YLLÄRIKEHONHUOLTOHETKIÄ, POHDINTAA BLOGISKENESTÄ JA MUITA KUULUMISIA

 

Jos pitkästä aikaa kirjoittelisi ihan ilman minkäänlaista punaista lankaa tai informatiivista pläjäystä. Ihan vaan, että mitä on mielen päällä tällä hetkellä.

Oon jonkun verran hillinnyt työtahtia alkusyksyn jäljiltä ja täytyy sanoa, että erittäin hyvä päätös! Vaikka tekee kivoja juttuja, niin välillä pitää ottaa niihinkin etäisyyttä. Kyllä jokaisella ihmisellä pitää olla elämää intohimonsa ulkopuolellakin.

Enkä edes halua joutua siihen pisteeseen, jossa mulla olisi aivan liikaa asiakkaita samalla kertaa enkä pysyisi yhtään kartalla siitä, missä mennään. Pikkuhiljaa tässä vasta opetellaan, mutta toistaiseksi mulla menee aivot totaalisen solmuun heti, kun asiakkaita on samanaikaisesti enemmän mitä mulla riittää kapasiteettia handlata. Kun on raivannut kalenterista tilaa muillekin jutuille niin tuntuu vähän helpommalta hengittää. Ei oo koko ajan niin isoa painolastia rinnalla.

Onko kuvilla väliä?

Mun maanantai alkoi sillä, että lähdin rauhallisen aamuhetken jälkeen kurvailemaan bussilla A-lehtien studiolle ottamaan vähän blogikuvia FitFashionin jengin kanssa. Olipa kiva kokemus, en oo muistaakseni koskaan aiemmin ollut virallisesti missään kuvattavana! Hah, jos ei alakoulun kiusallisia luokkakuvauksia lasketa, saatika passikuvauksia, missä näyttää lopulta aina sarjamurhaajalta. 😀

Mulla kun ei ole hovikuvaajaa eikä minkään sortin hienoja kuvauskalustoja, niin normaalisti mun blogikuvat on vähän kämäistä tasoa. Toivottavasti löytyy muutama passeli kuva sieltä kuvausten puitteista, niin sais vähän laadukkaampaa matskua tännekin joskus!

Itse luen blogeja lähinnä tekstien takia, enkä kiinnitä huomiota siihen, minkälaisia kuvia siellä on. Toki kauniita ja hienosti aseteltuja kuvia on aina hieno katsella ja arvostan niiden eteen nähtyä vaivaa tosi paljon, mutta yleisesti ottaen kaipaan blogimaailmaan sitä meininkiä, mitä se oli joskus vuosina 2008-2014. Muistaako kukaan? 😀

Ajatuksia blogimaailmasta ja kaupallisista yhteistöistä

Blogit oli silloin 2008-2014 ihanan arkisia, päiväkirjamaisia, täynnä rosoisuutta ja elämän ylä- ja alamäkiä ihan aidosti. Ilman kliinistä ilmapiiriä ja liian toimittajamaista näkökulmaa eri asioihin. Miksei blogeissa näy koskaan ihan rehellistä maanantai-epäonnea tai arjen ajoittaista surkuhupaisuutta?

Kaupallisuus on myös tietysti yksi iso asia, mikä vaikuttaa siihen, onko blogi lukemisen arvoinen. Jos joka toinen postaus on kaupallinen yhteistyö, niin blogi jää kovin etäiseksi. Vai mitä olet itse mieltä?

Mulla on ollut jo pitkään se linja, että kaupallisissa yhteistöissä ei oo mitään vikaa, kunhan niistä tuotteista/palveluista kirjoitetaan oikeasti rehelliset mielipiteet ja yhteistyöt soveltuvat aihepiiriltään blogin kontekstiin.

Hehkutan aina suu vaahdossa mm. mun Twitter-tilille arjen hienoja löytöjä ja uutuustuotteita, jos sellaisia sattuu kohdalle. Samaa voisin ihan yhtä hyvin harrastaa täällä blogissakin. Mut tuntevat tietääkin, että mun päästäminen supermarkettiin on aina iso virhe ja katson siellä silmät kiiluen uusia tuotteita, varsinkin jos ne liittyy jotenkin hyvinvointiin (laaja käsite, kyllä). Niin kauan kun kyse on oikeasti ihmisten auttamisesta ja mahdollisesta arjen helpottamisesta jonkun hyvän tuotelöydön jakamisen kautta, niin miksei! Arvostan sitä lukijanakin suuresti, jos joku muu niin tekee.

Tällä hetkellä mulla on testissä muutama superpuurosetti, jotka on tuoneet hienoja hetkiä mun aamupalahetkiin. Aamupala on mulla yleensä se päivän hitain, rennoin hetki, jolloin testailen mieluiten kaikki uudet tuotteet läpi. Ruokaa harvoin jaksan laittaa uusilla resepteillä, mutta niin kauan kun kyseessä on joku nopea aamiaissetti, niin ei tarvitse kahta kertaa kysyä!

Mites se kehonhuolto?

Havahduin tossa yksi ilta viime viikolla siihen, että mun putkirulla on kyhjöttänyt huoneen nurkassa yksinään aivan liian pitkään. Ennen se oli mulle jokailtainen rutiini tv:n tuijottamisen yhteydessä. Nyt en oo aikoihin avannut tv:täkään (mitä sarjoja siellä edes nykyään näytetään?!), joten jostain kumman syystä se rullailukin on jäänyt.

Päätin siis ihan spontaanisti treenin jäljiltä heittäytyä putkirullan päälle sen sijaan, että olisin mennyt heti sorvin ääreen laittamaan palautussafkaa tulille. Ajatuksena oli, että koitetaan nyt ihan nopeesti vaan, muutama rullaus etureisille, ettei ihan pääse unohtumaan miltä se tuntuu.

No löysin itseni about 45 minuuttia myöhemmin samalta lattialta jossain keräasennossa, oli aika raukea fiilis ja tajusin, että aika meni ihan siivillä. Kun sain heittäydyttyä sen rullan päälle, niin loppu hoitui ihan itsestään enkä sitten lopulta malttanutkaan lopettaa. Sain käytyä läpi myös jalkapohjat kovalla RAD Roller-tuplapallolla ja tehtyä kaikkia ihania rangan kiertoja (mm. tätä liikettä, joka on yksi ehdoton lemppari vetreämpään oloon), niin äkkiäkös se 45 minuuttia vierähti! Ja tuo jalkapohjien rullailu kovalla pallolla on muuten ihan taivaallisen tuntuista sen jälkeen, kun on seissyt koko päivän ja vetänyt vielä treenin siihen päälle.

Tän kehonhuoltotarinan opetus on se, että joskus pitää näemmä vaan huijata itseään tollaisella ”no mä vaan koitan ihan nopeesti” -taktiikalla. Ei sitä malta lopettaa, kun on jotain aloittanut. Toimii myös salille menemisen suhteen – joskus on lähtövaikeuksia. Tarvitaan joku pieni liikkeen aikaansaava momentum, niin homma lähtee rullaamaan oikeille raiteille.

Täytyy ottaa pian uusiksi ja laittaa se putkirulla johonkin näkyvämpään paikkaan. 😉

Edellisessä postauksessa:

TREENIT UUDELLE TASOLLE DYNAAMISELLA LÄMMITTELYLLÄ? POIMI VINKIT TALTEEN!

Lue myös:

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram

 

 

 

 

TREENIT UUDELLE TASOLLE DYNAAMISELLA LÄMMITTELYLLÄ? POIMI VINKIT TALTEEN!

Hiphei, nyt päästään puhumaan mun lempiaiheesta eli dynaamisista lämmittelyliikkeistä.

Kuuluin vielä reilu vuosi sitten siihen koulukuntaan, jonka mielestä salitreeniä ennen riittävä lämmittelymuoto oli joku juoksumatolla venkoilu tai soutulaitteella viiden minuutin hengailu. Tänä päivänä ei tulisi mieleenkään lähteä sen jälkeen suoriltaan painojen pariin työskentelemään. Käänsin takkiani pysyvästi, kun käytiin Trainer4Youn pt-koulutuksissa läpi kunnollisten alkulämmittelyiden hyötyjä ihan käytännössä.

Nykyään saatan jopa skipata kokonaan tuon aerobisella laitteella tehtävän osuuden ja siirtyä suoraan meidän ryhmäliikuntasaliin tekemään avaavia keppiliikkeitä, kiertoja ja soutuja kevyellä vastuskuminauhalla, dynaamisia venytyksiä, kevyitä hyppyjä ja loikkia, mittarimatoja ja karhukävelyitä. Joskus satunnaisesti hyppynarua, kevyitä voimaköysiä, pallon heittelyä seinään kyykystä ja muuta vastaavaa.

Mikä pelkässä juoksumattolämpässä mättää?

Jos kuulut siihen jengiin, joka skippaa alkulämmittelyn tai tekee korkeintaan 5-10 minuuttia aerobisella laitteella höntsää, niin oot varmasti joskus kokenut sen tunteen, kun treeni käynnistyy kunnolla vasta joskus puolen tunnin päästä sen aloittamisesta. Eli periaatteessa sulla on mennyt puolet treenistä ”hukkaan”, koska kroppa ei ole vielä edes sisäistänyt, että nyt on treeni käynnissä ja pitäisi laittaa sieltä lihaksista kaikki motoriset yksiköt töihin. Kummasti voi tuntua tahmealta se meininki ja kunnolla päästään vauhtiin vasta vikoissa liikkeissä. Ruohoa potkurissa, no ei ihme, kun ne lihakset on oikeasti ihan kylmiä vielä pelkän aerobisen osuuden jälkeen ja liikeratoja pitäisi lämmitellä ihan kunnolla, jotta saadaan myös parempi tuntuma treenattaviin lihaksiin.

Dynaamisten lämmittelyiden avulla ehkäiset turhia urheiluvammoja ja voit keskittyä omiin henkilökohtaisiin ongelmakohtiisi ihan keskitetysti, korjaten vääriä liikemalleja ja oppien parempaa kehonhallintaa. Jos teet istumatyötä ja arki on passiivista, kärsit niskan jäykkyydestä ja eteenpäin kiertyneistä hartioista niin silloin voit tehdä lämmittelyt kohdistetusti niska-hartiaseudulle korjaten omia liikeratoja ja liiketekniikoita samalla.

Vain mielikuvitus on rajana!

Ennen jalkapäiviä teen jalat korokkeella lantionnostoja eri vahvuisilla vastuskuminauhoilla. Joskus teen niitä myös kyykkyhäkissä yläselkä korokkeella niin, että laitan todella paksun ja raskaan vastuskumin kiinni kyykkyhäkin sivuilla oleviin hakasiin ja asetan sen kuminauhan lantion päälle vastukseksi. Lisäksi teen lantiota avaavia liikkeitä, pumppauksia hengityksen tahdissa sumokyykystä takareisivenytykseen (niin, että kyynärpäät puskee koko ajan polvia ulospäin ja kädet on ristissä rintakehän edessä), clamshell-liikettä kylkimakuulta pakaran aktivointiin (vastuskuminauha polvien yläpuolella) ja askelkyykkykävelyitä kehonpainolla, eri tyyleillä. Askelkyykkykävelyt on ihan loistavia alkulämmittelynä, kun ei laita mitään kuormaa niskaan vaan etenee eri tyyleillä, esim.;

  • soturiaskelkyykkykävelyt eli kädet nostettuna suoriksi pään yläpuolelle
  • askelkyykkykävelyt rintarangan avauksella, eli sisäänhengityksellä ota askel eteen ja alas ja uloshengityksellä tee pieni taaksetaivutus rintarangasta – kädet nousee ylös suorina ja taivuta rankaa taaksepäin
  • askelkyykkykävelyt kierroilla etummaisen jalan suuntaan (askel eteen ja alas ja kierrä kädet ristissä vartalon sivulle etummaisen jalan puolelle) – aktivoi keskivartaloa
  • askelkyykkykävelyt hiissaten niin, että etummaisen jalan polvi ylittää varvaslinjan ja takareisi koskettaa pohjetta, takajalka on melko suorana ja lantio työnnettynä mahdollisimman paljon eteen niin, että taaimmaisen jalan lonkankoukistaja venyy kunnolla!

Esimerkkiliikkeitä dynaamisiin lämmittelyihin

Marjanpoiminta-kävely

Lähde askeltamaan vuorojaloin eteenpäin siten, että edessä oleva jalka on melko suorana (polvissa pieni jousto) ja taitat lonkkanivelestä lantiota pitkälle taaksepäin ja selkää eteen ja alas. Kurota käsillä lattiaan päin. Ylöstullessa puske lantio tiukasti pakaroiden voimalla eteen.

Mittarimato

Kävele käsillä lankkuasentoon, laske lantiota hieman alaspäin ja lähde askeltamaan jaloilla kohti sormia niin, että kantapäät pysyvät maassa (takareisien liikkuvuus koetuksella) ja puskien samalla lantiota ylöspäin kohti kattoa. Kun saat varpaat lähelle käsiä, lähde suoraan tekemään uutta toistoa kävelemällä taas käsillä eteenpäin lankkuasentoon.

Lankusta askelkyykkyvenytykseen

Lankkuasennosta vuorojaloin askelkyykkyvenytykseen, eli kun tuot jalkaterän lähelle kämmentä niin paina lantiota eteenpäin ja alas. Tunnet venytyksen varsinkin lonkankoukistajassa ja reiden lähentäjissä. Vaihda jalkaa hengityksen tahdissa aina takaisin lankkuasentoon ja siitä toinen jalka eteen. Voit tehdä askelkyykkyvenytyksessä pientä pumppaavaa joustoa alaspäin ennen kuin vaihdat toisen jalan eteen.

Tuulimylly

Kurota kättä kohti vastakkaisen jalkaterän ulkosyrjää (maahan asti) ja samaan aikaan kierrä toista kättä takaviistoon suorassa kohti kattoa ja kierrä katse takana olevan käden suuntaan ylöspäin. Sama toistomäärä/kesto toiselle puolelle, vastakkaisilla raajoilla.

Yläselän ja hartialinjan venytys kepillä

Keppi vartalon etupuolelle, ristiote kepin päästä ja lantionlevyinen haara-asento. Nojaa uloshengityksellä painopiste kunnolla eteen, laske rintakehää alaspäin ja paina päätä käsien väliin. Sisäänhengityksellä pyöristä yläselkää ylös lähtöasentoon ja toista liike.

Lantion avaus jalka ylhäällä ulkokierrossa

Asetu joogasta tuttuun alaspäin katsova koira -asentoon jyrkässä kulmassa paino käsien ja jalkojen varassa tasaisesti. Pää käsien välissä. Nosta toinen jalka ylös kohti kattoa ja koukista säärtä viistosti, nilkka ojennettuna. Pyri saamaan koko lantion alue  ulkokiertoon ja pidä selkä paikallaan lähtöasennossa. Palauta takaisin ja vaihda toinen jalka ylös. Jatka liikettä hengityksen tahtiin, vuorojaloin.

Pakaravenytys + rintarangan kierto

Koukista lankkuasennosta toinen jalka vartalon etupuolelle sääri vaakatasossa. Paina lantiota kohti lattiaa koko ajan. Koukista sisäänhengityksellä taaimmaisen jalan puoleista kättä toisen käden alle ja uloshengityksellä kierrä vapaana oleva käsi sekä katse vastakkaiseen suuntaan.  Työnnä kättä pitkälle takaviistoon ja pyri saamaan hartiaseutua ja rintaa auki kierron aikana.

Yläselän ja hartiaseudun avaus & Rintarangan kierrot takareisivenytyksestä

Asetu viistosti konttausasentoon ja paina aina uloshengityksellä pää käsivarsien väliin ja rintakehää kohti lattiaa. Toisessa liikkeessä asetu käyntiasentoon takareiden venytykseen, selkä lattiansuuntaisesti ja etummaisen jalan puoleinen käsi vasten säären ulkosyrjää. Kierrä toista kättä (vapaana oleva käsi) vastakkaiselle puolelle ja katse kiertyy mukana.

Karhukävely

Asetu A-kirjaimen muotoiseen lähtöasentoon, tai ts. joogasta tuttuun alaspäin katsova koira -asentoon. Jalat suorina, kantapäät maassa, hartiat irti korvista ja katse alaviistoon. Lähde askeltamaan eteenpäin käsien ja jalkojen varassa niin, että otat aina vastakkaisilla raajoilla samaan aikaan askeleen eteen.

Miten toimii käytännössä?

Suosittelen valitsemaan joku 4-6 liikettä per treeni (riippuen vähän treenin vaativuustasosta, tehoista ja käytettävissä olevasta ajasta), jossa jokaista lämppäliikettä tehdään 30-40 sekuntia ja esim. 2 sarjaa. Ilman kummempia taukoja liikkeiden välissä – tarkoitus on kuitenkin pitää hyvää sykettä yllä ja saada veri kiertämään ympäri kroppaa hyvin.

Teen mahdollisimman pian tästä aiheesta osan 2 (tai what the hell, osa 3 jos asiaa riittää!) koska tää oli vasta alkusoittoa. Jos yksikin ihminen päättää kokeilla näitä liikkeitä ja hiffaa, että tämä homma oikeasti toimii niin olen onnistunut. 🙂

Lupaan, että treeni käynnistyy ja sujuu vähän sutjakammin, kun siellä lihaksissa kiertää kunnolla veri ja aineenvaihdunta on oikeasti herännyt tositoimiin. Ja jos ihan totta puhutaan, niin musta perinteiset aerobiset laitteet on vähän tylsiä, mutta näiden lämmittelyliikkeiden avulla pääsee jo oikeasti virittäytymään tunnelmaan, saa paremman käsityksen siitä, millaisilla voimatasoilla kunakin päivänä ollaan liikenteessä ja pääsee heti ikään kuin samalle aaltopituudelle oman kehon kanssa.

Mutta ei kerrota kenellekään, että pidän aerobisia laitteita vähän tylsinä.

Edellisessä postauksessa: TAVOITTEENA LIHASMASSAN KASVU JA KOVEMPI FYSIIKKA? SATSAA SUORITUSKYKYYN!

Lue myös:

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram

6 kohdan checklist tavoitteidesi saavuttamiseen

Tiesitkö, että on olemassa yksi aika simppeli kysymys, johon vastaamalla voit tarkistaa välittömästi, mihin suuntaan oot matkalla elämässäsi?

No se tulee tässä. Kysy itseltäsi joka kerta, kun ryhdyt päivän aikana johonkin toimenpiteeseen;

”Edistääkö tämän tekeminen mun tavoitteiden saavuttamista vai hidastaako se niitä?”

En nyt tarkoita, että sun pitäisi kysyä tuo kysymys itseltäsi, kun olet matkalla vessaan vaan tarkoitan jokaista tietoista päätöstä, jolloin alat puuhastelemaan jotakin päivän aikana – oli se sitten Netflixin avaaminen, sähköposteihin vastaaminen, treenaamaan lähteminen, virallisten puheluiden soittaminen tai mikä tahansa toimenpide. Kysy silloin itseltäsi tuo ylempänä oleva kysymys. Auttaako/edistääkö se tekeminen sua matkalla tavoitteeseesi vai onko se hidastamassa niitä?

Yksinkertaista, mutta toimivaa.

Eikä sitä tarvitse loppuelämänsä ajan olla jatkuvasti miettimässä, vaan ainakin elämäntapamuutoksen alussa (tai mikä ikinä tavoitteesi onkaan) on ihan hyvä opetella pilkkomaan päivät yksittäisiin osiin ja katsoa ihan rehellisesti, mihin se aika hupenee. Kalenteri ei valehtele. Jos selaat kalenteriasi puoli vuotta taaksepäin, niin näet ihan konkreettisesti mitä asioita oot priorisoinut sillä ajalla. Onko se käytetty aika ristiriidassa sen kanssa, millainen ihminen haluat olla? Mitä loppupeleissä tavoittelet, millaista fiilistä haet? Ovatko sun kalenterin tunnit linjassa arvojesi kanssa?

Ihminen tekee päivässä lukemattoman monta päätöstä, joista suurin osa toimii täysin automaatiolla. Me toimitaan lähes aina tapojemme kautta, autopilotilla, ilman sen kummempaa punnitsemista. Solmit kengän nauhatkin ihan automaattisesti ilman, että sille täytyy etsiä erikseen aikaa kalenterista tai miettiä, kumman jalan nauhat solmit ensin. Opettele siis aluksi kirjoittamaan ylös aikataulutettuna kaikki, mitä päivän aikana teet ja mihin toimenpiteisiin ryhdyt. Niitä on ihan mielenkiintoista tarkastella jälkikäteen, jos ongelmana on ollut vaikka se, ettei treeneille tahdo löytyä aikaa viikkokalenterista. Onko asia näin ihan todella? Sieltä aikataulutetuista päiväkirjoista saattaakin paljastua useampi Netflix- tai somehetki, jonka olis voinut käyttää paremminkin hyödyksi.

Mihin ison muutoksen tekeminen/tavoitteen saavuttaminen yleensä tyssää?

Joni Jaakkolan Väkevä Elämä -kirjassa on aika pähee kaavio (kuva alla). Tuohon on eritelty yksitellen, mitä tapahtuu, jos joku noista palikoista puuttuu matkasta.

No, mietitään, että olet tekemässä jotain isoa muutosta elämässä. Miten se tuodaan onnistuneesti maaliin? Otetaan nyt esimerkiksi se elämäntapamuutos. Kesä on takana, ei ole treenattu koko kesänä, grilliruoka on maistunut ja nyt pitäisi palata syksyn koitettua ruotuun ja skarpata. Tarvitaan ryhtiliike!

Mitä tarvitset onnistuaksesi siinä? Kaava syntyy ylläolevan kuvan mukaan; visio + yhteisymmärrys + taidot + palkkiot + resurssit + toimintasuunnitelma = GREAT SUCCESS! Jos joku tuosta kaavasta puuttuu, niin matka tyssää – jos ei kertaheitolla, niin hitaasti mutta varmasti.

Mitä käy, jos joku noista palikoista puuttuu?

Visio hukassa?

Sulla on joku täysin epämääräinen tavoite, mitä et pysty mittaamaan ja aikatauluttamaan tarkasti, tai vastaavasti et edes tiedä, miksi se tavoite on tärkeä sulle. Se voi olla vaikka somen/yhteiskunnan asettama paine siitä, että ”täytyy” mahtua tiettyyn muottiin, joten ajattelet, että -5kg tekee sut onnelliseksi. Mutta se ei motivoi sua sisäisesti, eikä tällainen tavoite anna potkua persuksiin niinä vaikeina hetkinä, kun elämäntapamuutoksen kuherruskuukaudet on ohitse.

-5kg ei ole ensinnäkään aikaan sidottu tavoite, joten suorittaminen jää väkisinkin hakuammunnaksi. Toisekseen, se ei tuo sun mieleen kirkkaasti, millaista elämäsi tulee olemaan sen -5kg myötä? Entä sen jälkeen?

Yhteisymmärrys hukassa?

Näin voi käydä, jos vaikka elät ympäristössä, jossa sua ei tueta sen muutoksen suhteen ollenkaan. Tukiverkostoosi kuuluu puoliso tai kaveriporukka, jolla on elämäntavat täysin retuperällä eikä sieltä päästä heru minkäänlaista jeesiä tai ymmärrystä sun tavoitteille.

Vastaavasti tilanne voi syttyä siitä, jos sulla on palkattuna valmentaja, jonka kanssa ei luottamus ja kommunikointi pelaa toivotulla tavalla. Tai sitten sua pusketaan sellaiseen lajiin ja valmennusmetodiin, joka ei tunnu itsellesi sopivalta tai luontevalta. Jos valmentajalle ei voi avautua rehellisesti omista haasteista ja epävarmuuksista, jää todennäköisesti tavoitteet saavuttamatta.

Taidot hukassa?

Internetin syövereistä löytyy tietoa niin, että vähemmästäkin menee nuppi sekaisin. Ota niistä kaikista tietotulvista nyt sitten selvää?! Ilman koulutustaustaa ja aiempaa kokemusta elämäntapamuutoksesta on vaikeaa tehdä oikeasti hyviä päätöksiä saatika keskittyä oleellisiin asioihin. Helposti haksahtaa kaikkiin pikkunikseihin, mitä netistä löytyy, tai rakentaa itselleen treeniohjelman kaikista netin syövereistä löytyvistä treenivinkeistä, mutta kokonaisuudessa ei loppujen lopuksi ole mitään johdonmukaisuutta tai nousujohteisuutta – homma lässähtää ku pannukakku. Been there, done that.

Palkkiot hukassa?

Oot vääntänyt hiki hatussa vatsatreeniä jo kaksi viikkoa ohjelmalla, jossa luvattiin sixpack näkyviin, mutta tuloksia ei näy – mitä ihmettä? Mieli väsyy, kun peilissä ei näy näkyviä tuloksia välittömästi. Ajatellaan, että kaikkimullehetinyt. Kärsivällisyys on koetuksella. Se on ihan ymmärrettävää. Varmista siis, että sulla on alunperinkin asetettu tavoite, jota pystyt konkreettisesti mittaamaan ja seuraamaan välietapeilla.

Resurssit hukassa?

Kalenteri alkaa yhtäkkiä sakkaamaan, sua vedetäänkin joka suuntaan kaikkialta ja mihinkään väliin ei jää enää aikaa itsestä huolehtimiselle. Onko näin? Rahan ei ainakaan pitäisi olla muutoksessa todellinen resurssipula, koska oman kehon liikuttamiseen ei tarvitse uhrata penniäkään rahaa. Aikaa taas löytyy aina niille asioille, jotka on itselle riittävän tärkeitä. Oma arvomaailma on syytä tsekata huolella säännöllisin väliajoin ja miettiä ihan tosissaan, miten merkittävällä tasolla se omaan hyvinvointiin satsaaminen maksaa itsensä takaisin. Ei välttämättä hetinytjust, mutta pian. Kun se on kunnossa, niin pystyt olemaan rakastavampi ja läsnäolevampi myös muita ihmisiä kohtaan – vaikka just salitreenille lähtemisen hetkellä ajattelisitkin, että olenpas itsekäs, kun pakenen treenaamaan, vaikka pitäisi viettää aikaa perheen kanssa.

Toimintasuunnitelma hukassa?

Jos et tiedä, minne oot matkalla, päädyt luultavasti jonnekin aivan muualle. Salille mennään ilman mitään käsitystä tulevan treenin sisällöstä, työpäivään lähdetään ilman eväitä mukana ja kokoukseen lähdetään nälkäisenä kaikkien niiden tarjolla olevien voisilmäpullien härnättäväksi. Ei kai? Tästä päästäänkin siihen ennakointiin, mikä on kaiken A ja O, jos meinaa saada konkreettisesti jotain aikaiseksi. Ja jos yrität olla hyvä vähän kaikessa, et oikeastaan voi olla tosi hyvä juuri missään – siksi kannattaa myös miettiä, haluatko tähdätä vaikkapa lihasmassan kasvattamiseen vai painonpudotukseen. Voit saada kaiken, mutta et samaan aikaan.

Omat kokemukset näiden pohjalta?

Palataan ensin vaikka suurinpiirtein vuoteen 2011, jolloin olin aika hukassa näiden kaikkien osa-alueiden kanssa. Mulla oli silloin visio ainoastaan siitä, että jotain tarttis tehdä, mutta oikeastaan en edes tajunnut voivani huonosti, koska olin totuttanut elimistöni siihen usvassa ja harmaan väreissä elämiseen. En osannut kaivata parempaa, koska en muistanut, miltä se tuntuu.

Visio olikin aluksi vaan se ulkopuolelta tullut paine siitä, että pitäisi olla laihempi. Ja voin kertoa, että tämä ajatus ei ihan hirveän pitkälle kantanut niinä hetkinä, kun oli vaikka nukkunut pommiin, sössinyt omat aikataulut tai makasi sängyn pohjalla kuumeessa.

Taitoja ei myöskään ollut, koska lapsena en ollut mikään puissa kiipeilevä ja loikkiva maantienkiitäjä. Kaikki piti tavallaan aloittaa alusta. Ja kun ei ollut taitoja eikä toimintasuunnitelmaa, niin aikamoista sähläämistähän se aikanaan olikin. Päätä hakattiin seinään ja kauan. Välillä otettiin 4 askelta eteenpäin, sitten tuli henkisiä töyssyjä ja palattiinkin 8 askelta taaksepäin. Ei ollut visiota siitä, mitä siellä tunnelin toisessa päässä odottaa. Sehän oli soutamista ja huopaamista, mutta nyt jälkikäteen mietittynä jokaikiseltä taaksepäin otetulta askeleelta tarttui myös jotain oppeja tulevaisuuteen.

Suurimpana motivaationa noina aikoina toimi mulla tuo palkkio-kohta – niitä palkkioita nimittäin sateli joka kerta, kun sai nostettua pyllyn ylös penkistä. Aloittelijan tuuria oli se, että kun aiempaa liikuntataustaa ei juuri ollut, niin jokainen evän heilautus teki mut vahvemmaksi. Ja se, jos joku, ruokki koko ajan eteenpäin, vaikka itse toimintasuunnitelma olikin aluksi olematon. Se muokkaantui sitten siinä matkan varrella, yritysten ja erheiden kautta. Ja se prosessi ei toki koskaan ole valmis!

Minkä noista kuudesta kohdasta koet omalla kohdallasi suurimmaksi haasteeksi?

Edellisessä postauksessa avasin vähän ajatuksiani siitä, tarvitseeko salitreenissä käyttää erikoistekniikoita kehittyäkseen.

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram