Entisen ruokanatsin ajatuksia ravinnosta

Lukeuduin aikoinaan siihen väestöön, joka stressaa jokaisesta suupalasesta ja haluaa saada tietää pilkun tarkkaan, mitä mikäkin tuote sisältää ja mistä se on peräisin. Jos astuin sisään ravintohifistelypiireissä tunnettuun erikoisravitsemuskauppaan, niin palasin sieltä joka kerta yhden tuotekassillisen kanssa, joka kustansi aina vähintään 100 euroa per kerta. Joka kerta sieltä palatessani myös uskoin, että nyt mulla on täällä kassissa kaikki avaimet kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin – nyt muuten lähtee!

Mullehan myytiin silmät ja suut täyteen kaikkia niitä uskomuksia, ja tottakai olin sinisilmäisenä ihmisenä ihan haltioissaan kaikista niistä opeista ja kikkakolmosista, mitä ravinnon hifistelypiireissä jaettiin. Suodatinvettä en voinut juoda, vaan sen piti mennä ensin Brita-suodatinkannun kautta, ja jos rahat oli ennen palkkapäivää lopussa, niin mieluummin käytin pennoseni johonkin kalanruuan makuiseen viherleväjauheeseen, kuin oikeaan ruokaan. Prioriteetit? Ne oli vähän hakusessa.

Pahin painajainen niihin aikoihin oli sukulaisten luona kyläily. Jos tarjolla oli jotain normaalia kotiruokaa vaikka kermakastikkeessa, niin hyi että! Maitotuotteita! Maitohan on saatanasta.

Rahaa tosiaan tuli tuhlattua enemmän superfoodeihin kuin oikeaan ruokaan. Kokonaispaletti oli täysin vääränlainen. Eineshyllyjen ohi kuljettiin luonnollisesti nokka pystyssä ja halveksuen niitä tuotteita. Kaiken piti myös olla luomua, lähiruokaa, mahdollisimman prosessoimatonta. Mikä siis on oikeasti ihan äärettömän hyvä asia ja siihen pitäisikin pyrkiä, mutta ymmärtänette, että liiallisuuksiin ei ole hyvä mennä missään asiassa.

Kaupassa tuoteselosteita tutkaillessa, jos jossain kalkkunaleikkeleessä oli vaikka 0,3g/100g sokeria niin se piti jättää hyllyyn. Koska sokeri. E-koodien näkeminen sai voimaan pahoin. En edes halunnut silloin ymmärtää, mistä oli kyse – vaikka totuus on se, että jos puolukkaakin tarkasteltaisiin ihan atomitasolla, niin sekin sisältäisi E-koodeja.

Rankkaa viettää elämää sillä tavalla. Puuttui vaan foliohattu päästä. Ei ollut suhteellisuudentajua.

Oisko voinut vaan elää sittenkin vähän rennommin?

Jossain vaiheessa, kun tajusin, että lompakko ei kykene enää elämään yhteistyössä mun kanssa, jos jatkaisin superfood-villitystäni, päätin höllätä otetta. Ihan pariksi viikoksi vaan. Huomattuani, että henki mussa pihisi vielä sen jälkeenkin, kun olin syönyt ilman natsimeininkiä, niin totesin, että antaa olla. Ehkä mä voin syödä ihan normaalisti, kun olokin on ihan normaali. Itseasiassa kummasti olo oli ehkä parempikin, kun ei enää tarvinnut koko ajan olla otsa rypyssä tarkkailemassa tuoteselosteita ja suodattamassa puolta vuotta jotain hanavettä ”juomakelpoiseksi”.

Pikkuhiljaa päähän iskostui se, että ehkä se kokonaiskuva voisi sittenkin merkitä eniten. En vaan osannut nähdä metsää puilta ennen sitä. Keskityin niihin hemmetin lillukanvarsiin ostamalla superfoodeja, vaikka perusasiat ei olleet edes kunnossa siinä vaiheessa. Ja kaikessa kun piti taas olla niin äärimmäisen perfektionisti. Jos en omistanut mun silloisten ravintoidoleiden hehkuttamia männynkäpyjauheita, niin koin olevani epäonnistunut ihmisenä.

Onko olemassa hyviä ja pahoja ruoka-aineita?

En enää ajattele mistään ruuasta, että se on itsessään hyvä tai paha. Ei mikään yksittäinen ruoka-aine ole lähtökohtaisesti hyvä tai paha – vaan se pitää suhteuttaa kokonaisuuteen ja henkilökohtaisiin tavoitteisiin. Ja pitää oikeasti kuunnella omaa kroppaa, eikä mennä trendien mukana. Käytän nykyään normaalisti maitotuotteita (paitsi en juo maitoa, koska en oo vaan ikinä oppinut käyttämään muuta ruokajuomaa, kuin vettä) ja ne tuo kivaa monipuolisuutta ruokavalioon kaikissa eri muodoissaan. En silti koskaan pakottaisi asiakkaitani käyttämään maitotuotteita, jos ne ei hänelle sovi. Ei mitään sellaista pidä sisällyttää ruokavalioon, mikä ei yksinkertaisesti edesauta hyvää oloa.

Mutta tiedättekö, kun on näitä itsensä diagnosoivia ihmisiä, jotka luulee kaiken pahan olon olevan lähtöisin maitotuotteista, vaikka syy saattaa hyvin olla jossain muualla – stressaavassa elämäntilanteessa, vääränlaisessa vuorokausirytmissä, kuidun puutteessa tai missä tahansa. Sitten kaikki laitetaan maitotuotteiden syyksi, ja somesta luetut maitopaasaukset vaan vahvistavat sitä omaa näkemystä ja saavat ihmisen syvemmälle siihen omaan kuplaansa.

Joten sitä vaan peräänkuulutan, että tarkastelkaa ruokajuttuja ihan objektiivisella näkökulmalla. Ilman uskomuksia, ilman ennakko-oletuksia ja plasebovaikutuksia.

Itse halusin tuossa viime viikolla kokeilla nyhtökauraa, kun sitä on niin hehkutettu. Oon taas vähän jäljessä näissä trendeissä, nykyäänhän sitä ei enää tarvitse haalia kaupasta kyynärpäätaktiikalla 😉 Mutta tiedättekö mitä? En taida enää ikinä rankaista itseäni nyhtökauralla, koska kaksi kertaa ehdin sitä kokeilla ja molemmilla kerroilla seurauksena sellainen turvotus, että luulin odottavani kolmosia.

Asia sillä sipuli, nyhtökaura ei siis enää löydä tietään meikäläisen ostoskoriin, mutta en silti koe tarvetta dumata sitä ikiajoiksi ja julistaa somessa joka kanavassa, että nyhtökaura on kaiken pahan alku ja juuri. Enkä myöskään koe tarpeelliseksi nyt levittää salaliittoteorioita, joissa väitetään, että nyhtökauralla halutaan saada koko kansa voimaan pahoin. Saatika, että kieltäisin nyhtökauran asiakkaideni ruokavaliosta, kun se ei satu itselleni sopimaan.

Ymmärrätte pointin?

Ruokavaliossa kannattaa ottaa tietynväriset lasit pois silmiltä ja suhtautua siihen vaan siten, että mitä monipuolisemmin syöt, sen parempi. Keho rakastaa monipuolisuutta. Popsi eri värejä, kierrätä viikon ja kuukausien sisällä eri proteiinin- ja kuidunlähteitä, testaa, sovella, älä tee ennakko-oletuksia ja tuomitse tiettyjä kategorioita ikuisiksi ajoiksi alimpaan helvettiin ennen objektiivisempaa tarkastelua.

Muistan, kun tosiaan halveksuin einesruokiakin hyvin monta vuotta. Mutta kun uskalsin oikeasti ihan ajan kanssa alkaa tsekkailemaan, mitä einesruuat nykyään pitää sisällään, niin se oli ihan silmiä avaava kokemus. Löytyi sieltä eineshyllyltä oikeasti muutamia tuotteita, mitkä ei sisältäneet ei niin yhtäkään ”pahaa” ruoka-ainetta, ja suolan määräkään ei ole kaikissa lähtökohtaisesti mikään järkyttävän iso.

Monilla on tosi vankassa ne uskomukset, että margariinit on täynnä transrasvoja ja einekset on ihan täyttä roskaa, mutta kuinka moni on oikeasti käyttänyt aikaa niiden tuoteselosteiden lukemiseen?

Aika harva. Koska niistä on ennestään sen verran pahat vibat, että ei edes haluta ymmärtää, mistä se ravintosisältö koostuu. Sama asia pätee ihmissuhteissakin – moniko ihminen sultakin on saattanut jäädä tutustumatta sen takia, että annoit huonon ensivaikutelman olla esteenä tarkempaan tutustumiseen?

Itse ainakin rakastan arjessa nykyään helppoja ratkaisuja, ja suhteutan kaiken siihen isompaan kokonaiskuvaan.

Jos en oo ehtinyt tekemään jonain päivänä eväitä töihin, niin voin hyvin ostaa hätäratkaisuna jonkun einesruuan, koska tiedän, mitkä tuotteet sieltä hyllystä kannattaa valita, jos haluaa saada jotain ravintoaineitakin. Ja niitä annoksia voi aina tuunata lisäämällä kasviksia, siemeniä, oliiviöljyä, avokadoa tai jotain muuta hyvää sekaan.

En osta kotiin ikinä mehuja tai hiilihapollisia energiajuomia ja limuja, koska käytän mieluummin kalorini ruokaan, kuin juomaan. Suurimpana syynä noiden välttelylle on kuitenkin se, mitä turhat mehut ja happopitoiset juomat tekee hampaille.

Mutta tässäkin asiat on parempi suhteuttaa kokonaisuuteen. Jos mietitään lihasmassan kasvua tavoittelevaa ihmistä, joka on hyvin aktiivisessa työssä ja harrastaa siihen päälle paljon liikuntaa, niin hänen tilanteessa tuoremehujen tarkoituksellinen lisääminen ruokavalioon (tiettyinä jaksoina) voisi olla passeli juttu. Miksikö? Koska jos päivittäiset kalorit on tosi korkealla, niin on työn ja tuskan takana saada ahdettua täysin ”puhdasta” ruokaa kiinteässä muodossa sen edestä. Lähemmäs 3000 kcal esimerkiksi on sellainen energiamäärä, mitä ei ihan kuivin otsin saada vedettyä, jos tarjottimella on vaan kaurahiutaleita, bataattia, rahkaa ja muita superpuhtaita juttuja.

Jokaisen ihmisen ruokavaliossa riittää varmasti tilaa pienille sattumille siellä täällä – jos joku ihminen ei vaikka halua luopua täysmaidosta kahvin seassa, niin antaa sen täysmaidon sitten pysyä ruokavaliossa. Tasapainoinen ja monipuolinen ruokavalio ei siihen kaadu, kunhan kovan ja pehmeän rasvan suhteet on noin muuten hallinnassa ja sitä pehmeää rasvaa tulee enemmän. Eri asia, jos sen täysmaidon lisäksi pyöräytät joka aamu pekonimunakkaan ja proteiininlähteet koostuu lähinnä sika-nautajauhelihasta – silloin voi olla hyvä miettiä parempia valintoja.

Elämä on kaikin puolin mukavempaa, kun ymmärtää, että jokainen suupala elämässä on tietoinen valinta, ja silloin kun kyseessä on joku ei-niin-optimaalinen suupala, niin se pitää vetästä huiviin hyvällä omallatunnolla. Kenties sumplien päivän muita aterioita sen mukaisesti, jotta kokonaispaletti säilyy järkevänä ja saat huolehdittua tärkeimmät ravintoaineet päivän osalta kasaan, ennen ylimääräisiä sattumia.

Stressi sitä paitsi turvottaa.

 

 

 

Mitä tarttuu mukaan ruokakaupasta? + Ruokavalioni kulmakivet

Tänään oli kauppapäivä, joten ajattelin listata ylös, mitä ostan ruokakaupasta. Harvoin ostan täysin samoja juttuja, kun käyn isommin kaupassa, vaan aina sieltä tuppaa tarttumaan mukaan joku uutuustuote jos toinenkin. Oon listannut tuonne alas muutaman jutun, mitkä kuuluvat mun keittiössä kategoriaan ”löytyy aina kaapista”. 😉

Kokeilen usein uusia tuotteita ja sen takia en selviydy kaupasta ikinä kovin sutjakkaasti kotiin. Tuoteselosteita ja kauniita paketteja tutkaillessa kuluu helposti ihan liian kauan aikaa. Nyt oon keksinyt myös pienen lifehackin, nimittäin tuotteiden kuvaamisen kaupassa – tyylillä ”muista testata tätä joskus”, ”laita tästä vinkki henkilölle X”, ”tästä löytyy myös tätä makua” jne. Kätevää palata niihin, kun suunnittelee tulevia ostoslistoja, haha!

Kuten näkyy, niin mun ostokset eivät olleet tällä kertaa sitä luokkaa, että kaapit olis olleet ihan tyhjät ennestään. Perustarpeet löytyi kotoa, joten tässä oli suuri osa vähän sellaisia heräteostoksia, jotka läpäisivät mun tiukan seulan.

Yksi perussääntö mulla on ruokakaupassa se, että en yleensä osta tuotteita, joissa on sokeria yli 10g/100g kohden.

Tuolla säännöllä pääsee jo pitkälle. Jos ostaa muroja/myslejä, niin niissä se lisätyn sokerin määrä on yleensä ihan jäätävä. Monissa on myös jonkin sortin siirappeja mukana ainesosaluettelossa, no good. Ostan muutenkin todella harvoin mitään muroja tai myslejä, mutta nyt nuo Pirkan luomu tattarihiutaleet kiinnosti vaihtelun vuoksi.

Kuidun määrän tsekkaan myös, ja jos kuidun määrä on hiilarituotteissa alle 5g/100g niin ei hyvä heilu. Sama sääntö leivän kohdalla.

Itse syön keliaakikkona täysin gluteenittomasti, ja viljatuotteiden kohdalla on välillä vähän työn ja tuskan takana löytää oikeasti ravintorikkaita leipiä/myslejä/pastatuotteita. Valmiit gluteenittomat tuotteet on monesti aika höttöä, täynnä nostatusaineita ja turhia sokereita. Kuidun määrässä jäävät muuten selkeästi kunnon ruisleipien ja muiden varjoon!

Vasta parin kuukauden sisällä oon keksinyt nuo pikapuuropussit, miten käteviä ne on työeväänä. Toki voisin mitata kotoa ihan perus kaurahiutaleita ja lisätä veden töissä, mutta meikä on helppojen ratkaisujen ystävä. Noista pikapuuroista löytyy vaikka mitä eri makuja, mutta toki niiden sokeripitoisuuskin hipoo 20g luokkaa. Tuossa kuvassa yllä näkyy ihan plain jane maustamaton versio, saapahan lisättyä itse makua vaikka marjojen ja raejuuston kanssa. Joskus laitan puuroon myös pellavansiemenrouhetta – suht uusi tuttavuus sekin.

Vihanneksista mulla oli kotona ennestään porkkanaa, bataattia, kesäkurpitsaa ja pakasteessa vihreitä papuja. Aika perusnäky mun vihanneslokerossani. Talvella suosin enemmän pakastevihanneksia (ravintoarvoiltaan ihan samalla tasolla tuoreiden kanssa, joissain mahdollisesti jopa paremmat) ja kesällä tottakai mennään sesongin mukaan nauttien alhaisista kilohinnoista! 🙂 Kesällä mulla tuppaa menemään marjojen kanssa ihan överiksi. Hedelmät jää kesällä vähän unholaan, paitsi nektariinit ja ympäri vuoden käytössä olevat banaanit. Toki esimerkiksi vesimelonin kanssa oon ihan toivoton myös. Voisin ostaa sellaisen kokonaisen minivesimelonin joka päivä, leikata sen kahtia ja kauhoa lusikalla yhdeltä istumalta parempiin suihin.

Sitten löysin myös testiin valmiiksi paahdettuja ja suolattuja kikherneitä (kuvassa alla). Oon tehnyt monesti uunissa itse niitä ihan niinkin helposti, että kaataa kulhoon säilyketölkillisen valutettuja kikherneitä ja sekoittaa joukkoon 1-2 rkl oliiviöljyä, ripauksen suolaa ja reilusti kaikkia tulisia mausteita, ainakin juustokumina ja chilijauhe pärisee erinomaisesti. Koko miksaus kaadetaan leivinpaperin päälle uunipellille ja paistetaan 225 C niin kauan, että pinta on rapsakka ja kullanruskea, veikkaan, että noin 20 min. on aika passeli. Noh, nyt pääsee kokeilemaan, miltä nämä maistuu valmiina.

Pinjansiemeniä ostin pitkästä aikaa. Kuivalla pannulla paahdettuna äärimmäisen hyvä lisuke vaikkapa ruokaisaan salaattiin!

Nuo lakritsijauheella päällystetyt taatelit on laittoman hyviä. Toistaiseksi en oo törmännyt noihin muualla kuin K-kaupoissa, voi harmi! Voin hei käsi sydämellä sanoa, että ne on vähintään yhtä hyviä kuin karkit.

Heikkouteni, Lohilon proteiinijätski, näkyykin kuvissa ihan kahdessa eri maussa. Salted Caramel ja Cookie Dough. Nam! Nyt kun oon bongaillut jo lähikaupoistakin noita Lohilon eri makuvaihtoehtoja, niin pitää vähän testailla!

Lihaleikkeleissä noudatan sellaista muistisääntöä, että lihapitoisuus pitää olla vähintään 85%.

Jos ihan sokkona vetäisee jonkun kalkkunaleikkelepaketin hyllystä, niin aika varmasti siinä on huikeat 60% lihaa ja loput jotain ihan muuta. Sitten taas noissa härkäleikkeleissä, mitä näkyy yllä, on suolapitoisuus monesti jotain 4 g/100 g luokkaa, mikä on toki aika muikea määrä. Leikkeleistä kannattaa siis ehdottomasti tsekata liha- ja suolapitoisuudet. Niin ja toki myös suosin mieluiten suomalaista näiden kohdalla!

Tofukuutioita ostin myös testiin. Oon käyttänyt kasviproteiinin lähteitä ihan hävyttömän vähän, mutta nyt kiinnostaa kovasti alkaa testailemaan monipuolisesti ainakin nyhtökauraa ja tofua eri muodoissa. Luultavasti saisin niistä pyöräytettyä ihan mukiinmeneviä kastikkeita arkena.

Mitä mun kaapeista sitten löytyy ihan aina?

  • kananmunia
  • kaurahiutaleita
  • pähkinäsekoitusta
  • makeuttamatonta mantelimaitoa
  • Fast Pudix / Ehrmann proteiinivanukasta (täydellinen hätävara reissun päällä, kun voi vaan napata laukkuun ja säilyy siellä hyvänä huoneenlämmössäkin!)
  • oliiviöljyä tummassa lasipullossa (mitä tummempi lasipullo, sen parempi – ei pääse öljy härskiintymään ja säilyy ravinteet paremmin tallella)
  • maustamatonta luonnonjogurttia (tästä saa myös helposti väännettyä vaikka tsatsikia, ainakin jos kaapista löytyy 2-7% kreikkalaista jogurttia, ai että!)
  • punaisia linssejä
  • quinoaa

Mitkä vakkarituotteet löytää paikkansa sun ostoslistalta kerta toisensa jälkeen? Ja hei, saa vinkata, jos on hyviä kasviproteiiniin liittyviä tuotevinkkejä!

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram

 

 

 

3 nopeaa reseptiä herkkuhampaan kolotukseen – myös katastrofikokeille!

Selitin tuossa yksi päivä Instagramin storyssani näistä resepteistä, mitkä sopii kesään ja niihin hetkiin, kun tekee mieli jotain makeeta ja helppoa ja nopeaa. Kesä tarjoaa ihan huippumahdollisuudet syödä raikkaasti ja terveellisesti, otetaan siitä kaikki ilo irti. Kesällä saa toreilta ja kaupoista tuoreita mansikoita, kirsikoita, kaiken maailman marjoja ja hevi-osastoilla vesimelonit ja ananakset kukoistaa. Kuka niitä vois vastustaa?

Kannattaa tasapainottaa grilliherkkuja raikkaammilla vaihtoehdoilla ja muistaa, että jos illalla on grillisessiot tiedossa, niin huolehtii silti koko päivän ajan tasaisesta ateriarytmistä eikä jätä yhtäkään ateriaa päivällä väliin sen takia, että pitäisi jotenkin ”kasata” sitä nälkää iltaa varten. AINA, jos illalla on tiedossa juhlia ja mättöruokaa, niin sitä suuremmalla syyllä, pidä kiinni tasaisesta ruokailurytmistä sen päivän aikana äläkä jätä aterioita väliin. Muuten voit olla varma, että överimättöä tiedossa illalla. 😉

Anyways, tässä ne 3 reseptiä. Blenderi tarvitaan, muuten näissä ei oikein voi mennä pieleen.

PUOLUKKA-CHIAVISPIPUURO

puolukka

Voit säädellä makeutta lisäämällä sekaan esim. pari taatelia tai vajaan 1 rkl hunajaa. Maku on kuitenkin jo ennestään aika makea, riippuu banaanien koosta!

Heitä blenderiin;

2,5 dl pakastepuolukoita
2 banaania
0,5 dl chia-siemeniä liotettuna ja turvotettuna 1,5 dl:aan kookosmaitoa tai makeuttamatonta mantelimaitoa
(+Urtekramin aitoa vaniljajauhetta)

Lisää blendausvaiheessa vielä loraus kookos-/mantelimaitoa, jos näyttää siltä, ettei sekoitu hyvin. Koostumuksen pitää olla puuromainen!

+ tarjoiluvaiheessa kaada päälle mantelimaitoa ja vaikka pähkinärouhetta tai Urtekramin lakritsijauhetta.

BANAANIPANNARIT

banaani

Tästä tulee aika tuhti setti, voit hyvin vaikka puolittaa määrät. 🙂

150g luonnonjogurttia
2 munaa
1 valkuainen
1 keskikokoinen banaani
100g raejuustoa
50g kaurahiutaleita
loraus makeuttamatonta mantelimaitoa
+ halutessasi 1 iso rkl heraproteiinia (itse käytin FASTin kotimaista raakalakritsijauheella maustettua heraa)
pieni ripaus suolaa
(valinnainen: mausta aidolla vaniljajauheella/kanelilla/kardemummalla)

Voit sekoittaa taikinan blenderissä, jos haluat siitä tasaisen ja kauniin, mutta itse aina vaan sotken lusikalla kaiken sekaisin ja paistan pannulla Puhdistamon lime-kookosöljyssä. Tulee ihan törkeän hyvä sivumaku tuosta limellä maustetusta kookosöljystä. 🙂

MANGOJÄÄTELÖ

mango

Heitä blenderiin:

300g pakastemangokuutioita jäisinä
n. 2 dl kookosmaitoa
½ – 1 sitruunan mehu
1 tl aitoa vaniljajauhetta
+ valinnaiset: 100g tyrnimarjoja jäisinä, 1 prk ananasta ja/tai ½ banaani

Säätele kookosmaidon määrällä jäätelön koostumusta. Lisää vähän kerrallaan, jos tarvis!

Koristele esimerkiksi sitruunamelissan tai mintun lehdillä.

Pistäthän kokeiluun ja laita mulle viestiä, mitä tykkäsit! 😉

***

Voit seurata mun treeni- ja arkimeininkejä somessa:

Twitter

Instagram