14 X MIKSI?!

Miksi ihmiset tuntuu pelkäävän ja kauhistelevan punaista maitoa kuin jotain ruttoa? Punaisessa maidossa on rasvaa sen 3 – 3,5g/100g, kun tarkemmin tarkastellaan ravintosisältöä. Punaisen maitotölkin ulkoasu ja siihen liittyvät mielikuvat tuntuu vaan olevan tosi vahvoina ihmisten alitajunnassa. Tilkka punaista maitoa kahvin joukossa on big no no, mutta ruokakerman lisääminen kastikkeeseen ei taida tuntua läheskään yhtä väärältä, vaikka siinä on viitisen kertaa enemmän rasvaa?

Miksi mulla on pakonomainen tarve puristella ja painella tuotteita ruokakaupassa kierrellessä? Eniten mun puristelun uhriksi taitaa joutua tuoreet leivät ja pullat. Pitäähän mun testata koostumusta. En vaan osaa lopettaa…

Miksi omia aatteita ja elämäntyyliä pitää tuputtaa muille ihmisille väkisin? Oli kyse sitten veganismista, Jumalaan uskomisesta, karppaamisesta tai mistä tahansa, niin se on varma, että väkipakolla tuputtaminen saa toisen vaan puolustuskannalle ja työntää ihmistä vielä kauemmas ko. aatteesta. Esimerkiksi vegaaniruokavalioon voi kannustaa ihmisiä ihan pienin askelin, heittää ylävitoset jo pienistä valinnoista ja yksittäisistä lihattomista viikonpäivistä – mutta ei, kun aivan liikaa näkee sitä, että toinen torpataan heti kättelyssä, jos ei uusi kertaheitolla koko ruokakaappia 100% vegaaniksi. Tällainen saa mut näkemään punaista.

Miksi aina pitää käydä niin, että sateisella säällä kun suoristaa hiukset raudalla, niin ulos astuessa tukka vääntyy tuhannen kikkuralle ja kun taas oot vaivalla väkertänyt sisätiloissa itselles kiharoita hiuksiin, niin ulos astuessa ensimmäisen tuulenvireen yllättäessä tukka suoristuu samantien?

Miksi jotkut ihmiset omistaa koko elämänsä toisten piikittelylle? Elääköhän ne kroonisessa hiilarivajeessa vai mistä moinen?

Miksi kaikesta pitää nykyään loukkaantua ja tehdä numero somessa? Esimerkiksi jos vanhemmat antaa pienten lasten katsoa Putousta, niin musta on ihan älytöntä loukkaantua ja pahoittaa mieli niistä vitseistä, mitä siellä esitetään. Putoustakin taitaa olla menossa jo varmaan 8. tuotantokausi, luulisi olevan jo tuttua aiempien vuosien myötä, ettei ne vitsit välttämättä sovellu lasten tai tosikkojen korville. Sama homma pätee ihan kaikkeen. Elämä on huomattavasti helpompaa, kun ei kaivele joka puolelta syitä heittäytyä uhriksi.

Miksi haluaisin hirveästi päästä trampoliinipuistoon just nyt?

Miksi buffet-pöydistä syödessä pääruoka alkaa etoa jo yhden lautasellisen jälkeen, mutta jälkkärille on aina tilaa?

Miksi Netflix päättää tehdä välitsekkiä omasta katselutilanteesta just siinä kohtaa, kun oot vihdoin vaihtanut aivot 100% narikkaan ja löytänyt kaiken pyörimisen jälkeen mukavan asennon?

Miksi kaikki hauskat vitsit/tilanneheitot muuttuu typeriksi heti, kun alkaa selittää jollekin toiselle, miksi ne on hauskoja?

Miksi kaikki viherjauheet haisee kalanruualta?

Miksi kännykkä sattuu olemaan aina äänettömällä just silloin, kun se on hukassa ja siihen pitäis soittaa löytääkseen sen?

Miksi joidenkin kahviloiden/raflojen käsitys brunssista on kuivaa puuroa, pari surullista leivänpalaa lisukkeineen ja appelsiinimehua?

Miksi pakastepinaatti tekee smoothiesta kuin smoothiesta (no yleensä…) parempaa?

Edellisessä postauksessa:

TYKEIMMÄT TREENIBIISIT OSA 3 – näiden siivittämänä lisää puhtia treeniin!

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram

Mitä tarttuu mukaan ruokakaupasta? + Ruokavalioni kulmakivet

Tänään oli kauppapäivä, joten ajattelin listata ylös, mitä ostan ruokakaupasta. Harvoin ostan täysin samoja juttuja, kun käyn isommin kaupassa, vaan aina sieltä tuppaa tarttumaan mukaan joku uutuustuote jos toinenkin. Oon listannut tuonne alas muutaman jutun, mitkä kuuluvat mun keittiössä kategoriaan ”löytyy aina kaapista”. 😉

Kokeilen usein uusia tuotteita ja sen takia en selviydy kaupasta ikinä kovin sutjakkaasti kotiin. Tuoteselosteita ja kauniita paketteja tutkaillessa kuluu helposti ihan liian kauan aikaa. Nyt oon keksinyt myös pienen lifehackin, nimittäin tuotteiden kuvaamisen kaupassa – tyylillä ”muista testata tätä joskus”, ”laita tästä vinkki henkilölle X”, ”tästä löytyy myös tätä makua” jne. Kätevää palata niihin, kun suunnittelee tulevia ostoslistoja, haha!

Kuten näkyy, niin mun ostokset eivät olleet tällä kertaa sitä luokkaa, että kaapit olis olleet ihan tyhjät ennestään. Perustarpeet löytyi kotoa, joten tässä oli suuri osa vähän sellaisia heräteostoksia, jotka läpäisivät mun tiukan seulan.

Yksi perussääntö mulla on ruokakaupassa se, että en yleensä osta tuotteita, joissa on sokeria yli 10g/100g kohden.

Tuolla säännöllä pääsee jo pitkälle. Jos ostaa muroja/myslejä, niin niissä se lisätyn sokerin määrä on yleensä ihan jäätävä. Monissa on myös jonkin sortin siirappeja mukana ainesosaluettelossa, no good. Ostan muutenkin todella harvoin mitään muroja tai myslejä, mutta nyt nuo Pirkan luomu tattarihiutaleet kiinnosti vaihtelun vuoksi.

Kuidun määrän tsekkaan myös, ja jos kuidun määrä on hiilarituotteissa alle 5g/100g niin ei hyvä heilu. Sama sääntö leivän kohdalla.

Itse syön keliaakikkona täysin gluteenittomasti, ja viljatuotteiden kohdalla on välillä vähän työn ja tuskan takana löytää oikeasti ravintorikkaita leipiä/myslejä/pastatuotteita. Valmiit gluteenittomat tuotteet on monesti aika höttöä, täynnä nostatusaineita ja turhia sokereita. Kuidun määrässä jäävät muuten selkeästi kunnon ruisleipien ja muiden varjoon!

Vasta parin kuukauden sisällä oon keksinyt nuo pikapuuropussit, miten käteviä ne on työeväänä. Toki voisin mitata kotoa ihan perus kaurahiutaleita ja lisätä veden töissä, mutta meikä on helppojen ratkaisujen ystävä. Noista pikapuuroista löytyy vaikka mitä eri makuja, mutta toki niiden sokeripitoisuuskin hipoo 20g luokkaa. Tuossa kuvassa yllä näkyy ihan plain jane maustamaton versio, saapahan lisättyä itse makua vaikka marjojen ja raejuuston kanssa. Joskus laitan puuroon myös pellavansiemenrouhetta – suht uusi tuttavuus sekin.

Vihanneksista mulla oli kotona ennestään porkkanaa, bataattia, kesäkurpitsaa ja pakasteessa vihreitä papuja. Aika perusnäky mun vihanneslokerossani. Talvella suosin enemmän pakastevihanneksia (ravintoarvoiltaan ihan samalla tasolla tuoreiden kanssa, joissain mahdollisesti jopa paremmat) ja kesällä tottakai mennään sesongin mukaan nauttien alhaisista kilohinnoista! 🙂 Kesällä mulla tuppaa menemään marjojen kanssa ihan överiksi. Hedelmät jää kesällä vähän unholaan, paitsi nektariinit ja ympäri vuoden käytössä olevat banaanit. Toki esimerkiksi vesimelonin kanssa oon ihan toivoton myös. Voisin ostaa sellaisen kokonaisen minivesimelonin joka päivä, leikata sen kahtia ja kauhoa lusikalla yhdeltä istumalta parempiin suihin.

Sitten löysin myös testiin valmiiksi paahdettuja ja suolattuja kikherneitä (kuvassa alla). Oon tehnyt monesti uunissa itse niitä ihan niinkin helposti, että kaataa kulhoon säilyketölkillisen valutettuja kikherneitä ja sekoittaa joukkoon 1-2 rkl oliiviöljyä, ripauksen suolaa ja reilusti kaikkia tulisia mausteita, ainakin juustokumina ja chilijauhe pärisee erinomaisesti. Koko miksaus kaadetaan leivinpaperin päälle uunipellille ja paistetaan 225 C niin kauan, että pinta on rapsakka ja kullanruskea, veikkaan, että noin 20 min. on aika passeli. Noh, nyt pääsee kokeilemaan, miltä nämä maistuu valmiina.

Pinjansiemeniä ostin pitkästä aikaa. Kuivalla pannulla paahdettuna äärimmäisen hyvä lisuke vaikkapa ruokaisaan salaattiin!

Nuo lakritsijauheella päällystetyt taatelit on laittoman hyviä. Toistaiseksi en oo törmännyt noihin muualla kuin K-kaupoissa, voi harmi! Voin hei käsi sydämellä sanoa, että ne on vähintään yhtä hyviä kuin karkit.

Heikkouteni, Lohilon proteiinijätski, näkyykin kuvissa ihan kahdessa eri maussa. Salted Caramel ja Cookie Dough. Nam! Nyt kun oon bongaillut jo lähikaupoistakin noita Lohilon eri makuvaihtoehtoja, niin pitää vähän testailla!

Lihaleikkeleissä noudatan sellaista muistisääntöä, että lihapitoisuus pitää olla vähintään 85%.

Jos ihan sokkona vetäisee jonkun kalkkunaleikkelepaketin hyllystä, niin aika varmasti siinä on huikeat 60% lihaa ja loput jotain ihan muuta. Sitten taas noissa härkäleikkeleissä, mitä näkyy yllä, on suolapitoisuus monesti jotain 4 g/100 g luokkaa, mikä on toki aika muikea määrä. Leikkeleistä kannattaa siis ehdottomasti tsekata liha- ja suolapitoisuudet. Niin ja toki myös suosin mieluiten suomalaista näiden kohdalla!

Tofukuutioita ostin myös testiin. Oon käyttänyt kasviproteiinin lähteitä ihan hävyttömän vähän, mutta nyt kiinnostaa kovasti alkaa testailemaan monipuolisesti ainakin nyhtökauraa ja tofua eri muodoissa. Luultavasti saisin niistä pyöräytettyä ihan mukiinmeneviä kastikkeita arkena.

Mitä mun kaapeista sitten löytyy ihan aina?

  • kananmunia
  • kaurahiutaleita
  • pähkinäsekoitusta
  • makeuttamatonta mantelimaitoa
  • Fast Pudix / Ehrmann proteiinivanukasta (täydellinen hätävara reissun päällä, kun voi vaan napata laukkuun ja säilyy siellä hyvänä huoneenlämmössäkin!)
  • oliiviöljyä tummassa lasipullossa (mitä tummempi lasipullo, sen parempi – ei pääse öljy härskiintymään ja säilyy ravinteet paremmin tallella)
  • maustamatonta luonnonjogurttia (tästä saa myös helposti väännettyä vaikka tsatsikia, ainakin jos kaapista löytyy 2-7% kreikkalaista jogurttia, ai että!)
  • punaisia linssejä
  • quinoaa

Mitkä vakkarituotteet löytää paikkansa sun ostoslistalta kerta toisensa jälkeen? Ja hei, saa vinkata, jos on hyviä kasviproteiiniin liittyviä tuotevinkkejä!

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram

 

 

 

Kehosi tekee kaikkensa sinun eteesi – teetkö sinä samoin?

Ootko koskaan kuulostellut ulkopuolisen silmin mihin sävyyn puhut itsellesi päivittäin? Haluaisitko itse olla ystäväsi, vai puhutko itsestäsi alentavasti ja epäkunnioittavasti? Kenties kattelet itseäsi peilistä kriittisesti ja nappailet käsien väliin tavaraa, mistä ”pitäisi päästä eroon”?

Mietitään asiaa vaikka siltä kantilta, että olisit töissä jollain kiireisellä tuotantolaitoksella. Teet ympäripyöreitä päiviä, taukoja et saa pitää yhden yhtäkään ja hommia piisaa koko ajan. On sinun ja kollegoidesi vastuulla, että lafka pysyy pystyssä. Miltä tuntuisi paiskia niska limassa duunia 24/7 samalla, kun saisit ylimmältä johdolta jatkuvasti lokaa niskaan suoriutumisestasi? Kuulisit koko ajan sadattelua siitä, kun et parempaan pysty ja kuinka kelvoton nahjus olet. Vaikka haluat vilpittömästi tehdä hyvää työnjälkeä ja sulle olisi tärkeimpänä prioriteettina pitää se lafka mintissä. 

Ethän vaan elä päivittäisessä elämässäsi niin, että tuo kuvailemani aliarvostettu työntekijä on sun kehosi?

Ihmisen elimistö on oikeasti aika sanattomaksi vetävä kokonaisuus. Sen päätehtävänä on pitää ihminen elinvoimaisena. Mikä tahansa kremppa kehossasi onkaan meneillään, niin se venyy ja vanuu ja korjaa kaiken minkä ehtii – jotta sulla olisi hyvä olla. Välillä se voi toki vähän ihmetellä, että mitähän hittoa tuo tyyppi oikein luulee tekevänsä, kun ei taida olla kaikki inkkarit kanootissa, mutta silti se sopeutuu parhaansa mukaan. Kirii eteenpäin ollakseen samalla aaltopituudella sun mielenmaiseman kanssa.

Haluut olla tikis, pitää pumppaa?

Hei, kehosi yrittää parhaansa koko ajan – niillä resursseilla, mitä sille on annettu. Ja mukautuu ihan äärirajoille. Mutta on silläkin rajansa. Ne pienen pienet hälytysmerkit, mitä kehosi sulle viestittää aika ajoin esimerkiksi armottoman ketutuksen, motivaation puutteen tai nukahtamisvaikeuksien muodossa on vain helliä tönäisyjä, jotta tajuaisit hidastaa tahtia tai pitää siitä parempaa huolta. Se sietää yllättävänkin pitkään huonoa kohtelua, mutta jos ne hellät tönäisyt eivät auta, niin se laittaa ihmisen vuodelepoon vähän dramaattisemmilla keinoilla. Silloinkin sillä on aina loppujen lopuksi positiiviset tarkoitusperät sun suhteen. Oikeasti sun kehosi haluaa olla paras tiimikaveri ikinä, ja kaipaa välillä vastavuoroisesti sitä kunnioitusta myös sinun puolelta.

Kenties kiskot päivittäin 500g kitalakeesi juuttuvaa maitorahkaa ja purkkiananasta, vaikka et voi sietää sitä makuyhdistelmää? Saatat ajatella, että se on ainoa tie pysyviin tuloksiin – ruoka on polttoainetta, eihän sen pidä olla hyvää? Eiku

Ei tarvitse pakottaa itseänsä syömään maitorahkaa, jos siitä ei tykkää. On muitakin proteiininlähteitä. Pidä silmät auki kaupassa, maistele uteliaana uutuustuotteita, innostu uusista makuelämyksistä. Anna itsellesi lupa nauttia. Hemmottele itseäsi. Ruoka saa maistua hyvältä, siihen löytyy kyllä keinoja.

Tai treenaat kovia HIIT-treenejä päivästä toiseen, vaikka oikeasti tunnet, että päässä on niin monta rautaa tulessa, että pieni himmailu olisi paikallaan? Anna siihen välillä lupa. Jos sanot aina treenaavasi kovaa, et edes tiedä mitä kovaa treenaaminen tarkoittaa.

Ajattele, miten siistiä sekin on, että kun teet salilla kovan treenin, niin sun keho pelästyy treenin aiheuttamia lihasten mikrovaurioita niin paljon, että se kasvattaa sun lihakset suuremmiksi – jotta se pärjäisi paremmin vastaisuudessa niitä kovia treenisarjoja takoessasi? Tai entäs se, että saatat jonain päivinä syödä ihan liian vähän proteiinia kokonaistarpeeseesi nähden, mutta ei hätää – kehosi tasapainottaa energiaravintoaineiden saantiakin noin neljän päivän sykleissä. Et siis kuole kataboliaan, vaikka joskus kävisi kämmit syömisten kanssa. En tiedä susta, mutta musta nämäkin on ihan kiittämisen arvoisia juttuja. 🙂

Oon kirjoittanut tätä aihetta sivuten täällä aiemmin. Onni ei ole 5 kilon, 10 kilon tai edes 40 kilon päässä. Peilikuva voi joskus olla niin vääristynyt, että et edes tajua näyttäväsi hyvältä kuin vasta vuosia jälkeenpäin katsoessasi jotain vanhaa valokuvaa itsestäsi. Ja sitten tajuat ja muistat, miten vihasit peilikuvaasi sillä hetkellä.

kuva täältä

Muista juhlia pieniä onnistumisia. Jos ketään ei oo lähettyvillä heittämässä läpyjä, niin tee se ihan keskenäsi! Saitko lisättyä salilla kyykkysarjaasi 5 kiloa lisää painoa? Entä sujuiko juoksulenkki jo paljon leppoisammin verrattuna siihen, miten juoksukautta aloittaessasi haukoit happea ku kala kuivalla maalla? Miten olisi pienet high fivet itsesi kanssa siitä hyvästä! Tai mitäpä jos laittaisit lempibiisisi soimaan ja näyttäisit, kuka on kovin parkettien partaveitsi sun hoodeilla?

Muistathan olla vastaisuudessa lempeä kehoasi kohtaan. <3

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram