MIKSI JOTKUT ONNISTUU UUDENVUODENLUPAUKSISSA JA TOISET EI?

 

Luin joskus aikanaan Optimal Performancen blogista aika osuvasti;

”Ei niin paljon kuin mahdollista vaan niin vähän kuin on tarpeen”

Mulle tuo lause kätkee sisäänsä tosi tärkeän huomion. Ja tuo ajatus on muuten hyvä pitää mielessä varsinkin näin uuden vuoden häämöttäessä oven takana, kun kaikki puhkuu intoa ja motivaatiota tehdä se suuri elämäntaparemontti. ”Kaikki tai ei mitään”.

Lähtökohtaisesti ”uudenvuodenlupailijat” tuntuu olevan aina joku iso vitsi somemaailmassa, mutta aina jossain kesän lopussa tulee oikeasti vastaan niitä onnistumistarinoita, joissa tyyppi on aloittanut projektin vuoden alussa ja saanut huikeita muutoksia aikaan.

Miksi jotkut sitten onnistuu ja toiset jää nuolemaan näppejään?

Voisiko kyse olla esimerkiksi siitä, että onnistunutta elämäntaparemonttia ei voi laittaa täysillä käyntiin yhdessä yössä? On ihan suloinen ajatus, että 31.12. vedetään bilehumuissa kuoharipullo toisessa kädessä ja sipsipussi toisessa, ja sitten seuraavana aamuna, kun eletään tammikuun ensimmäistä, niin odotusten mukaan silloin ollaan jo pyöräyttelemässä vihersmoothieta männynkävyistä ja kuusenkerkästä. Elämäntaparemontissa on aina se kuherruskuukausi, jolloin eletään sydänemojin näköisinä ja pureskellaan parsakaalia, mutta kun jossain vaiheessa ne aivot havahtuukin siihen, että tämä ei olekaan se elämäntapa, johon ollaan totuttu. Sitten iskee ahdistus ja pakenemisreaktio. Takaisin tuttuun ja turvalliseen, niin kun olis jo!

 

On lähtökohtaisesti ihan loogista ajatella, että mitä enemmän painetaan äärirajoilla ja pusketaan duunia muutoksen eteen, niin sitä enemmän pitäisi syntyä tulostakin. Pää voi kestää kovaa duunia, kun motivaatio hipoo kattoa, mutta on meillä jokaisella tietynlaiset fysiologiset rajoitteetkin olemassa. Ei kenenkään kroppa jaksa määräänsä enempää sellaista rykimistä, että nollatason aktiivisuudesta hypätään kertaheitolla 5-6 treenin viikkorytmiin. Siinä missä upouudet kengätkin pitää ”ajaa sisään”, niin sama homma pätee myös elämäntapoihin. Hiljaa hyvä tulee.

Niiden jäätävien treenimaratonien kirous…

Silloin kun kamppailin sekalaisten syömishäiriöisten ajatus- ja toimintamallien kanssa, niin vedin tosiaan jotain viiden tunnin kotitreenimaratoneja. Jälkikäteen en edes ymmärrä, millä logiikalla ajattelin, että ”ei mun keho mitään kevennystä tarvitse”, kun niissä tehtiin suurimmaksi osaksi kehonpainoliikkeitä. Aikanaan tein siis todellakin niin paljon kuin mahdollista. Ja se oli ihan varma tapa ajaa itsensä umpikujaan, koska eihän mulla ollut siinä enää mitään pelivaraa saada kehitystä ylöspäin tai laittaa hommia uudelle tasolle – kaikki kortit oli jo käytössä. Vuorokaudesta alkoi loppua tunnit kesken. Ne liikuntamäärät vaan lisääntyi ja lisääntyi ihan huomaamatta, koska ajattelin, että eihän tässä mitään, pitäähän sitä jollain tapaa saada lisää haastetta. Ei käynyt mielessä panostaa treenin laatuun sen määrän sijaan.

Tuo mitä itse vedin, on jo extremetason typeryyttä, mutta tuohon ”niin paljon kuin mahdollista”-ajatteluun törmää valmennustyössä aika usein muutenkin.

Sitten ajatellaan, että on se omasta hyvinvoinnista huolehtiminen vaan vaikeaa puuhaa. Henkinen hyvinvointi ihan piipussa, hyvä kun jaksetaan enää edes hengittää. Silti esitetään niin tyytyväistä ulospäin, vaikka oikeasti pohditaan kuumeisena, että miten tästä umpikujasta pääsee pois. Josko olis sittenkin helpompi keino pitää itsensä toimintakykyisenä? Ettei se veisikään ihan kaikkea energiaa omasta vapaa-ajasta? Ettei sen tarvitsis sittenkään tuntua kokopäivätyöltä?

Mulla oli aikanaan se vaihe, kun innostuin käymään ryhmäliikuntatunneilla ja olin jo aiemmin löytänyt salitreenin mahtavuuden. Siinä sitten pingoin menemään ensin jollain body combat-tunnilla hiki hatussa ja sen jälkeen, kun näennäisesti puhtia riitti, niin rykäisin vielä ryhmäliikuntatunnin päälle täyden salitreenin. Missä mentiin vikaan? No ensinnäkin siinä, että kun halutaan priorisoida lihaskuntoa ja voiman kasvattamista, niin kaikenlainen aerobinen liikunta pitäisi tehdä vasta sen ensisijaisen treenin jälkeen, JOS energiaa riittää – mieluiten toki erillisellä treenikerralla, ettei kokonaiskesto venyisi hirveästi yli sen tunnin. Ei voi odottaa täyden tehon salitreeniä, jos alla on jo kovatehoinen jumppatunti.

Kuva: A-lehdet / Johanna Myllymäki

Ja toisekseen, vaikka olo oli fyysisesti hyvä tuommoisten treenimaratonien jälkeenkin, niin eihän sitä pysty itse seuraamaan oman hermoston palautumista. Lihakset saattaa palautuakin, mutta hermoston palautuminen voi laahata jäljessä ja sen huomaa vasta sitten jälkikäteen. Jossain vaiheessa havahtuu vaan siihen, että treenin kehitys junnaa paikallaan ja pahasti. Eikä oikein enää huvitakaan. Kun olis pitänyt hidastaa tahtia ajoissa!

Muistan, että seuraavan vuoden kesänä olin jo saanut löydettyä jotain järjen hiventä omaan tekemiseen. Muuttunut duracell-pupuna hyppivästä jumppapirkosta fiksua tekemistä priorisoivaksi ihmiseksi. Ja sen fiksumman treenaamisen myötä muistan ajatelleeni tuona kesänä useampaan otteeseen, että ”En voi uskoa, miten vähällä työllä tää kaikki on tapahtunut” ja ”Enhän mä oo joutunut edes luopumaan mistään!”. 

Mikä on onnistumisen salaisuus?

Ei tarvitse elää yhtä kurinalaisesti kuin fitness-kilpailija, jos tavoitteena on voida hyvin ja saada silti kehonmuokkaustavoitteet toteutumaan. Ei tarvitse luopua mistään lopullisesti, ihan aikuisten oikeasti. Pitää vaan oppia priorisoimaan asioita ja muistaa, että jos haluaa elää arvojensa mukaista elämää, niin sen eteen joutuu joskus vähän irvistelemään ja kamppailemaan sen hetkisiä mielitekoja vastaan. Mutta se ei tarkoita silti sitä, että aina pitää taistella jotain sisäisiä demoneita vastaan jokaisen päivittäisen valinnan edessä.

Kun saat ne tärkeimmät valinnat iskostumaan alitajuntaan, niin niistä tulee sulle jo niin normaaleita valintoja, että lopulta tosiaan ihmettelet ääneen, mitä olet tehnyt ansaitaksesi ne tulokset. Sitten kun joku joskus kysyy, että ”Mikä oli sun salaisuus tohon onnistumiseen?!” niin joudut tosissaan miettimään, että ootko muka tehnyt jotain toisin. Koska ne muutokset on olleet niin hemmetin pieniä ja hienosäätöisiä, ja oot ajanut niistä jokaisen sisään sun arkeen ihan rauhassa ja kiireettömästi. Eikö vain? 😉

Miten käyttäydyt ja elät sitten, kun oot saavuttanut sun tavoitteen?

Yllättäen moni lupaavasti alkanut elämäntapamuutos tyssää siihen, kun muutoksia alkaakin jossain kohtaa näkymään, mutta päässä ei olla etukäteen tehty minkäänlaista ajatustyötä sen suhteen, mitä tapahtuu kun tavoitteeseen on päästy. Miten jatkat elämää sen jälkeen, kun vaikkapa se -15 kg tavoite on hallussa? Millaiset päivärutiinit sulla on silloin? Miten muut ihmiset suhtautuvat suhun sen jälkeen, entä miten varaudut mahdollisiin kateellisten ihmisten hyökkäyksiin? Millaisista ajatusmalleista sun toiminta on lähtöisin ja millä tavoin ne tulevat muuttumaan jatkossa?

On ehkä vaikea kuvitella etukäteen, miten iso muutos joku painonpudotusprojekti on jo pelkästään pääkopalle. Oma peilikuva muuttuu ja pää ei pysy muutoksen perässä. On vaikea suhtautua muuttuneeseen habitukseen. Vielä vaikeampaa voi olla suhtautua ympäriltä sateleviin kehuihin/arvosteluihin/uteluihin. Heikon paikan tullen on helppo ajatella, että nyt on lupa palkita itsensä onnistuneesta projektista ja kuukauden päästä huomataankin, että ollaan palattu vanhoihin toimintatapoihin.

Mitä enemmän työstät jo pään sisällä sun tulevaa elämää ja olemusta, sitä korkeammaksi kasvaa sun mahdollisuudet onnistumiseen. Visualisoi se tavoite ihan konkreettisesti ja ala käyttäytyä niin kuin olisit jo se ”tavoitesinä”. Tää henkinen puoli voi tuntua turhalta tai epäoleelliselta, mutta sitä se ei missään nimessä ole. Meillä on jokaisella kuitenkin ne pinttyneet toimintatavat ja uskomukset, jotka on saattaneet meidät siihen pisteeseen, missä ollaan juuri nyt. Ei voi olettaa, että pysyt tavoitteessa kovin kauaa, jos et muuta ajatteluasi ihan pysyvästi. Ja jos et ole miettinyt, miten se uudistunut sinä käyttäytyy missäkin tilanteessa.

Tsemppiä jokaisen uudenvuoden lupauksiin! Olipa sun lupaus mikä tahansa, tee siitä itsesi näköinen ja muista pitää onnistumisen tunteista kiinni koko matkan ajan.

Edellisessä postauksessa:

MITÄÄN UUTTA EI KOSKAAN SAAVUTETA PITÄMÄLLÄ KIINNI VANHASTA

Lue myös:

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram

 

 

 

YLLÄRIKEHONHUOLTOHETKIÄ, POHDINTAA BLOGISKENESTÄ JA MUITA KUULUMISIA

 

Jos pitkästä aikaa kirjoittelisi ihan ilman minkäänlaista punaista lankaa tai informatiivista pläjäystä. Ihan vaan, että mitä on mielen päällä tällä hetkellä.

Oon jonkun verran hillinnyt työtahtia alkusyksyn jäljiltä ja täytyy sanoa, että erittäin hyvä päätös! Vaikka tekee kivoja juttuja, niin välillä pitää ottaa niihinkin etäisyyttä. Kyllä jokaisella ihmisellä pitää olla elämää intohimonsa ulkopuolellakin.

Enkä edes halua joutua siihen pisteeseen, jossa mulla olisi aivan liikaa asiakkaita samalla kertaa enkä pysyisi yhtään kartalla siitä, missä mennään. Pikkuhiljaa tässä vasta opetellaan, mutta toistaiseksi mulla menee aivot totaalisen solmuun heti, kun asiakkaita on samanaikaisesti enemmän mitä mulla riittää kapasiteettia handlata. Kun on raivannut kalenterista tilaa muillekin jutuille niin tuntuu vähän helpommalta hengittää. Ei oo koko ajan niin isoa painolastia rinnalla.

Onko kuvilla väliä?

Mun maanantai alkoi sillä, että lähdin rauhallisen aamuhetken jälkeen kurvailemaan bussilla A-lehtien studiolle ottamaan vähän blogikuvia FitFashionin jengin kanssa. Olipa kiva kokemus, en oo muistaakseni koskaan aiemmin ollut virallisesti missään kuvattavana! Hah, jos ei alakoulun kiusallisia luokkakuvauksia lasketa, saatika passikuvauksia, missä näyttää lopulta aina sarjamurhaajalta. 😀

Mulla kun ei ole hovikuvaajaa eikä minkään sortin hienoja kuvauskalustoja, niin normaalisti mun blogikuvat on vähän kämäistä tasoa. Toivottavasti löytyy muutama passeli kuva sieltä kuvausten puitteista, niin sais vähän laadukkaampaa matskua tännekin joskus!

Itse luen blogeja lähinnä tekstien takia, enkä kiinnitä huomiota siihen, minkälaisia kuvia siellä on. Toki kauniita ja hienosti aseteltuja kuvia on aina hieno katsella ja arvostan niiden eteen nähtyä vaivaa tosi paljon, mutta yleisesti ottaen kaipaan blogimaailmaan sitä meininkiä, mitä se oli joskus vuosina 2008-2014. Muistaako kukaan? 😀

Ajatuksia blogimaailmasta ja kaupallisista yhteistöistä

Blogit oli silloin 2008-2014 ihanan arkisia, päiväkirjamaisia, täynnä rosoisuutta ja elämän ylä- ja alamäkiä ihan aidosti. Ilman kliinistä ilmapiiriä ja liian toimittajamaista näkökulmaa eri asioihin. Miksei blogeissa näy koskaan ihan rehellistä maanantai-epäonnea tai arjen ajoittaista surkuhupaisuutta?

Kaupallisuus on myös tietysti yksi iso asia, mikä vaikuttaa siihen, onko blogi lukemisen arvoinen. Jos joka toinen postaus on kaupallinen yhteistyö, niin blogi jää kovin etäiseksi. Vai mitä olet itse mieltä?

Mulla on ollut jo pitkään se linja, että kaupallisissa yhteistöissä ei oo mitään vikaa, kunhan niistä tuotteista/palveluista kirjoitetaan oikeasti rehelliset mielipiteet ja yhteistyöt soveltuvat aihepiiriltään blogin kontekstiin.

Hehkutan aina suu vaahdossa mm. mun Twitter-tilille arjen hienoja löytöjä ja uutuustuotteita, jos sellaisia sattuu kohdalle. Samaa voisin ihan yhtä hyvin harrastaa täällä blogissakin. Mut tuntevat tietääkin, että mun päästäminen supermarkettiin on aina iso virhe ja katson siellä silmät kiiluen uusia tuotteita, varsinkin jos ne liittyy jotenkin hyvinvointiin (laaja käsite, kyllä). Niin kauan kun kyse on oikeasti ihmisten auttamisesta ja mahdollisesta arjen helpottamisesta jonkun hyvän tuotelöydön jakamisen kautta, niin miksei! Arvostan sitä lukijanakin suuresti, jos joku muu niin tekee.

Tällä hetkellä mulla on testissä muutama superpuurosetti, jotka on tuoneet hienoja hetkiä mun aamupalahetkiin. Aamupala on mulla yleensä se päivän hitain, rennoin hetki, jolloin testailen mieluiten kaikki uudet tuotteet läpi. Ruokaa harvoin jaksan laittaa uusilla resepteillä, mutta niin kauan kun kyseessä on joku nopea aamiaissetti, niin ei tarvitse kahta kertaa kysyä!

Mites se kehonhuolto?

Havahduin tossa yksi ilta viime viikolla siihen, että mun putkirulla on kyhjöttänyt huoneen nurkassa yksinään aivan liian pitkään. Ennen se oli mulle jokailtainen rutiini tv:n tuijottamisen yhteydessä. Nyt en oo aikoihin avannut tv:täkään (mitä sarjoja siellä edes nykyään näytetään?!), joten jostain kumman syystä se rullailukin on jäänyt.

Päätin siis ihan spontaanisti treenin jäljiltä heittäytyä putkirullan päälle sen sijaan, että olisin mennyt heti sorvin ääreen laittamaan palautussafkaa tulille. Ajatuksena oli, että koitetaan nyt ihan nopeesti vaan, muutama rullaus etureisille, ettei ihan pääse unohtumaan miltä se tuntuu.

No löysin itseni about 45 minuuttia myöhemmin samalta lattialta jossain keräasennossa, oli aika raukea fiilis ja tajusin, että aika meni ihan siivillä. Kun sain heittäydyttyä sen rullan päälle, niin loppu hoitui ihan itsestään enkä sitten lopulta malttanutkaan lopettaa. Sain käytyä läpi myös jalkapohjat kovalla RAD Roller-tuplapallolla ja tehtyä kaikkia ihania rangan kiertoja (mm. tätä liikettä, joka on yksi ehdoton lemppari vetreämpään oloon), niin äkkiäkös se 45 minuuttia vierähti! Ja tuo jalkapohjien rullailu kovalla pallolla on muuten ihan taivaallisen tuntuista sen jälkeen, kun on seissyt koko päivän ja vetänyt vielä treenin siihen päälle.

Tän kehonhuoltotarinan opetus on se, että joskus pitää näemmä vaan huijata itseään tollaisella ”no mä vaan koitan ihan nopeesti” -taktiikalla. Ei sitä malta lopettaa, kun on jotain aloittanut. Toimii myös salille menemisen suhteen – joskus on lähtövaikeuksia. Tarvitaan joku pieni liikkeen aikaansaava momentum, niin homma lähtee rullaamaan oikeille raiteille.

Täytyy ottaa pian uusiksi ja laittaa se putkirulla johonkin näkyvämpään paikkaan. 😉

Edellisessä postauksessa:

TREENIT UUDELLE TASOLLE DYNAAMISELLA LÄMMITTELYLLÄ? POIMI VINKIT TALTEEN!

Lue myös:

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram

 

 

 

 

TREENIT UUDELLE TASOLLE DYNAAMISELLA LÄMMITTELYLLÄ? POIMI VINKIT TALTEEN!

Hiphei, nyt päästään puhumaan mun lempiaiheesta eli dynaamisista lämmittelyliikkeistä.

Kuuluin vielä reilu vuosi sitten siihen koulukuntaan, jonka mielestä salitreeniä ennen riittävä lämmittelymuoto oli joku juoksumatolla venkoilu tai soutulaitteella viiden minuutin hengailu. Tänä päivänä ei tulisi mieleenkään lähteä sen jälkeen suoriltaan painojen pariin työskentelemään. Käänsin takkiani pysyvästi, kun käytiin Trainer4Youn pt-koulutuksissa läpi kunnollisten alkulämmittelyiden hyötyjä ihan käytännössä.

Nykyään saatan jopa skipata kokonaan tuon aerobisella laitteella tehtävän osuuden ja siirtyä suoraan meidän ryhmäliikuntasaliin tekemään avaavia keppiliikkeitä, kiertoja ja soutuja kevyellä vastuskuminauhalla, dynaamisia venytyksiä, kevyitä hyppyjä ja loikkia, mittarimatoja ja karhukävelyitä. Joskus satunnaisesti hyppynarua, kevyitä voimaköysiä, pallon heittelyä seinään kyykystä ja muuta vastaavaa.

Mikä pelkässä juoksumattolämpässä mättää?

Jos kuulut siihen jengiin, joka skippaa alkulämmittelyn tai tekee korkeintaan 5-10 minuuttia aerobisella laitteella höntsää, niin oot varmasti joskus kokenut sen tunteen, kun treeni käynnistyy kunnolla vasta joskus puolen tunnin päästä sen aloittamisesta. Eli periaatteessa sulla on mennyt puolet treenistä ”hukkaan”, koska kroppa ei ole vielä edes sisäistänyt, että nyt on treeni käynnissä ja pitäisi laittaa sieltä lihaksista kaikki motoriset yksiköt töihin. Kummasti voi tuntua tahmealta se meininki ja kunnolla päästään vauhtiin vasta vikoissa liikkeissä. Ruohoa potkurissa, no ei ihme, kun ne lihakset on oikeasti ihan kylmiä vielä pelkän aerobisen osuuden jälkeen ja liikeratoja pitäisi lämmitellä ihan kunnolla, jotta saadaan myös parempi tuntuma treenattaviin lihaksiin.

Dynaamisten lämmittelyiden avulla ehkäiset turhia urheiluvammoja ja voit keskittyä omiin henkilökohtaisiin ongelmakohtiisi ihan keskitetysti, korjaten vääriä liikemalleja ja oppien parempaa kehonhallintaa. Jos teet istumatyötä ja arki on passiivista, kärsit niskan jäykkyydestä ja eteenpäin kiertyneistä hartioista niin silloin voit tehdä lämmittelyt kohdistetusti niska-hartiaseudulle korjaten omia liikeratoja ja liiketekniikoita samalla.

Vain mielikuvitus on rajana!

Ennen jalkapäiviä teen jalat korokkeella lantionnostoja eri vahvuisilla vastuskuminauhoilla. Joskus teen niitä myös kyykkyhäkissä yläselkä korokkeella niin, että laitan todella paksun ja raskaan vastuskumin kiinni kyykkyhäkin sivuilla oleviin hakasiin ja asetan sen kuminauhan lantion päälle vastukseksi. Lisäksi teen lantiota avaavia liikkeitä, pumppauksia hengityksen tahdissa sumokyykystä takareisivenytykseen (niin, että kyynärpäät puskee koko ajan polvia ulospäin ja kädet on ristissä rintakehän edessä), clamshell-liikettä kylkimakuulta pakaran aktivointiin (vastuskuminauha polvien yläpuolella) ja askelkyykkykävelyitä kehonpainolla, eri tyyleillä. Askelkyykkykävelyt on ihan loistavia alkulämmittelynä, kun ei laita mitään kuormaa niskaan vaan etenee eri tyyleillä, esim.;

  • soturiaskelkyykkykävelyt eli kädet nostettuna suoriksi pään yläpuolelle
  • askelkyykkykävelyt rintarangan avauksella, eli sisäänhengityksellä ota askel eteen ja alas ja uloshengityksellä tee pieni taaksetaivutus rintarangasta – kädet nousee ylös suorina ja taivuta rankaa taaksepäin
  • askelkyykkykävelyt kierroilla etummaisen jalan suuntaan (askel eteen ja alas ja kierrä kädet ristissä vartalon sivulle etummaisen jalan puolelle) – aktivoi keskivartaloa
  • askelkyykkykävelyt hiissaten niin, että etummaisen jalan polvi ylittää varvaslinjan ja takareisi koskettaa pohjetta, takajalka on melko suorana ja lantio työnnettynä mahdollisimman paljon eteen niin, että taaimmaisen jalan lonkankoukistaja venyy kunnolla!

Esimerkkiliikkeitä dynaamisiin lämmittelyihin

Marjanpoiminta-kävely

Lähde askeltamaan vuorojaloin eteenpäin siten, että edessä oleva jalka on melko suorana (polvissa pieni jousto) ja taitat lonkkanivelestä lantiota pitkälle taaksepäin ja selkää eteen ja alas. Kurota käsillä lattiaan päin. Ylöstullessa puske lantio tiukasti pakaroiden voimalla eteen.

Mittarimato

Kävele käsillä lankkuasentoon, laske lantiota hieman alaspäin ja lähde askeltamaan jaloilla kohti sormia niin, että kantapäät pysyvät maassa (takareisien liikkuvuus koetuksella) ja puskien samalla lantiota ylöspäin kohti kattoa. Kun saat varpaat lähelle käsiä, lähde suoraan tekemään uutta toistoa kävelemällä taas käsillä eteenpäin lankkuasentoon.

Lankusta askelkyykkyvenytykseen

Lankkuasennosta vuorojaloin askelkyykkyvenytykseen, eli kun tuot jalkaterän lähelle kämmentä niin paina lantiota eteenpäin ja alas. Tunnet venytyksen varsinkin lonkankoukistajassa ja reiden lähentäjissä. Vaihda jalkaa hengityksen tahdissa aina takaisin lankkuasentoon ja siitä toinen jalka eteen. Voit tehdä askelkyykkyvenytyksessä pientä pumppaavaa joustoa alaspäin ennen kuin vaihdat toisen jalan eteen.

Tuulimylly

Kurota kättä kohti vastakkaisen jalkaterän ulkosyrjää (maahan asti) ja samaan aikaan kierrä toista kättä takaviistoon suorassa kohti kattoa ja kierrä katse takana olevan käden suuntaan ylöspäin. Sama toistomäärä/kesto toiselle puolelle, vastakkaisilla raajoilla.

Yläselän ja hartialinjan venytys kepillä

Keppi vartalon etupuolelle, ristiote kepin päästä ja lantionlevyinen haara-asento. Nojaa uloshengityksellä painopiste kunnolla eteen, laske rintakehää alaspäin ja paina päätä käsien väliin. Sisäänhengityksellä pyöristä yläselkää ylös lähtöasentoon ja toista liike.

Lantion avaus jalka ylhäällä ulkokierrossa

Asetu joogasta tuttuun alaspäin katsova koira -asentoon jyrkässä kulmassa paino käsien ja jalkojen varassa tasaisesti. Pää käsien välissä. Nosta toinen jalka ylös kohti kattoa ja koukista säärtä viistosti, nilkka ojennettuna. Pyri saamaan koko lantion alue  ulkokiertoon ja pidä selkä paikallaan lähtöasennossa. Palauta takaisin ja vaihda toinen jalka ylös. Jatka liikettä hengityksen tahtiin, vuorojaloin.

Pakaravenytys + rintarangan kierto

Koukista lankkuasennosta toinen jalka vartalon etupuolelle sääri vaakatasossa. Paina lantiota kohti lattiaa koko ajan. Koukista sisäänhengityksellä taaimmaisen jalan puoleista kättä toisen käden alle ja uloshengityksellä kierrä vapaana oleva käsi sekä katse vastakkaiseen suuntaan.  Työnnä kättä pitkälle takaviistoon ja pyri saamaan hartiaseutua ja rintaa auki kierron aikana.

Yläselän ja hartiaseudun avaus & Rintarangan kierrot takareisivenytyksestä

Asetu viistosti konttausasentoon ja paina aina uloshengityksellä pää käsivarsien väliin ja rintakehää kohti lattiaa. Toisessa liikkeessä asetu käyntiasentoon takareiden venytykseen, selkä lattiansuuntaisesti ja etummaisen jalan puoleinen käsi vasten säären ulkosyrjää. Kierrä toista kättä (vapaana oleva käsi) vastakkaiselle puolelle ja katse kiertyy mukana.

Karhukävely

Asetu A-kirjaimen muotoiseen lähtöasentoon, tai ts. joogasta tuttuun alaspäin katsova koira -asentoon. Jalat suorina, kantapäät maassa, hartiat irti korvista ja katse alaviistoon. Lähde askeltamaan eteenpäin käsien ja jalkojen varassa niin, että otat aina vastakkaisilla raajoilla samaan aikaan askeleen eteen.

Miten toimii käytännössä?

Suosittelen valitsemaan joku 4-6 liikettä per treeni (riippuen vähän treenin vaativuustasosta, tehoista ja käytettävissä olevasta ajasta), jossa jokaista lämppäliikettä tehdään 30-40 sekuntia ja esim. 2 sarjaa. Ilman kummempia taukoja liikkeiden välissä – tarkoitus on kuitenkin pitää hyvää sykettä yllä ja saada veri kiertämään ympäri kroppaa hyvin.

Teen mahdollisimman pian tästä aiheesta osan 2 (tai what the hell, osa 3 jos asiaa riittää!) koska tää oli vasta alkusoittoa. Jos yksikin ihminen päättää kokeilla näitä liikkeitä ja hiffaa, että tämä homma oikeasti toimii niin olen onnistunut. 🙂

Lupaan, että treeni käynnistyy ja sujuu vähän sutjakammin, kun siellä lihaksissa kiertää kunnolla veri ja aineenvaihdunta on oikeasti herännyt tositoimiin. Ja jos ihan totta puhutaan, niin musta perinteiset aerobiset laitteet on vähän tylsiä, mutta näiden lämmittelyliikkeiden avulla pääsee jo oikeasti virittäytymään tunnelmaan, saa paremman käsityksen siitä, millaisilla voimatasoilla kunakin päivänä ollaan liikenteessä ja pääsee heti ikään kuin samalle aaltopituudelle oman kehon kanssa.

Mutta ei kerrota kenellekään, että pidän aerobisia laitteita vähän tylsinä.

Edellisessä postauksessa: TAVOITTEENA LIHASMASSAN KASVU JA KOVEMPI FYSIIKKA? SATSAA SUORITUSKYKYYN!

Lue myös:

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram