KESÄKUNNOSSA KOKO KESÄN!

Miltä kuulostais kesä vaihtelevilla treeneillä, joustavalla syömisellä (joka mahdollistaa herkuttelunkin) ja rennon aktiivisella otteella? Ei tarvetta syödä yksin rasiasta kylmää kanaa Tupperware-kiposta eikä tarvetta tehdä viittä treeniä viikossa, jos et sitä itse halua. Voit itse koostaa oman treeniviikkosi ja päättää, haluatko keskittyä enemmän ylläpitävään treeniin ja hyvään jaksamiseen vai haluatko olla ekstra-aktiivinen ja keskittyä itsesi haastamiseen. 🙂

Jes, oon nimittäin koostanut nyt etävalmennuspaketin, josta löytyy matskua lähemmäs 50 sivua ohjeineen ja treenivideoineen. Kyseessä on etävalmennus, jonka materiaalit saat multa sähköpostin kautta PDF-tiedostona ladattavaksi ja vaikka tulostettavaksi. Jokaisesta treeniliikkeestä löytyy sanalliset ohjeet, ja kuvat/video-ohjeet Syke Tribe-valmennusportaalin kautta. Valmennus ei sisällä henkilökohtaista ohjausta/ohjelmien päivitystä, mutta saat hyvin tuloksia vaikka menisit tän valmennuksen mukaan semmoiset kahdeksankin viikkoa – riippuu vähän omasta harjoittelutaustasta, aloittelijalla voi tulla tuloksia lähemmäs kolmisen kuukautta samalla tyylillä.

Mitä paketti sisältää?

  • kaksi erilaista koko kehon voimatreeniä salille (jos haluat treenata salilla, mutta pärjäät hyvin myös vaihtoehtoisilla treeneillä!)
  • käsipainoilla tehtävä koko kropan treeni, jonka voit tehdä missä tahansa hotellin kuntosalilla/reissussa, jos omistat käsipainot
  • toiminnallisia treenejä eri metodein
  • minikuminauhatreeni pakaroille (liikkeet toimii myös jalkatreenin lämmittelynä jatkossa, ja muutenkin pakaralihaksen aktivointiin)
  • kahvakuulatreeni koko kropalle
  • liikkuvuustreeni
  • kattava paketti fiksusta syömisestä ja hyvinvointia ja arjen suorituskykyä tukevasta ajatusmaailmasta
  • välipalaideoita
  • apua siihen, miten selviydyt kunnialla ruokakaupasta ja kaikenlaisista juhlista/reissuista/kekkereistä

Millainen ruokavalio valmennuksessa on?

Sen verran voin sanoa, että ruokavalio ei ole valmennuksessa mikään grammantarkka, vaan opettaa sulle nimenomaan periaatteita joustavasta ja hyvinvointia tukevasta syömisestä, niin arjessa kuin juhlassakin. Opit koostamaan ateriat fiksusti eri tilanteissa ja voit käyttää ruokavaa’an sijasta annoskokojen tarkasteluun vaikka sun omaa kämmentäsi. Sillä pääsee jo pitkälle! En kannata grammantarkkaa ruokavaliota, koska kokemuksen mukaan ihminen pärjää aina parhaiten muutoksessa, kun mukana on tietynlainen itsemääräämisoikeus. Eikä grammantarkka ruokavalio opeta sulle niistä oikeista valinnoista mitään konkreettista. That’s why.

Valmennuksessa on esimerkki päivän ruokailuista, kattava opas ruokakaupassa selviytymiseen ja paljon paljon välipalaideoita ja muita vinkkejä ruokavalion koostamiseen. Ei ole kyseessä siis mikään maidoton/vegaani ruokavalio, vaan ihan perusruokaa. Et myöskään tarvitse tässä mitään superfoodeja tai ravintolisiä onnistumiseen.

Lisäksi siellä on pitkä paatos siitä, miten selviydyt ”ehjin nahoin”, kun tiedossa on kekkereitä, grillaamista, terdeilyä ja muita kissanristiäisiä eikä sua huvittaisi kuitenkaan heittää saavutettuja tuloksia menemäänkään. 😉

Kenelle valmennus on tarkoitettu?

Olit sitten ihan vaan hyvinvointia ja arjen tasapainoa etsimässä tai tavoitteellinen treenaaja, joka haluat parantaa kehonkoostumustasi ja polttaa rasvaa ilman tuntikausien cardiota, niin tää valmennus on sulle!

Aloittelijakin hyötyy valmennuksesta etenkin ruokavalion osalta ja toki jokaisesta liikkeestä on suoritustekniikkavideot ja kuvalliset ja sanalliset ohjeet. Siltikin suosittelen valmennusta enimmäkseen henkilölle, jolla on jo jonkinlaista treenikokemusta, eikä mitään suurempia vammoja kropassa.

Treeneihin sisältyy tosiaan kaksi erilaista koko kehon salitreeniä (voit tehdä ne vuorotellen saman viikon sisään), ja niissä keskitytään vapaisiin painoihin, ei siis istuta salin laitteissa vaan pistetään kehon pienetkin tukilihakset töihin ja opetellaan samalla kannattelemaan kehoa paremmin myös arjessa! 😉

Miten pääset mukaan?

Nakkaa mulle viestiä osoitteeseen leea.vinnikainen@gmail.com tai laita DM:ää Instagramissa, niin voit tilata omasi ja/tai kysyä lisää, jos on jotain mikä jäi askarruttamaan! 🙂 Ilman muuta vastaan siis mielelläni kysymyksiin, jos heräsi jotain ajatuksia.

Valmennuksen hinta on 70€ (sis. ALV) ja se maksetaan laskun kautta. Saat materiaalit sähköpostissa takaisin, kun mulla on vahvistus maksusuorituksesta.

Tervetuloa valmennukseen! 🙂

Edellisessä postauksessa:

”PIDÄ KESKIVARTALO TIUKKANA” – MITÄ IHMETTÄ?!

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉 Facebook / Twitter / Instagram

10 oivallusta hyvinvoinnista

 

Rakastan listojen laatimista, joten päätin nyt toteuttaa ihan 10 listattua asiaa, miksi välillä hommat sakkaa ja millaisia ahaa-elämyksiä mulle on tullut tässä matkan varrella hyvinvoinnin suhteen. Aloitetaan. 🙂

1. Ei ”MITEN” vaan ”MIKSI”

Niin kauan kun jengi keskittyy hyvinvoinnissa hiomaan Exceleitä minttiin ja keskittyy epäoleelliseen nippelitietoon, on tulokset vähän nihkeesti saavutettavissa. Tiedetään kyllä, mitä tehdä ja tasan tarkkaan tiedetäänkin, mutta kas kun ei tiedetä miksi niitä asioita tehdään. Ja kun ei ole sitä bensaa liekkeihin, mikä sut saa pomppaamaan sängystä ylös syksyn pimeinäkin aikoina, niin eihän hommasta tule mitään.

Vasta kun oot löytänyt vastauksen kysymykseen MIKSI, tajuat, että sun ei tarvitse enää sen kummemmin psyykata itseäsi huolehtimaan omasta hyvinvoinnistasi. Ja riittävä vastaus kysymykseen MIKSI ei ole esim. ”haluan näyttää hyvältä”, vaan kuori se sisin sieltä ytimestä. Voit ajatella olevasi tässä asiassa vähän kuin sipuli. Ensin sieltä tulee ne egoistiset syyt esiin, halu näyttää hyvältä, olla menestyvä/hyväksytty/kuulua joukkoon, mutta kun kuorii niitä kerroksia lisää ja lisää, niin löydät juuri se syyn, joka sytyttää sun päässä jonkun langan. Ja sieltä ei sitten ole enää taakse katsomista.

Kenties sun MIKSI on se, että oot parempi puoliso/ystävä/vanhempi/esimies ihmisille ympärilläsi, kun oot huolehtinut ensin itsesi kuntoon. Pystyt keskittymään paremmin asiaan kuin asiaan, olet enemmän läsnä henkisesti, opit arvostamaan pieniä asioita ja pystyt hallitsemaan omaa mieltäsi paremmin kuin ennen? Et enää tee asioita sillä ajatuksella, mitä hyödyt asian X tekemisestä, vaan alat tekemään asioita, koska oikeasti nautit siitä mitä teet?

2. Harva on niin edistynyt mitä luulee

Okei, ehkä vähän provosoiva otsikko, mutta avataan vähän. Aika moni siis ajattelee, että salille tarvitaan 5-6 -jakoista ohjelmaa tuloksien saavuttamiseen ja että juuri sinä olet se erityistapaus, joka vaatii kalliita lisäravinteita käyttöön nähdäkseen kehitystä fysiikassaan. Sitä tuppaa jotenkin miettimään näitä asioita ihan liian monimutkaista kautta. Lähdetään monesti ensin liikkeelle sieltä hifistelystä ja jostain epäkkäiden erikoistekniikoista, kun oikeasti pitäisi ensin keskittyä niihin typerän yksinkertaiselta vaikuttaviin asioihin. Vähemmän on enemmän.

Oon huomannut tämän minimalistisuuden ja yksinkertaistamisen toimivan treenaamisessa ja myös siinä, mitä kaikkea tavaraa tulee kotiin hamstrattua. Perustreenaaja pärjää hyvin ilman vetoremmejä, nostovöitä, satojen eurojen lisäravinnevarastoja ja superfoodeja.

Puhumattakaan treenivälineistä ja -puitteista. Treenasin pitkään yhdellä Helsingin monipuolisimmista saleista, mistä löytyi vekottimia joka lähtöön ja mulla kesti noin 3 kuukautta ennen kuin olin oikeasti perillä siitä, mitä kaikkia välineitä sieltä löytyikään. Se oli sellainen huvipuisto – kaikkea löytyi ja vielä vähän enemmän. Mutta sitten siirryin PT-duuneihin ja nykyään kun treenaan vaan duunipaikan kuntosalilla EasyFitillä, oon huomannut (alun angstaamisen jälkeen), että ihan hyvin sitä tulee toimeen perusvälineillä. Mä oon vähän sellainen, että jos ympärillä on olosuhteet kuin Linnanmäellä konsanaan, niin tekee mieli tehdä vähän kaikkea. Nyt keskityn perusasioihin ja viilaan niitä jatkuvasti edelleen.

Kun asioita tehdään vaan oikeasti pitkäjänteisesti ja pidetään se kuuluisa kärsivällisyys mukana, niin perusjamppa saa kehitystä aika pitkälle jo ihan perustekemisellä, 1-2 -jakoisella treeniohjelmalla ja ihan kotiruokaa syömällä. Hifistellä voi alkuun vaikka unen optimoinnissa (tähän asiaan oikein iso kannustus, kyllä kiitos!) mutta voitaisiin kyllä jättää pois se pään hakkaaminen seinään muiden asioiden suhteen. 😉

3. Koskaan ei saa pysähtyä eikä tyytyä vähempään mitä ansaitsee

Tärkeintä hyvän olon tavoittelussa on pitää tietynlainen vauhti yllä koko ajan. Usein tulee pysähdys tekemiseen, kun vaikka iskee päälle sairastelukierre, jonka jälkeen salille ei enää palata ja jäädään asumaan sohvalle. Vauhti hyytyy ja sieltä on aina koko ajan vaikeampi lähteä uudestaan eteenpäin. Ryömi, konttaa, kävele, kunhan pysyt liikkeessä. Ah, mikä kliseinen suomennos siitä yhdestä quotesta…

”Jos minulta kysytään, niin jatkumoajattelu on yksi väkevän elämän avaimista. Sen sisäistäminen vie aikaa, koska se ei annan mustavalkoisia joko-tai-vastauksia. Mutta kun sisäistät ajattelutavan, se antaa sinulle kamppailulajitermejä käyttääkseni ruskean vyön elämässä. Et ole enää aloittelija, joka menee paniikkiin, jos tilanne poikkeaa suunnitellusta. Olet polttanut näppisi useasti, ja tuhansien toistojen kautta selkäytimeesi on iskostunut fiksu tapa toimia vaihtuvissa tilanteissa.” – Joni Jaakkola (Väkevä Elämä -kirja)

Jokainen tietää sanonnan ”liian hyvää ollakseen totta”, eikö? Meidät opetetaan pienestä pitäen karttamaan kaikkea, mikä kuulostaa liian täydelliseltä ja pelkäämään sellaista hekumallista fiilistä, koska täällä normalisoidaan kädenlämpöistä elämää. Aina varoitellaan, että ei tuon kyllä noin hyvältä pitäisi tuntua. Joku on nyt varmasti pielessä. Kyllä täällä on jossain koira haudattuna, ei tällainen energiataso ja voittoputki voi kauaa jatkua. Öö, tai sitten voi? 😀 Tai sitten unohdetaan miettimään, että ”itku pitkästä ilosta” eikä koskaan ymmärretä nauttia niistä pienistä(kin) voitonhetkistä ja itsensä ylittämisistä. Vaikka just niistä hetkistä se onnikin koostuu.

Ei monella ole hajuakaan siitä, miten elinvoimaiselta ja energiseltä olon PITÄISI tuntua. Omasta itsestään pitää oikeasti tehdä prioriteetti. Vasta sen jälkeen voi olla hyvä ihminen myös muita kohtaan. Ja oppii myös pikkuhiljaa ymmärtämään, ettei muiden onnistumiset ja menestys ole itseltä millään tavalla pois.

 

4. Aina ei huvita, ei edes joka kerta

Ajattelin ennen, että sitten kun saliharjoittelusta saa rutiinin itselleen, niin ei enää ikinä tarvitse kamppailla motivaatio-ongelmien tai väsymyksen kanssa. No, kyllä sitä edelleen löytää itsensä prokrastinoimasta salille lähdön kanssa. Jos mulla ei olisi kellotettu mun päivän menoja ja treenejä kalenteriin, niin helposti sitä jäisi tuntikaupalla tekemään jotain täysin hyödytöntä ja jumittamaan paikalleen. Mun heikkouteni on jäädä selailemaan kännykällä jotain hauskoja memejä Instagramista, mutta viekö sellainen puuha elämässä eteenpäin? Ei.

Kokemuksen kautta oon vaan oppinut, että jos jää odottamaan sitä huvituksen tunnetta, niin vuoteen livahtaa aika monta laiskottelupäivää sillä mentaliteetilla. Joskus kyse on vaan siitä, että ilmaantuu paikalle – eli menee sinne salille. Loppu hoituu itsestään. Harvoin mua napostelee hirveästi myöskään siivouksen aloittaminen, mutta silti se tulee jossain kohtaa tehdyksi. Eihän elämässä ole pakko kuin kuolla ja maksaa veroja, mutta joskus on vaan hoidettava asiat ”alta pois” myös niinä hetkinä, kun tekisit mieluusti jotain sillä hetkellä hauskempaa. Täytyy pitää se iso kuva mielessä koko ajan. Ja muistaa, että yleensä just ne ”ei-huvita-nyt”-treenit on loppujen lopuksi kaikista parhaita… miksiköhän? Mene ja tiedä. 😉

5. Kokonaisuudessaan elämänhallinta kääntyy vahvaan nousuun liikunnan myötä

Säännöllisen treenaamisen myötä opin olemaan kärsivällisempi. Pitkäjänteisempi. Kaikkea ei enää tarvitse saada heti nyt, mahdollisimman vähällä vaivalla. Toista se oli ennen! 😀

Kaiken lisäksi treenaaminen on tuonut seesteisyyttä omaan luonteeseen ja toimintatapoihin. Jos ennen nousi raivot nollasta sataan pienistäkin vastoinkäymisistä, niin nyt huomaa varsinkin treenipäivinä, että pinna ei ole niin kireällä koko ajan. Homma kääntyy kyllä päälaelleen, kun passiivisia päiviä alkaa kertyä eetteriin useampi… enkä pidä siitä passiivis-aggressiivisesta asenteesta yhtään. Joten välttelen sitä treenaamalla aktiivisesti. Moni sanoo olevansa kiukkuinen nälkäisenä. Mulla se sama fiilis tulee myös treenaamattomuudesta. Oon vähän pohtinut, että onkohan anonyymit keskustelupalstoille oksentelevat ihmiset vaan endorfiinien puutteessa? Oon ihan tosissani.

6. Joihinkin asioihin pitää panostaa vaikka ihan vaan siksi, että jos jätät sen tekemättä, se vaikuttaa negatiivisesti johonkin muuhun osa-alueeseen

Esimerkiksi liikkuvuudesta huolehtiminen/kehonhuolto. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin kyllä mäkin mieluummin jättäisin kehonhuollon väliin ja menisin suoraan penkkaamaan. Mutta tulisko siitä mitään muuta kuin itku silmään? Ei. Ei se treeni vaan kulje, jos joka paikkaa kolottaa, kiristää ja juilii. Jos haluaa saada priimatason treenin alle, on ensin suoriuduttava kunnialla siitä alkulämmittelystä ja pidettävä yllä edes jonkun tasoista liikkuvuutta. Muuten huomaa ihan välittömästi, että varsinainen treeni (=mukava asia) kärsii. Ja sitten ei hymyilytä.

Sama homma pätee myös uneen. Jos siihen ei panosta, niin sekin vaikuttaa sitten negatiivisesti niihin helppoihin (?) osa-alueisiin kuten treenien menestykselliseen suorittamiseen ja oikeiden aterioiden koostamiseen. Mulle uni on aina ollut vaikea toteuttaa (siis siitä on vaikea pitää kiinni, koska ”vielä tämä homma”, ”tässä ois vielä tuo yksi homma, ettei jää huomiselle” ja plaaplaaplaa. Vaikka varsinaista nukkumista rakastan enemmän kuin mitään!

7. Kaikkea ei voi priorisoida samaan aikaan

Kaikki me tiedetään, että multitaskaaminen on yhtä kuin monien eri asioiden sössimistä samaan aikaan. Eli pitäisi siis keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, hoitaa se kunnialla maaliin asti ja aloittaa vasta sitten seuraava projekti. Pätee arjen askareisiin, työelämään, ja ylläri ylläri, myös treenaamiseen! Kun on päässyt aloittelijavaiheen yli treenaamisessa, ei kannata enää keskittyä moneen tavoitteeseen samaan aikaan. Uskalla priorisoida ronskilla kädellä.

Jos tavoittelee samaan aikaan maksimivoimatasoja ja parempaa hapenottokykyä, niin tulokset jää vähän sekaviksi. Keho ei tiedä, missä sen pitäisi kehittyä, jos siellä treeniviikon sisällä on vähän sitä sun tätä ja varsinkin jos treeniliikkeitä vaihdetaan joka viikko!

Ja sitten noin isommassa kuvassa koko elämän osalta pitää myös muistaa (ja on opittu kantapään kautta), että et voi keskittyä treenaamaan täysillä silloin, kun elämässä on meneillään joku iso muutos. Työpaikan vaihdos, uusi urasuunta, uusi opiskeluympäristö, muutto, pitkä reissuputki tai muu vastaava. Silloin pitää keskittyä siihen, mikä on sillä hetkellä tärkeintä ja olennaista.

Ja jos taas arvomaailmassasi ykkösenä on olla menestyvä start-up yrittäjä just tällä hetkellä, niin et voi samaan aikaan olettaa hirmuisia ennätystuloksia treenien osalta. Pitkät päivät vaatii veronsa ja työajat on usein epäsäännölliset ja epäinhimilliset. Se mihin panostat, on aina jostain muusta osa-alueesta elämässä pois. Ja se on ihan okei. Niin, kuin Joni Jaakkola sanoo: ”Voit saada kaiken, mutta et samaan aikaan etkä ilman hintalappua”.

8. Kipu kasvattaa luonnetta

Ei mukavuusalueella oikeasti tule tuloksia. Se on todettu kantapään kautta liian monta kertaa. Mulla mukavuusalue astuu esiin silloin, kun jätän treenivihon kotiin ja alan kiireisinä elämänvaiheina tekemään sitä sun tätä salilla, ilman tarkkaa suunnitelmaa ja nousujohteisuutta. Silloin hakataan vaan päätä seinään. Ja sinne mukavuusalueelle unohtuu helposti liian pitkäksi aikaa. Mutta heti kun ottaa jonkun tietyn suunnitelman treeneissä käyttöön, niin lähtee kummasti tulokset ylöspäin. Säännöllisessä tekemisessä on sitä jotain.

Ja siitä kivusta vielä. Ei koske pelkästään treenaamista, vaan yleisestikin kaikkia niitä vastoinkäymisiä, missä joku projekti alkaa hyvin ja lupaavasti, mutta sitten tulee lunta tupaan. Niistä kaikista oppii aina jotain. Ja treenin osalta pakko sanoa, että kun on muutaman kerran päässyt itsepäisesti yli siitä hetkestä, kun pää huutaa ”ei jaksa enää” mutta jatkaa vaan, niin se kipurajan ylittäminen muuttuu joka kerta helpommaksi. Ensimmäiset pari kertaa on toki hemmetin pelottavia. Mutta kerta kerralta, kun huomaa, ettei siihen kipuun kuolekaan, niin sarjan päätyttyä taas hymyilyttää. Ja jännällä tavalla tuntee olevansa enemmän elossa, kuin koskaan!

Kun siedät kipua treenatessa, siedät kipua myös muualla elämässä. Uskallat tavoitella suurempia juttuja, etkä enää heitä käsiä ylös ja antaudu, kun joku ensimmäinen karikko tulee vastaan. Siellä saattaa lennellä ärräpäitä, mutta itsepäisesti jatketaan vaan, eikö niin?

9. Itsensä vertailu muihin ei kannata koskaan

Kärvistelin pitkään vertailemalla omia treenituloksia muiden ihmisten tuloksiin. Varsinkin sarjapainoja. Kunnes tajusin, että ei ne oikeasti ole vertailukelpoisia. Ensinnäkin, taljat ja laitteet on jokaisella salilla hyvin yksilöllisiä ja niiden paino riippuu ihan valmistajasta. Jonkun salin taljassa 20kg on höyhenenkevyt, toisella salilla 20kg taljassa on pirun raskas. Riippuu niin paljon laitteesta. Ja jalkaprässeissäkin jo pelkästään kelkat tyhjänä vaihtelee hirveästi. Jotkut ei paina mitään ja Mayorsin salilla taas on kuulemani mukaan joku 300kg tyhjänä painava prässi?! Että näin.

Ja sitten vielä se, että treenituloksiin ja menestykseen vaikuttaa ihan vaihtuvat muuttujat tosi paljon. Miten on nukuttu, miten on syöty, mikä on nesteytyksen taso, asenne, millä meiningillä on ennen treenattu jne. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Omissa tuloksissakin oli pitkään paljon hajontaa, ja huonosti palautuneina/heikon ravitsemustason päivinä on tietysti heikko kuin mikä, mutta viikon päästä siitä saattaa olla ihan eri meininki, jos on huolehdittu perusasioista treenin ulkopuolella.

Keskittyy vaan olemaan parempi versio itsestään, eikä mieti mitä muut tekee. Piste.

10. Hyvinvointi on jokaiselle yksilöllistä

Elämä on subjektiivista, ja niin on hyvinvointikin. Toiselle se tarkoittaa ruokien punnitsemista, kaloreiden laskemista ja tarkkoja treenisuunnitelmia. Toiselle se tarkoittaa fiiliksen mukaan menemistä ja tasapainoilua punaviinin ja BCAA:n välillä.

Toisen tapa toteuttaa hyviä elämäntapoja ei ole millään tavalla parempi kuin toisen. Tätä näkee hirveästi esimerkiksi Facebookin ryhmissä, joissa aiheena on terveellisemmät elämäntavat. Siellä joku laittaa ylpeänä kuvan syömästään ateriasta ajatuksella ”Jee! Tänään aloitin paremmat elämäntavat, nyt alkaa ryhtiliike!” niin eiköhän siellä joku ilonpilaaja ole kommentoimassa töksähtävästi, että ”vaihtaisin kyllä tuon margariinin voihin” tai ”kalapuikot eivät ole terveellisiä”. Vaikka eihän kukaan anonyymi kommentoija voi tietää, millaisista lähtökohdista tämä kyseinen henkilö on lähtenyt toteuttamaan niitä terveellisempiä elämäntapoja. Ei tiedetä lähtötilannetta, joten silloin ei ole kyllä oikeutta osoitella suurennuslasilla, mitä kaikkea korjattavaa sieltä löytyy. Ei pilata muiden iloa ja onnistumisia, eihän?

Edellisessä postauksessa kerroin 15 random faktaa itsestäni!

Lue myös:

 

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram

 

 

Heitä itsekuri roskiin, hanki tilalle intohimoa!

Takana on nyt sellainen kevyt 9 tuntinen seminaaripäivä Trainer4Youn järjestämässä Training Forumissa. Puhujina oli mm. Jari Sarasvuo, Patrik Borg (”Pöperöproffa”), Jutta Gustafsberg, Arto Pesola… Päivän aikana tuli kyllä tuutin täydeltä asiaa ja kaikista vaikuttavimpina esityksinä jäi mieleen Jari Sarasvuon ja Patrik Borgin puheet. Päivän aikana käsiteltiin hyvinvoinnin isoa kuvaa – mitä jää jäljelle, kun kermat kuoritaan päältä ja keskitytään enemmän mielen tasolle, itsensä psyykkaamiseen, lepoon, palautumiseen ja ravitsemuksen puolelta oikeisiin ajatusmalleihin?
Läppäri lauloi ahkerasti koko päivän ajan, ja nyt avaan vähän, mitä ajatuksia päivän aikana heräsi ja millaisia väitteitä seminaarissa esitettiin. 😉

Jari Sarasvuo: Huono kunto on Suomen tuho

”Mikä on totta fyysisesti, on vielä enemmän totta henkisesti”. Kun sulla on varastossa tarvittava määrä ylimääräistä fyysistä kapasiteettia, kestät paljon paremmin elämän stressaavia vaiheita ja yllättäviä haasteita. Mitä suurempi fyysinen reservi on käytössä, sitä paremmin kestät ylimääräistä kuormitusta (fyysistä ja henkistä). Elämässä kuormitustekijöitä tuo mm. stressi, liikunta, väsymys, sairaudet jne. No miksei sitten riitä, että olet juuri ja juuri hyvinvoinnin tasolla? Koska jos olet vaan perusterve, joudut flunssien ja muiden voimavarojen ylilyöntien seurauksena hetkellisesti paljon alemmalle tasolle (sickness). Jos taas olet lähtökohdiltasi fitness-tasolla, hyvinvointisi laskee ainoastaan sinne wellness-tasolle ylikuormitusten seurauksena, eli olet silti keskimääräistä paremmassa kunnossa.

On olemassa neljä eri tasoa fyysisen hyvinvoinnin reservissä; fitness, wellness, sickness ja illness. Jos lähtötilanteesi on sickness, eli olet laiminlyönyt fyysistä hyvinvointiasi jo hyvän aikaa, niin tällöin kaikki hetkelliset notkahdukset hyvinvoinnissasi voivat johtaa jo kroonisiin sairauksiin, uupumiseen, pahempiin rasitusvammoihin jne. eli notkahdat äkkiä jo illness-tasolle. Mitä ylemmällä lähtötasolla olet, sitä vaikeampi sun kokonaishyvinvointiasi on horjuttaa, vaikka elämä heittäisi minkälaista fyysistä haastetta ja kuormitusta kehiin.

Jari Sarasvuon puheessa tehtiin selväksi, ettei terveys ole vain sairauksien ja kipujen puuttumista, vaan se on ennen kaikkea toimintakykyä. Pystytkö nauttimaan elämästä kaikissa sen eri vivahteissa? Miten siedät stressiä omassa elämässä – onko se stressi enimmäkseen hyvää (toimintaa edistävää, motivoivaa) vai huonoa stressiä (mieltä ja voimavaroja kuluttavaa, jonka seurauksena et enää kykene tekemään järkeviä päätöksiä hyvinvointisi kannalta ja ajat itsesi ahtaalle)?

”Heikkous tappaa, mutta hitaasti ja kalliisti”. Jos haluaa saada jotain kehitystä, pitää purkaa kehon tasapainotila eli homeostaasi, keinolla millä hyvänsä. Keho ei vahvistu, jos sen ei tarvitse mukautua mihinkään aiempaa suurempaan haasteeseen tai kuormitukseen. Tietynlainen fyysinen voimataso ja kunto korreloi väistämättä myös paremman henkisen tasapainon kanssa ja selviydyt paremmin stressaavista jaksoista.

Mutta sellainen loppukaneetti vielä, että jos et ole huippu-urheilija, niin älä hemmetissä treenaa niin kuin huippu-urheilija. Älä aloita sieltä pisteestä, missä toivoisit olevasi vuoden päästä tai missä olit 10 vuotta sitten, vaan aloita tasan sieltä missä olet just nyt.

Melina Niemi: Mitä kuntoilija voi oppia huippu-urheilijalta?

Elämässä tulee jatkuvasti ”yllätyskyykkyjä”, toisin sanoen kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä ja se on vaan väistämätön fakta. Opi elämään sen kanssa. Jos jäät vellomaan ongelmissasi ja suurentelemaan niitä, ne vaan kasvavat entistä suuremmaksi etkä saa hetkeäkään hengähdystaukoa, kun nurkan takana kolkutteleekin jo seuraava yllätyskyykky, jota lähdet taas helposti suurentelemaan mielessäsi isommaksi mitä se alunperin oli.

Löydät itsesi klo 8 arkiaamuna seisomassa Mannerheimintien ruuhkassa. Sen sijaan, että näytät kansainvälisiä käsimerkkejä ohikulkeville autoille, mitä jos hyväksyisit sen tilanteen, johon et sillä hetkellä voi vaikuttaa ja vaikka feikkaat itsellesi siinä hetkessä paremman olon? Älä siis aloita aamun ensimmäistä palaveria töissä voivottelemalla hirveetä ruuhkaa liikenteessä, koska se ajaa kollegoidenkin fiilikset alas. Sen sijaan, fake it till you make it ja päätä, että tästä päivästä tulee mahtava päivä.

Lakkaa voivottelemasta asioita, joihin et voi vaikuttaa, mutta kasvata sen verran voimakkaat reisilihakset, ettei elämän kyykytys tunnu sulla enää missään! Heti, kun kuorma alkaa kasvaa liian suureksi, pyydä kaveria jeesimään kyykystä nousemisessa. Kaikesta ei tarvitse selvitä yksin.

Patrik Borg: Vastaisku trendidieeteille

Patrikin luento oli aivan ihana! Niin fiksua ja tärkeää asiaa, että mun sydän suli. Puheessa käytiin läpi sitä, miten suomalaiset ei tutkimusten mukaan edes liiku liikkumisen ilosta tai sosialisoinnin vuoksi, vaan nuo syyt liikkumiseen on aivan jossain muualla. Eli suomalaiset on vähän niin kuin unohtaneet liikunnan ilon, ja sama homma näkyy Patrikin mielestä myös syömisen suhteen.

Syömistä suoritetaan, halutaan tarkkoja paperilappuja, mutta kun niitä ruokavalioita ei sitten kyetäkään noudattamaan, niin soimataan itseään heikoksi ihmiseksi. Vaikka tosiasia on se, ettei ihmistä ole luotu noudattamaan mitään paperilappua. Itse tunnet itsesi parhaiten, eikä grammantarkasta ruokavaliosta ihminen opi soveltamaan omaa ruokavaliota juuri omalle kohdalle sopivaksi. Opettele periaatteita, älä grammantarkkoja sääntöjä.

Hyvä ruokavalio sisältää AINA joustovaraa ja siellä TÄYTYY olla sallivuutta. Heti kun ihminen kokee syyllisyyden tunteita syömisestä, on jossain kohtaa menty sivuraiteille syömisen suhteen. Tai jos jostain tietystä ruoka-aineesta herää päähän ajatus, että ”mun ei pitäisi syödä tätä”, ”ei vitsi kun mä nyt menin syömään tätä”, niin ota vaan askelta taaksepäin ja kysy itseltäsi, mistä moinen tunne kumpuaa? Onko ruualle asetettu mielessä jokin ”palkintoarvo”, mikä aiheuttaa sen, että sen syömistä ei pystytäkään määrällisesti kontrolloimaan ja lähtee lapasesta?

Patrik havainnollisti, että voi olla ihminen, joka syö karkkia joka päivä eikä silti suhtaudu karkkia kohtaan sallivasti ja joustavasti – eli tuntee syyllisyyttä sen syömisestä, mutta ei vaan saa lopetettua sen syömistä.

Ja toisaalta, voi olla ihminen, jolla ei ole mitään rajoitteita tai kieltolistoja, eli hän voi ihan hyvin sallia itselleen karkin syömisen, mutta ei vaan jostain syystä tule sitä syöneeksi, koska ei ole tarvetta tai ei tee mieli.

Heti kun tehdään jostain ruuasta ”kielletty hedelmä”, et voi lakata ajattelemasta sitä. Tutkimuksen mukaan vain 16% naisista EI koe syyllisyyden tunnetta syömisestä – mitäs ihmettä? Aika pysäyttävä luku. Ollaan siis ilmeisesti tehty ruuasta meidän vihollisia, ja ajateltu, että aina pitäisi jostain nipistää vähän pois.

Mutta kaikissa toimivissa ravintoon liittyvissä strategioissa keskitytään lisäämään sinne jotakin. Lisää hyviä juttuja, älä poista sieltä juttuja. Jos puhutaan ruokavalion muuttamisesta säännölliseen ateriarytmiin, tai aamupalan saamisesta osaksi arjen rutiineja, niin näissäkin strategioissa edellytetään syömistä, eikä sen vähentämistä. Ja jos ihminen stressaa kaupassa E-koodeista tai GMO:sta, mutta ei edes syö säännöllisesti, niin keskitytään ihan lillukanvarsiin.

Hyvässä syömisessä ei tarvita itsekuria, vaan oikeita ja yksilöllisesti mitoitettuja periaatteita. Ruokavalion noudattamattomuus ei aina kerro yksilön heikkoudesta, vaan ruokaohjeista, jotka ei jätä sitä tarvittavaa joustovaraa elämälle. Ja jos ihminen alkaa suorittamaan syömistä tai tekee sen valmentajaa varten, niin ei silloin opi itse mitään optimaalisesta syömisestä. Pitää kuitenkin aina ajatella sitä omaa hyvinvointia siellä taustalla eniten.

Ja omilla henkilökohtaisilla mieltymyksillä ON väliä – kenenkään ei tarvitse luopua ”kaikesta hyvästä” tai asettaa niitä henkisesti joidenkin lukkojen taakse, joiden takaa ne saa ottaa käyttöön vasta kun on suorittanut jotain tietyllä tavalla. Heti kun ajattelet ruokaa palkintona tai vihollisena, lähdetään helposti luisumaan väärille teille.

Niin kauan kun sulla on isot raamit ruokavaliossa on pielessä, älä keskity pieniin nyansseihin. Patrik totesi myös, että sokeri itsessään ei ole addiktoivaa, vaan syy löytyy aina jostain syvemmältä mielen syövereistä. Saatat liittää tiettyyn ruoka-aineeseen tiettyjä tunteita, kokemuksia, paikata sillä jotain henkistä puutetta tms. mutta varsinaisesti sokeri ei ole addiktoivaa. Jos olisi, niin vetäisit pöytäsokeria suoraan pussista makeanhimoosi.

Mustavalkoinen ajattelu, syyllisyyden ja häpeän tunteet ruokaa kohtaan joutaa siis roskiin!

Arto Pesola: Voittavat rutiinit arkiliikunnassa

Ihmiset harrastavat nykyään enemmän kuntoliikuntaa kuin koskaan ennen, mutta sen sijaan kokonaisaktiivisuus arjessa on historian alhaisimmalla tasolla. Myöskään paljon ja aktiivisesti liikkuvat ihmiset eivät säästy istumisen haitoilta, ja liikkuvat ihmiset tuppaavat istumaan tänä päivänä ihan yhtä paljon kuin liikkumattomat. Haitat koskee siis ihan meitä kaikkia. Tiesitkö, että istumisen aikana sun lihaksistossa ei tapahdu yhtikäs mitään? Ja se ei ole hyvä juttu ollenkaan.

Mitä vähemmän täsmennettyä kuntoliikuntaa ihminen harrastaa, sen suuremman suhteellisen hyödyn saa ihan vaan istumista vähentämällä. Olemalla aktiivinen pitkin päivää, eikä pelkkinä kertarykäyksinä. Nousemalla jaloittelemaan 20 minuutin välein ylös penkistä, hyödyntämällä kaikki mahdolliset välimatkat ja tietysti valitsemalla portaat hissin sijasta. Ympäristö vaikuttaa kuitenkin vähän turhan paljon siihen, millaisia valintoja tehdään aktiivisuuden suhteen. Katso vaikka ympärillesi ihan missä tahansa julkisen palvelualan piirissä, niin kaikki paikat on suunniteltu istumiseen.

Liikunta on eriytynyt arjesta. Miettikää nyt. Liukuportailla salin ovesta sisään? Autolla salille polkemaan kuntopyörällä paikallaan? On kahta koulukuntaa, on niitä, jotka pelkää kataboliaa eli lihaskatoa ja välttelee sen vuoksi kaikkea ylimääräistä aktiivisuutta ja sitten on niitä, jotka ajattelee, että liikunta on joku erillinen osa päivää, ja kun se on hoidettu alta pois niin sitten saa loput 23 tuntia vuorokaudesta norkoilla toimettomana.

Meillä oli aina Trainer4Youn luentojen alussa tehty selväksi, että saa tehdä luentojen aikana mitä lystää – saa seisoa, saa venytellä, kävellä, jumpata – mitä hyvänsä. Tuollainen pienikin ”rohkaisu” olla aktiivinen ennen jotain luentoa tai tapahtumaa vaikuttaa ihan konkreettisesti siihen, että joku tosiaan uskaltaa sitten pompata kesken luennon seisomaan eikä kukaan katso sellaista enää kummeksuvasti. Aina kun joku uskaltaa nousta seisomaan ja jaloittelemaan, niin toinen ja kolmas ja muut seuraa ennemmin tai myöhemmin perässä. Aktiivisuus tarttuu.

Jutta Gustafsbergin luennosta jäi vielä mieleen tuo itsekuri vs. intohimo – kummalla saa parempia tuloksia. No luonnollisesti intohimolla. Kun sulla on innostava ja selkeä tavoite, jonka ajatteleminen saa pienen kouraisun mahanpohjassa aikaan, niin tiedät olevasi oikealla tiellä. Jos sulla on tarpeeksi intohimoa, tajuat, ettet joudu enää päivittäin kamppailemaan itsekurin viimeisistä rippeistä kiinni pitäen. Ja jos kadotat syvimmän merkityksen sun tekemisten taustalla, niin menetät kaiken muunkin – innon, motivaation, toteutus alkaa sakkaamaan ja koko homma lässähtää. Muista se tekemisen draivi kaikessa mitä teet.

Monen monta hyvää luentoa tuli tänään seminaarissa kuunneltua ja tätä tietotulvaa saa kyllä hetken aikaa vielä prosessoida omassa mielessä isompiin kokonaisuuksiin.

Edellisessä postauksessa kerroin, miten kannattaa oikeasti treenata keskivartaloa.

Lue myös:

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram