15 random faktaa minusta!

Näitä random faktoja on tehty kaksin kappalein tuossa aiemmin, mutta taitaa olla ensimmäinen faktapostaus nyt FitFashionin puolella 😉 Aiemmat osat löydät täältä ja täältä.

1. Mulla tulee usein treenin jälkeen järkättyä himassa itekseni ihan omat bileet, kun unohdun tanssimaan tyhmän näköisesti mun treenibiisien tahdissa ja huomaan about tunnin päästä, että oho, unohtui syödä palkkariateria. Katabolia voi iskeä, mutta ainakin mulla on treenin jälkeen niin kivaa, että pakko päästää vähän endorfiineja ulos! (Ja sanottakoon, että onneksi kukaan ei näitä muuveja ole näkemässä.)

2. Meikäläinen ei jaa ruokiaan. Ikinä. Olen ahne! Ja jos joskus tarjoaisinkin jollekin maistiaisen, tekisin sen vaan ollakseni kohtelias ja oikeasti toivoisin kieltävää vastausta.

kuva täältä

3. Mun on hirveän vaikea saada aloitettua lukemaan mitään asiatekstejä/asiakirjoja, mutta kun saan sen tekstin sitten aloitettua, niin ei mua saa sen äärestä kyllä pois hevilläkään…

4. Lautapelit ja kaikki semmoiset rennot yhteiset ajanviettopelit-/leikit saa mut joka kerta ihan törkeen innokkaaksi. En tiedä, mikä siinä on. Kai siitä tulee lapsuusmuistot mieleen tai jotain. Saa vähän aivonystyröille rennompaa työtä, ja onhan se nyt hyvässä seurassa ihan parasta! Miksi niitä tulee pelailtua liian harvoin?!

5. Kun aloitin salilla aikoinaan, käytin mm. Smith-laitteen päädyissä lukkoja (vai mitkä ne nyt on viralliselta nimeltään? t. personal trainer) ja istuen tehtävässä pohjekoneessa en tajunnut, että se vipu pitää vapauttaa sivulle päin, joten tyydyin tekemään sellaista 5 cm liikerataa ja ihmettelin, miksi se tuntuu vähän omituiselta. 😀 Juoksumatolla myös kiinnitin paidan helmaan kiinni sen emergency stop-vetohihnan. Apua, miksi kerron näitä?

6. Oon salaa vähän kukkahattutäti ja jos nään vaikka somessa videoita, missä joku 2-vuotias taapero laulaa sensuroimatonta versiota jostain räävittömästä biisistä (no esim. vaikka Cardi B:n renkutus), niin musta se ei ole söpöä/hauskaa, vaan vähän surullista…

7. En ole ikinä kokeillut Tinderiä enkä aiokaan. 😀

8. Jouluruuista en tykkää oikeastaan yhtään niistä pääruuista. Tai siis tottakai niitä syön, mutta en mitenkään hekumoi niitä ruokalajeja ja oon enemmän riisipuuron ja konvehtien ystävä. Joulutortut/piparit on myös ihan järkyttävää kuraa.

Sen sijaan glögiä juon hulluna ja esimerkiksi piparkakkumaustetta tungen joka paikkaan about lokakuusta toukokuuhun.

9. Terveyskeskusten päivystysaulassa istuminen ja terveyskeskuspäivystykseen jonottaminen puhelimessa on ihan törkeän ikävystyttävää ja saa mut menettämään hetkellisesti elämänhaluni. Ensinnäkin, miksi se terveyskeskusten jonotusmusiikki on niin masentavaa ja monotonista? Miksei siellä voi soida vaikka Paranoid?

10. En oo koskaan nähnyt sekuntiakaan Game Of Thronesista. Mikä juttu se hype sen ympärillä on?

11. En tykkää yhtään lämmitellä salitreeniin perinteisesti aerobisella laitteella. Kaikista mieluiten lämmittelen kulkemalla salin päästä päähän leikkien erilaisia eläimiä, eli etenemällä karhukävelyllä, mittarimadoilla, liskokävelyllä jne. Tietysti dynaamisten venyttelyiden lisäksi. Vetreyttää kivasti koko takaketjua, nostaa sykettä, avaa liikeratoja ja ennen kaikkea – se on hauskaa!

12. Kuuntelen aina aamupuuhien yhteydessä joko hyviä podcasteja itsensä kehittämisestä ja mielenhallinnasta tai sitten YouTubesta jotain saman aihepiirin videoita. Ihan parasta!

13. Ennen inhosin vaatekaupoissa kiertelyä (mikä tuolla aiemmassa faktapostauksessa tuleekin ilmi). Nykyään välttelen myös nettishoppailua viimeiseen asti, koska siinä menee aina vähintään puoli päivää. Klikkaat jostain, niin eteen avautuu 50 vaatekappaletta lisää, klikkaat jostain tuotteesta lisätietoja niin unohdat missä kohti olit selailemassa ja tuntuu, että se on sellanen loputon suo etkä siltikään ehdi selaamaan kaikkea mitä on tarjolla. Mieluummin kärvistelen ilman! 😀

14. En osaa pyöräillä ilman, että hyräilisin samalla biisien sanoja (koska en myöskään pyöräile ilman musiikkia korvissa!).

15. Mulla harvemmin on mitään kädenlämpöisiä fiiliksiä mitään kohtaan. Joko innostun/rakastan jotain ihan täysillä, tai sitten mua ei voisi vähempää kiinnostaa jonkun tekeminen. Oon vähän huono huijaamaan ja esittämään olevani innostunut jostain, mistä en vaan saa mitään kiksejä. Muutenkin tuntuu, että oon aina kokenut elämässä kaikki tunteet potenssiin sata.

Edellisessä postauksessa avasin omia ajatuksia herkkupäivää ja itsekuria kohtaan.

Lue myös:

 

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram

 

Puhutaanko hetki itsekurista ja herkuttelusta?

 

Nykyään puhutaan paljon cheat mealeista ja cheat day -periaatteista. On se tietty päivä viikosta/kuusta, jolloin annetaan itselle lupa herkutella ja sitä päiväähän sitten odotetaan kun kuuta nousevaa. Sitä päivää manifestoidaan etukäteen ja nähdään päiväunia kaikista sokeriherkuista, mitä sitten tiettynä päivänä saa luvan kanssa haalia kitusiinsa. Tehdään oikein ostoslistaa sen päivän varalle ja katsotaan sitä haltioituneena.

Joillekin se tapa toimii oikein hyvin. Ja jos se toimii, niin sitä tulee ilman muuta jatkaa. Jos oikeasti kokee, että sen herkuttelupäivän tai -aterian jälkeen on helppo palata ”takaisin ruotuun” eikä koe, että se synnyttää omassa mielessä ruuan palkintoarvon kasvamista, niin hei jes, hyvä juttu. 🙂

Miten sitten itse koen herkkupäivä-ajattelun?

Mun kokemuksen mukaan herkkupäivä on vähän floppi. Sitä saattaa elää koko viikon sillä ajatuksella, että ”olispa jo lauantai” (jos lauantai on SE päivä) ja kerryttää listaa etukäteen, mitä aikoo sitten h-hetkellä syödä. Välillä se kulunut viikko menee jopa vähän hampaita kiristellen ja potien jotain henkistä tuskaa siitä, kun se herkkupäivä siintää siellä hamassa tulevaisuudessa vasta ja vielä pitäisi kärvistellä kanojen ja quinoalautasten kanssa.

No sitten kun se kauan odotettu herkkupäivä koittaa, niin tunnelma vähän lässähtää. Tottakai ne ensimmäiset suupalat aina maistuu parhaalta ja nostattaa mielialan taivaisiin. Hetkeksi. Mutta sit kun se alkuhuuma on ohi, niin tulee sellainen olo, että jaaha. Tässäkö se oli? Tätä taas niin kovasti manifestoitiin koko viikko, eikä nämä nyt loppujen lopuksi olleet niin ihmeellisiä, mutta pitihän se nyt syödä, kun oli varta vasten hankittu! Syödään, vaikka ei ole fiilistä – nyt on herkkupäivä, nyt lähtee! Sitten tulee ne pakolliset sokeriöverit, pieni koomafiilis ja tunne siitä, että hyi yök, nyt on kyllä helppo olla taas seuraava viikko ilman ylimääräisiä, kun tuli mentyä vähän överiksi.

Näin oli joskus vuosia sitten, kunnes heivasin herkkupäiväfilosofian hiiteen ja totesin, että mä kyllä aikuisena ihmisenä osaan itse kuulostella fiiliksiäni ja herkutella sitten kun siltä tuntuu. 

Miksi se rennompi ajattelumalli sitten toimii? Koska pyrin pitämään kiinni siitä, että syön tasapainoisia aterioita pitkin päivää ja jos vielä niiden jäljiltä tuntuu, että ylimääräisten herkkujen syöminen on hyvä idea, niin sitten se voi olla ihan hyvä idea. Välillä. Mutta harvemmin niille mikään huutava tarve enää onkaan. Ja jos joskus sinne karkkihyllylle eksyn, niin tilanne on joko

a) päivän kokonaiskalorit on jääneet aivan liian alhaisiksi ja sokerivaje johtuu ihan vaan nälästä ja epäsäännöllisestä syömisrytmistä – tankki kaipaa pikaista täyttämistä

b) haluan herkutella, ja sallin sen itselleni, mutta tässä tapauksessa tiedän jo sillä hetkellä, etten tule kaipaamaan sitä karkkihyllyn näkyä enää seuraavana päivänä. Koska tiedän kokemuksesta, etten ole paras versio itsestäni, jos jatkan sillä linjalla enempää kuin yhden illan.

Herkkupäivä on ajatuksena ihan selkeä ja looginen, mutta kun tavoitteena on yleensä just opetella kuulostelemaan omaa kroppaa ja tulla sen kanssa mahdollisimman hyvin samalle aaltopituudelle, niin sitä ajatusta vastaan herkkupäivä kyllä sotii ja pahasti. Eihän sitä voi koskaan tietää, tekeekö mieli suklaata just ensi viikon lauantaina kello 19.32? Miksi sellainen asia pitää päättää etukäteen ja lyödä lukkoon? Sitten ne herkut hankitaan kotiin silloin herkkupäivänä ja syödään, vaikkei mieli tekisikään. Ja taas, kun on selvitty pahimmasta sokerikoomasta herkuttelun jälkeen, palataan viikoksi kurinalaiseen syömiseen ja kasvatetaan taas mielen syövereissä ruuan palkintoarvoa. Raskaan viikon päätteeksi päästään taas heitetään aivot narikkaan ja syödään jotain hyvää. ”Nyt on lupa.”

Kielloista luopuminen on pelkästään hyvä asia!

Kuten sanoin edellä, joillekin tämä rajatun herkkupäivän ideologia oikeasti toimii, mutta mulla itsellä tuo etenemismalli vaan kasvattaa kuilua siitä, mitkä on ”hyviä” ja ”pahoja” ruokia, mitkä on vältettäviä ja mitkä on hyväksyttyjä ruokia. En voi enkä halua säädellä omia syömisiäni tiettyjen päivien sisälle, koska se mitä itse haluan, on opetella tunnistamaan, miksi mun tekee mieli syödä jotain tietyssä tilanteessa ja miten siinä tilanteessa kannattaa toimia.

En ole koira, enkä halua enää palkita itseäni ruualla raskaan viikon päätteeksi. Sen sijaan haluan herkutella just silloin kun siltä tuntuu, koska näin saan pidettyä aisoissa sen ruuan tuoman palkintoajattelun eikä mikään mieliteko pääse kasvamaan korvien välissä liian isoksi. Ei ole tarvetta vetää övereitä, kun ei ole mitään kieltolistoja tai aikamääreitä, joiden puitteissa ruuat pitää saada syötyä.

Herkkupäivistä luopuminen on opettanut mut oikeasti pääsemään paremmalle aaltopituudelle kroppani kanssa. Jos päivän kokonaisenergiansaanti on jäänyt alle 1000 kcal puolelle, niin ei siinä tilanteessa ole ihmekään, että karkkihyllyt huutaa mun nimeäni. Siinä tilanteessa ymmärrän, miksi musta tuntuu siltä, että karkkia on pakko saada ja mielellään justnytheti.

Ja jos taas spontaanisti mulle tarjotaan jossain tilanteessa jotain laadukasta suklaata, tai mitä ikinä, niin voin hyvin ottaa. Koska mulla ei ole kertynyt sitä kohtaan mitään patoutumia, joten saan pidettyä sen syömisen aisoissa ja voin jatkaa loppupäivän syömisten suhteen täysin normaalin kaavan mukaan. En enää ajattele, että nyt ei ole päivän muilla syömisillä mitään väliä kun on yksi ateria mennyt pipariksi.

Ei enää semmosia höpöhöpöjä.

Nykyään vedän ihan yhtä vaaleanpunaiset lasit silmillä sekä parsakaalia, että suklaata. Ei niiden välillä ole enää mitään luokitusta hyvään tai pahaan, vaan tiedän kokemuksesta, millaista fiilistä ja energiatasoa haluan pitää yllä missäkin tilanteessa, ja syön sen mukaan, mitä sillä hetkellä haluan priorisoida. Jos haluan mennä vetämään all out-tyylisen salitreenin, niin tottakai tajuan, ettei treeniä ennen kannata vetää jotain verensokerit taivaisiin nostattavaa sokerihuttua. Mutta jos taas tilanne on oikea, seura on hyvää ja mulla on tasapainoinen fiilis, voin ihan hyvin syödä jonkun kakkupalan juhlissa.

Tietoinen syöminen ja sen opetteleminen on ihan kaiken onnistumisen alku ja juuri. Ennen kun alat aterioimaan, pysähdy ja kuulostele, mikä fiilis, miten kova nälkä on ja miten kuluva päivä on siihen asti sulla sujunut. Ennen kuin edes vähennät mitään herkuttelua viikon mittaan, opettele tulemaan tietoiseksi omista tavoistasi ja siitä, miten päädyt toimimaan missäkin tilanteessa ja mistä se käyttäytyminen voisi johtua?

 

Herkkupäivä-ajattelu kasvattaa mun mielestä makeanhimoa venytettävän kuminauhan lailla, ja sitten viikon lopussa tuo kuminauha venyy niin äärimmilleen kaiken sen itsekurin ja malttamisen jälkeen, että helposti riistäytyy hommat käsistä, kun kuminauha sanookin niks ja naks. Luvan kanssa? Koko viikon edestä! Plaah.

Herkkupäivissä käy monesti myös niin, että nipistelet sen päivän ajan niitä kunnon aterioita pois ja keskityt pelkästään herkutteluun sen päivän ajan, mikä ei ainakaan paranna sen päivän kokonaisfiilistä ja sen jälkeistä olotilaa. Kun taas jos söisit normaalisti päivän 4-5 tasapainoista ateriaa ja pohtisit sen päälle, tekeekö mieli herkkuja, niin ne voisi jäädä määrällisesti huomattavasti pienemmiksi. Vai kuinka?

Haluatko olla koko loppuelämäsi sidottuna tiettyyn herkkupäivään? Vai opetella elämään rennosti läpi koko viikon, herkutellen silloin kun huvittaa niin, ettei kiusaus pääse missään vaiheessa kasvamaan liian suureksi, jolloin menettäisit kontrollin? Ajatuksena voisi olla ihan järkeenkäypää, että kun herkuttelua ei ole rajattu tiettyyn päivään eikä mitään ruokaa ole kategorisoitu kieltolistan alle, niin herkkuhimot vähenevät ajan myötä ihan automaattisesti. Ruuasta katoaa tietynlainen hohto ja ennakko-oletukset, ja opit suhtautumaan siihen ihan vaan ruokana ja polttoaineena. Mutta siitä pidän aina kiinni, että ruoka saa ja sen pitää maistua hyvältä. Hyvä maku on kuitenkin mahdollista saada esiin myös paremmilla valinnoilla, kuin sokerilla ja kermalla. Kokeilun kautta ja hyviä mausteita unohtamatta.

Joskus kontrollista irti päästäminen tuntuu pelottavalta, mutta ajatellen sellaista vuosikausien kestävää painonhallintaa ja oikeasti uusien tapojen omaksumista musta sitä kannattaa kyllä kokeilla.

”Itsekuri. Sitä enemmän sitä tarvitaan, mitä surkeammat keinot elintapoihin on valittu. -Patrik Borg”

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin…

Muistetaan pitää maalaisjärki päässä ja oppia pienin askelin kohti tietoista syömistä, niin ymmärretään, mitä on kohtuus ja miksi se on kaikin puolin tavoittelemisen arvoinen juttu! 😉

Edellisessä postauksessa kerroin Training Forum 2017 -kokemuksista ja kiteytin tuon hyvinvointiseminaarin keskeisimmät opit.

Lue myös:

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram

Tykeimmät treenibiisit osa 2 – näiden siivittämänä lisää puhtia treeniin!

Jes, nyt on aika tehdä osa 2 parhaista treenibiiseistä! Edellisen postauksen ko. aiheesta löydät täältä.

Mulla parhaiten toimivat treenibiisit vaihtuvat toki jatkuvalla syötöllä, välillä tulee kausia, jolloin kuuntelen samoja aika pitkään ja välillä taas haluaa koko ajan etsiä lisää uusia tuttavuuksia soittolistoihin. Viime aikoina on tykitetty seuraavia biisejä;

Ootas vaan kun toi biitti droppaa Alesson biisissä! 😉

Jos taas riittäis vähäksi aikaa? 😀

Kävin eilen tekemässä HIIT intervalleja juoksumatolla ja plyometrista treeniä ja oli muuten taas tosi hyvä treeni, vaikka yhtään ei olis huvittanut lähteä. Mulla oli puoli tuntia aikaa, mutta hyvin sain treenit pakettiin, kaloreita kului sykemittarin mukaan n. 500 kcal ja aika lailla 90% maksimisykkeistä mentiin välillä.

 

Edellisessä postauksessa avasin fiiliksiä siitä, miltä alkava PT-ura on tähän asti tuntunut ja miksi oman kutsumuksensa toteuttaminen kannattaa.

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram