ja tee 8-10 toistoa jokaista liikettä. Pyri tekemään 20 minuutissa niin monta kierrosta kuin ehdit.

Tai lataa Tabata-treeniin soveltuva kännykkäsovellus (esim. intervalliajastin tai tabata timer), valitse yhteensä 8 liikettä, ja tee työosiot aina 20 sekuntia täysillä. Sitten lepäät 10 sekuntia ja teet toista liikettä taas 20 sekuntia. Tee yhteensä 5 kierrosta kaikkia liikkeitä. 8 liikettä, 20 sekuntia työtä, 10 sekuntia lepoa, toista vielä 4 kertaa alusta koko kierros. Aikaa menee tähänkin sen 20 minuuttia. Ei kovin suuri uhraus 😉

Viikko 5: Smoothieviikko kokeilevassa keittiössä! Jos et omista vielä blenderiä, nyt on korkea aika investoida ainakin sellainen kolmekymppiä vaikka johonkin ihan perusblenderiin, mitä myydään supermarketeissa. Smoothiet on helppo tapa ujuttaa kasviksia ruokavalioon hyvän maun varjolla ja ne pelastaa sut myös kiireisinä aamuina, kun ei ole aikaa väsätä aamupalaa nollasta alkaen.

Kokeile eri päivinä erilaisia smoothieita viikon ajan. Lähde aluksi vaikka ihan helposta liikkeelle ja tee joku mokkainen suklaaunelmasmoothie. Banaania pakastettuna, jäähdytettyä tummapaahtokahvia, 1 rkl makeuttamatonta maapähkinävoita ja vaikka suklaanmakuista heraproteiinia? Nesteeksi vielä makeuttamatonta mantelimaitoa pehmittämään makua. Lupaan, että tollainen pläjäys maistuu nirsoimmallekin hyypälle.

Toisena päivänä marjat kokeiluun; heittele fiiliksen mukaan erivärisiä marjoja blenderiin, pohjalle vettä, jääpaloja, banaania (pakastettuna monikin asia toimii smoothiessa paremmin!), nesteeksi joku makeuttamaton kasvimaito tai kevyt kookosmaito. Proteiiniksi vaikka maustamaton rahkapurkki tai vaniljaheraa. Älä lähde innostumaan liikaa, vaan pidä smoothie aika simppelinä 😉

Kolmantena päivänä raikas vihersmoothie, joka voi vaatia nirsoimmalta kaverilta jo vähän uskallusta, mutta LUPAAN, että ne vie oikeasti kielen mennessään – 1 Granny Smith-omena, 1 päärynä, pakastepinaattia (pakastettuna, koska tuo ihanan koostumuksen), raikasta vettä, tuoretta minttua ruukusta, lisäksi vaikka sitruunamelissaa tai ananasta.

…ja sitä rataa.

Yksi tavoite per viikko. Viikon loppupuolella se uusi tapa/tavoite sujuu aina jo vähän helpommin.

Älä tee sitä virhettä, että yrität muuttaa kaikki tavat kerralla. Takaan, ettei se johda mihinkään. Se on varma tapa hankkia itselle ihan luuserifiilis, eikä se oo missään nimessä tarkoitus kun pyritään parempaan oloon!

Edellisessä postauksessa:

PÄÄ POIS SIELTÄ PYLLYSTÄ!

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉 Facebook / Twitter / Instagram

 

 

 

6 kohdan checklist tavoitteidesi saavuttamiseen

Tiesitkö, että on olemassa yksi aika simppeli kysymys, johon vastaamalla voit tarkistaa välittömästi, mihin suuntaan oot matkalla elämässäsi?

No se tulee tässä. Kysy itseltäsi joka kerta, kun ryhdyt päivän aikana johonkin toimenpiteeseen;

”Edistääkö tämän tekeminen mun tavoitteiden saavuttamista vai hidastaako se niitä?”

En nyt tarkoita, että sun pitäisi kysyä tuo kysymys itseltäsi, kun olet matkalla vessaan vaan tarkoitan jokaista tietoista päätöstä, jolloin alat puuhastelemaan jotakin päivän aikana – oli se sitten Netflixin avaaminen, sähköposteihin vastaaminen, treenaamaan lähteminen, virallisten puheluiden soittaminen tai mikä tahansa toimenpide. Kysy silloin itseltäsi tuo ylempänä oleva kysymys. Auttaako/edistääkö se tekeminen sua matkalla tavoitteeseesi vai onko se hidastamassa niitä?

Yksinkertaista, mutta toimivaa.

Eikä sitä tarvitse loppuelämänsä ajan olla jatkuvasti miettimässä, vaan ainakin elämäntapamuutoksen alussa (tai mikä ikinä tavoitteesi onkaan) on ihan hyvä opetella pilkkomaan päivät yksittäisiin osiin ja katsoa ihan rehellisesti, mihin se aika hupenee. Kalenteri ei valehtele. Jos selaat kalenteriasi puoli vuotta taaksepäin, niin näet ihan konkreettisesti mitä asioita oot priorisoinut sillä ajalla. Onko se käytetty aika ristiriidassa sen kanssa, millainen ihminen haluat olla? Mitä loppupeleissä tavoittelet, millaista fiilistä haet? Ovatko sun kalenterin tunnit linjassa arvojesi kanssa?

Ihminen tekee päivässä lukemattoman monta päätöstä, joista suurin osa toimii täysin automaatiolla. Me toimitaan lähes aina tapojemme kautta, autopilotilla, ilman sen kummempaa punnitsemista. Solmit kengän nauhatkin ihan automaattisesti ilman, että sille täytyy etsiä erikseen aikaa kalenterista tai miettiä, kumman jalan nauhat solmit ensin. Opettele siis aluksi kirjoittamaan ylös aikataulutettuna kaikki, mitä päivän aikana teet ja mihin toimenpiteisiin ryhdyt. Niitä on ihan mielenkiintoista tarkastella jälkikäteen, jos ongelmana on ollut vaikka se, ettei treeneille tahdo löytyä aikaa viikkokalenterista. Onko asia näin ihan todella? Sieltä aikataulutetuista päiväkirjoista saattaakin paljastua useampi Netflix- tai somehetki, jonka olis voinut käyttää paremminkin hyödyksi.

Mihin ison muutoksen tekeminen/tavoitteen saavuttaminen yleensä tyssää?

Joni Jaakkolan Väkevä Elämä -kirjassa on aika pähee kaavio (kuva alla). Tuohon on eritelty yksitellen, mitä tapahtuu, jos joku noista palikoista puuttuu matkasta.

No, mietitään, että olet tekemässä jotain isoa muutosta elämässä. Miten se tuodaan onnistuneesti maaliin? Otetaan nyt esimerkiksi se elämäntapamuutos. Kesä on takana, ei ole treenattu koko kesänä, grilliruoka on maistunut ja nyt pitäisi palata syksyn koitettua ruotuun ja skarpata. Tarvitaan ryhtiliike!

Mitä tarvitset onnistuaksesi siinä? Kaava syntyy ylläolevan kuvan mukaan; visio + yhteisymmärrys + taidot + palkkiot + resurssit + toimintasuunnitelma = GREAT SUCCESS! Jos joku tuosta kaavasta puuttuu, niin matka tyssää – jos ei kertaheitolla, niin hitaasti mutta varmasti.

Mitä käy, jos joku noista palikoista puuttuu?

Visio hukassa?

Sulla on joku täysin epämääräinen tavoite, mitä et pysty mittaamaan ja aikatauluttamaan tarkasti, tai vastaavasti et edes tiedä, miksi se tavoite on tärkeä sulle. Se voi olla vaikka somen/yhteiskunnan asettama paine siitä, että ”täytyy” mahtua tiettyyn muottiin, joten ajattelet, että -5kg tekee sut onnelliseksi. Mutta se ei motivoi sua sisäisesti, eikä tällainen tavoite anna potkua persuksiin niinä vaikeina hetkinä, kun elämäntapamuutoksen kuherruskuukaudet on ohitse.

-5kg ei ole ensinnäkään aikaan sidottu tavoite, joten suorittaminen jää väkisinkin hakuammunnaksi. Toisekseen, se ei tuo sun mieleen kirkkaasti, millaista elämäsi tulee olemaan sen -5kg myötä? Entä sen jälkeen?

Yhteisymmärrys hukassa?

Näin voi käydä, jos vaikka elät ympäristössä, jossa sua ei tueta sen muutoksen suhteen ollenkaan. Tukiverkostoosi kuuluu puoliso tai kaveriporukka, jolla on elämäntavat täysin retuperällä eikä sieltä päästä heru minkäänlaista jeesiä tai ymmärrystä sun tavoitteille.

Vastaavasti tilanne voi syttyä siitä, jos sulla on palkattuna valmentaja, jonka kanssa ei luottamus ja kommunikointi pelaa toivotulla tavalla. Tai sitten sua pusketaan sellaiseen lajiin ja valmennusmetodiin, joka ei tunnu itsellesi sopivalta tai luontevalta. Jos valmentajalle ei voi avautua rehellisesti omista haasteista ja epävarmuuksista, jää todennäköisesti tavoitteet saavuttamatta.

Taidot hukassa?

Internetin syövereistä löytyy tietoa niin, että vähemmästäkin menee nuppi sekaisin. Ota niistä kaikista tietotulvista nyt sitten selvää?! Ilman koulutustaustaa ja aiempaa kokemusta elämäntapamuutoksesta on vaikeaa tehdä oikeasti hyviä päätöksiä saatika keskittyä oleellisiin asioihin. Helposti haksahtaa kaikkiin pikkunikseihin, mitä netistä löytyy, tai rakentaa itselleen treeniohjelman kaikista netin syövereistä löytyvistä treenivinkeistä, mutta kokonaisuudessa ei loppujen lopuksi ole mitään johdonmukaisuutta tai nousujohteisuutta – homma lässähtää ku pannukakku. Been there, done that.

Palkkiot hukassa?

Oot vääntänyt hiki hatussa vatsatreeniä jo kaksi viikkoa ohjelmalla, jossa luvattiin sixpack näkyviin, mutta tuloksia ei näy – mitä ihmettä? Mieli väsyy, kun peilissä ei näy näkyviä tuloksia välittömästi. Ajatellaan, että kaikkimullehetinyt. Kärsivällisyys on koetuksella. Se on ihan ymmärrettävää. Varmista siis, että sulla on alunperinkin asetettu tavoite, jota pystyt konkreettisesti mittaamaan ja seuraamaan välietapeilla.

Resurssit hukassa?

Kalenteri alkaa yhtäkkiä sakkaamaan, sua vedetäänkin joka suuntaan kaikkialta ja mihinkään väliin ei jää enää aikaa itsestä huolehtimiselle. Onko näin? Rahan ei ainakaan pitäisi olla muutoksessa todellinen resurssipula, koska oman kehon liikuttamiseen ei tarvitse uhrata penniäkään rahaa. Aikaa taas löytyy aina niille asioille, jotka on itselle riittävän tärkeitä. Oma arvomaailma on syytä tsekata huolella säännöllisin väliajoin ja miettiä ihan tosissaan, miten merkittävällä tasolla se omaan hyvinvointiin satsaaminen maksaa itsensä takaisin. Ei välttämättä hetinytjust, mutta pian. Kun se on kunnossa, niin pystyt olemaan rakastavampi ja läsnäolevampi myös muita ihmisiä kohtaan – vaikka just salitreenille lähtemisen hetkellä ajattelisitkin, että olenpas itsekäs, kun pakenen treenaamaan, vaikka pitäisi viettää aikaa perheen kanssa.

Toimintasuunnitelma hukassa?

Jos et tiedä, minne oot matkalla, päädyt luultavasti jonnekin aivan muualle. Salille mennään ilman mitään käsitystä tulevan treenin sisällöstä, työpäivään lähdetään ilman eväitä mukana ja kokoukseen lähdetään nälkäisenä kaikkien niiden tarjolla olevien voisilmäpullien härnättäväksi. Ei kai? Tästä päästäänkin siihen ennakointiin, mikä on kaiken A ja O, jos meinaa saada konkreettisesti jotain aikaiseksi. Ja jos yrität olla hyvä vähän kaikessa, et oikeastaan voi olla tosi hyvä juuri missään – siksi kannattaa myös miettiä, haluatko tähdätä vaikkapa lihasmassan kasvattamiseen vai painonpudotukseen. Voit saada kaiken, mutta et samaan aikaan.

Omat kokemukset näiden pohjalta?

Palataan ensin vaikka suurinpiirtein vuoteen 2011, jolloin olin aika hukassa näiden kaikkien osa-alueiden kanssa. Mulla oli silloin visio ainoastaan siitä, että jotain tarttis tehdä, mutta oikeastaan en edes tajunnut voivani huonosti, koska olin totuttanut elimistöni siihen usvassa ja harmaan väreissä elämiseen. En osannut kaivata parempaa, koska en muistanut, miltä se tuntuu.

Visio olikin aluksi vaan se ulkopuolelta tullut paine siitä, että pitäisi olla laihempi. Ja voin kertoa, että tämä ajatus ei ihan hirveän pitkälle kantanut niinä hetkinä, kun oli vaikka nukkunut pommiin, sössinyt omat aikataulut tai makasi sängyn pohjalla kuumeessa.

Taitoja ei myöskään ollut, koska lapsena en ollut mikään puissa kiipeilevä ja loikkiva maantienkiitäjä. Kaikki piti tavallaan aloittaa alusta. Ja kun ei ollut taitoja eikä toimintasuunnitelmaa, niin aikamoista sähläämistähän se aikanaan olikin. Päätä hakattiin seinään ja kauan. Välillä otettiin 4 askelta eteenpäin, sitten tuli henkisiä töyssyjä ja palattiinkin 8 askelta taaksepäin. Ei ollut visiota siitä, mitä siellä tunnelin toisessa päässä odottaa. Sehän oli soutamista ja huopaamista, mutta nyt jälkikäteen mietittynä jokaikiseltä taaksepäin otetulta askeleelta tarttui myös jotain oppeja tulevaisuuteen.

Suurimpana motivaationa noina aikoina toimi mulla tuo palkkio-kohta – niitä palkkioita nimittäin sateli joka kerta, kun sai nostettua pyllyn ylös penkistä. Aloittelijan tuuria oli se, että kun aiempaa liikuntataustaa ei juuri ollut, niin jokainen evän heilautus teki mut vahvemmaksi. Ja se, jos joku, ruokki koko ajan eteenpäin, vaikka itse toimintasuunnitelma olikin aluksi olematon. Se muokkaantui sitten siinä matkan varrella, yritysten ja erheiden kautta. Ja se prosessi ei toki koskaan ole valmis!

Minkä noista kuudesta kohdasta koet omalla kohdallasi suurimmaksi haasteeksi?

Edellisessä postauksessa avasin vähän ajatuksiani siitä, tarvitseeko salitreenissä käyttää erikoistekniikoita kehittyäkseen.

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram

 

 

 

 

Ennakointi vs. reagointi – onko ässiä hihassa, kun arki yllättää?

Sitä kuulee sanottavan, että arki pääsi yllättämään. Ihan puskista tuli tämä ja tämä homma, niin sitten ne salitreenit jäi tekemättä ja lounas syömättä. Miten siinä nyt silleen kävi?

Luen tällä hetkellä Joni Jaakkolan Väkevä Elämä -kirjaa (köh köh, on muuten asiapitoisin ja paras ”mutkat suoriksi” -hyvinvointiopus, mitä oon koskaan lukenut), jossa puhutaan tästä aiheesta ja ne herätti ajatuksia, joita pitää nyt avata tänne blogiinkin.

Mitä veikkaat, kuinka pieleen seuraava viikkosi voi mennä, jos oot viimeistään sunnuntai-illan ratoksi merkannut kalenteriisi tulevan viikon treenit, sumplinut aikataulusi ainakin osapuilleen niin, että sinne jää riittävästi aikaa uneen ja palauttaviin hetkiin, ja miettinyt, mitä tulet syömään tulevalla viikolla missäkin välissä? Jälkimmäiseen viitaten, yleensä välipalat tuppaavat tuottamaan eniten päänvaivaa. Töissä ei mahdollisesti ole kylmäsäilytystä tarjolla, tai ”ei ole aikaa” syödä lounastauon ja työpäivän päättymisen välissä mitään.

Niin kuin Väkevä elämä -kirjassa osuvasti sanotaan, niin treenit ja syömiset harvoin menevät nappiin, jos viikko aloitetaan ”katsotaan nyt jos jotakin ehtis jossain välissä” -mentaliteetilla. Itse oon ainakin kokenut erittäin päteväksi sen, että treeneihin suhtautuu samalla vakavuudella kuin sovittuihin tapaamisiin. Jos se lukee viikkokalenterissa, se toteutetaan. Ainoastaan kalenterin tyhjille ruudukoille saa buukata muita menoja.

Tietenkään koskaan ei voi ennustaa, miten asiat tulevat menemään just pilkuntarkkuudella. Mutta todennäköisyyttä voit lisätä ihan huimasti. Ja positiivinen puoli on se, että vaikka arki heittäisi kapuloita rattaisiin, niin kun sulla on jonkunlainen ennakointi ja hätäratkaisut valmiiksi mietittynä, et koskaan päädy sormi suussa miettimään ”miten tässä nyt näin kävi?”. Sen sijaan pystytkin vetämään hihasta jonkun ässän ja päädyt muuttamaan toivottomalta näyttäneen tilanteen ainakin siedettäväksi ennakointisi ansiosta.

Mitä sellaista ajattelit tehdä tänään, jotta huomenna asiat menisivät aivan nappiin?

Proaktiivinen eli ennakoiva elämäntapa on ihan väistämättä vähän lempeämpi keino viettää arkea, kuin reaktiivinen, jossa just sattuu näitä kuuluisia tulipalojen sammutteluja siellä sun täällä. Kovin paljon ei jää tilaa uusille ideoille ja kehittäville ajatuksille, jos kaikki aika menee jo tehtyjen asioiden korjaamiseen.

”Sisäistä se tosiasia, että tämän päivän tulokset on rakennettu suurilta osin jo eilen. Se mitä tänään teet, on aikaisemmin kylvämiesi siementen sadon korjaamista.” / Väkevä Elämä

Itselläni selkein reaktiivisen elämäntavan aiheuttaja on se, jos viivyttelee nukkumaanmenoa liian kauan. Iltamyöhään on helppoa kuvitella, että hoidan nyt nämä pari asiaa tästä vielä, niin ei jää aamuksi roikkumaan, mutta rehellisesti sanottuna saattaisi syntyä parempaa jälkeä kun ne ”pari asiaa” hoitaisi levänneenä, yön yli asioita hauduttaneena ja freshillä aivotoiminnalla. Eikö? 😉

Tästä tulee sitten hirveä oravanpyörä, joka omalta osaltaan vaikuttaa tulevien päivien pieniin valintoihin ja omaan tehokkuuteen.

Arki yllättää ja kaaos uhkaa – mitäs nyt?

Arjessa ei mitenkään pysty kontrolloimaan kaikkea, mutta kun opettelee oikeasti tuntemaan itsensä ihan läpikotaisin ja ymmärtää, miten tuppaa toimimaan missäkin tilanteessa, niin osaa myös suunnitella parempia toimintatapoja vastaisuuden varalle. Jos sulla on vaikka aiempaa kokemusta siitä, miten muutto tai uran vaihdos vie sut aivan sivuraiteille hyvinvoinnin suhteen, niin miten voisit jatkossa toimia paremmin, kun samankaltaisia asioita tulee eteen?

Mikä on muuttuvissa elämäntilanteissa ja arjen kiireissä just se kaikista oleellisin juttu, mikä pitää sun hyvinvointia yllä? Unen priorisointi, ateriarytmistä kiinni pitäminen, sosiaalisten suhteiden vaaliminen?

Otetaan esimerkki ennakoimisesta. Alat tuntea salitreeneissä satunnaisesti olkapäissä vihlovaa kipua, joka pakottaa sut muuttamaan treeniäsi lennosta ja rajoittaa arkeasi jonkun verran. Kannattaako sun silloin…

ennakoida, ja varata aika osaavalle fysioterapeutille, tai ottaa vihdoinkin kalenterista aikaa sille unholaan jääneelle kehonhuollolle

VAI

lakaista ko. ongelma maton alle, jatkaa treeniä entiseen malliin ja odottaa, kunnes se olkapää aiheuttaa myöhemmässä vaiheessa jotain isompaa vahinkoa, joka rajoittaa treeniä/arkea vielä entistä enemmän?

Jälkimmäinen tapaus on esimerkki tilanteeseen reagoimisesta, sen toivotun suunnitelmallisuuden/ennakoinnin sijaan. On ehkä alussa vähän nihkeää ottaa lisää aikaa kehonhuollolle tai lähteä selvittämään yllättävien olkapääkipujen syytä, mutta vielä nihkeämpää on ottaa pidempi breikki, jos menet huolimattoman liikkeen seurauksena murjomaan olkapääsi kovemminkin. Yllättävä urheiluvamma puolestaan syö aikaasi siltä, mikä olis ollut tavoitteidesi kannalta oleellista, ja koko homma olisi tässä tapauksessa ollut ennaltaehkäistävissä.

Pakko kyllä vaan todeta, että ei treeneistä ja ateriarytmeistä tule mitään, jos niitä ei ole mitenkään suunnitellut etukäteen. Näin ainakin mulla, entäs itselläsi? Saatko pidettyä fiilikset ja onnistumisen mittarit positiivisen puolella, jos sulla on erittäin hektinen viikko meneillään ja minkään osa-alueen toteuttamista ei ole ennakoitu etukäteen? Hetkessä eläminen ja spontaanius on ihailtavia piirteitä noin yleisellä tasolla elämässä, mutta hyvinvoinnin peruspilareista kun on kyse, niin ne piirteet kääntyvätkin helposti itseä vastaan.

Väkevä Elämä -kirjassa on listattu 4 yleispätevää kysymystä, jotka voit kysyä itseltäsi aina, kun eteen tulee haastavia tehtäviä/tilanteita tai jos tuntuu siltä, ettei oma suoriutumiskapasiteetti riitä kaikkeen mitä on käsillä;

Kuka tekee? Mitä tehdään? Milloin tehdään? Miten edistytään?

Varsinkin tuo ”milloin tehdään” on aika hemmetin oleellinen kohta. Se, että viikon aikana treenataan ”jossain vaiheessa” tarkoittaa suurella todennäköisyydellä sitä, että ei muuten treenata ja seuraavana sunnuntaina mietitään, miten se aika vaan lipui sormien lävitse.

Tai tilanne, jossa oot jo pitkään ajatellut, että pitää muuten varata aika hierontaan ”jossain vaiheessa”. Milloin? Mihin mennessä? Älä päästä itseäsi tilanteesta ennen kuin se on varmasti varattu ja merkitty kalenteriin. Jos tiedät, että se hieronta tukee hyvinvointiasi ja ehkäisee jatkossa suurempia kremppoja, niin silloin siihen kannattaa panostaa. Ennakointia siis kehiin, ennen kuin se suurempi tarve ehtii ilmaantua!

Mieti etukäteen, millaisiin välipalaratkaisuihin turvaudut tulevalla viikolla? Tai etenkin niissä tilanteissa, kun iskee joku yllättävä palaveri tai muu aikasyöppö? Miten treenaat silloin, kun elämässä on tosi kuormittava ajanjakso etkä halua kuormittaa hermostoa liikaa, mutta haluat silti ylläpitää hyvää fiilistä ja säilyttää aiemmin tehdyn työn tulokset? Tunnistatko hyvissä ajoin itsestäsi, milloin on perusteellisen akkujen latauksen aika?

Jos sulla on tapana skipata kiireessä aamupala, mutta tiedät sen johtavan illansuussa hillittömään ruuan mättämiseen, niin ennakoi ja ota työmatkalle mukaan edes juotava smoothie. Tällaisissa tilanteissa ei kannata jäädä liikaa puntaroimaan kaikista parhainta vaihtoehtoa, vaan miettiä, mikä on just sun tilanteeseen sopivin. Jos asia X estää epätoivotun asian Y tapahtumisen, niin valitse asia X, vaikka se ratkaisu tuntuisikin nihkeältä kyseisellä hetkellä.

Pikkuhiljaa ennakointia opettelemalla huomaat aika äkkiä muuttuvas oman elämäsi supersankariksi, no joke!

Lue myös: Hyvinvoinnin ylläpitäminen arjessa ja pari sanaa armollisuudesta

Edellisessä postauksessa jaoin tämän huisin hauskan intervallitreenin juoksumatolle tehtäväksi!

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram