KAKSI TAPAA MOTIVOITUA – KUMPI TOIMII SULLA?

 

Törmäsin tuossa jokin aika sitten Kaisa Jaakkolan kirjoitukseen siitä, miten omat tavoitteet voi saada selkiytymään paremmin ajattelemalla sitä, mitä EI enää halua. Jos on sellainen olo, että jotain muutosta tarttis elämään tehdä, vaan kun ei keksi mitä. Kas kummaa, kun listaa paperille asiat, mitä ei enää kaipaa elämäänsä, niin alkaa tavoitteet kirkastua konkreettisemmiksi.

Musta tuo sama ajattelutapa toimii myös ennen kaikkea motivaation metsästämisen kannalta. Yleensä jengi neuvoo keskittymään vaan siihen, mitä haluaa elämässään saavuttaa. ”Eyes on the prize” ja sitä rataa. Musta tuo Kaisa Jaakkolan teksti oli erittäin hyvä ja aloin siinä just pohtimaan, että hetkinen – sain paljon paremman liekin elämäntapamuutoksen tekemiseen silloin joskus, kun keskityin listaamaan asioita, joita en enää halua kokea mun arjessa. Niihin oli jotenkin helpompi pureutua, koska sen kehnon olon ja epätoivottujen ”oireiden” kanssa kuitenkin kamppaili päivittäin. Jos olisin silloin miettinyt vaan, että haluan voida hyvin, haluan käyttää hihattomia paitoja häpeilemättä ja haluan pystyä tekemään punnerruksia ilman tuskaa, niin olisin luultavasti vaan turhautunut hyvin pahasti. Koska silloin elämäntapamuutosta aloittaessa noi asiat tuntuivat ihan hirveän kaukaisilta, ja ne oli siellä ”jossain”, hamassa tulevaisuudessa, jos kävisi hyvä tuuri. Haha.

Kun keskityt ajattelemaan, mitä et enää halua elämääsi – pääset juhlimaan niitä pienen pieniäkin erävoittoja, kun ei tarvitsekaan miettiä sitä isoa päätavoitetta ja sortua samalla perfektionismin pyörteisiin. Jos tavoite on vaikkapa pudottaa 20 kg painoa ja päästä timmiin kuntoon ennen jotain sovittua etelänmatkaa, niin mitä käy kun ensimmäiset 5kg tavoitteesta on saavutettu? Jäätkö voivottelemaan sitä, kuinka sulla on edessäsi vielä -15kg työmaa etkä ole vieläkään ultimaattisessa tavoitteessa kiinni, vai saisitko juhlittua sitä faktaa, että tuossa kohtaa housut eivät enää kiristä ja saat tehdä pari uutta reikää vyön rivistöön?

Täytyy silti huomauttaa, että meitä on moneen junaan. Mutta on ihan hyvä miettiä, kumpi ajattelutapa toimii just sulla. Haluatko pois päin jostain epätoivotusta tilasta vai kannustaako enemmän matka kohti jotain parempaa?

Pari esimerkkiä siitä, mitä et enää välttämättä halua

Et enää halua vaan katsoa vierestä, kun omat lapset vetää hiki hatussa pihaleikkejä nauruun pakahtuen?

Et enää halua jatkuvasti joutua ostamaan isompia vaatekokoja?

Et enää halua kaatua suoraan päikkäreille työpäivän jälkeen ja jämähtää sohvalle loppuillaksi täysin voimattomana?

Et enää halua sitä fiilistä, missä sinä olet oman elämän matkustaja tai sivustaseuraaja, ja asioita vaan tapahtuu?

Et enää halua tuntea oloasi vaivaantuneeksi, kun kaveri kysyy sua lenkille tai bodypump-tunnille seuraksi?

Et enää halua joutua pakoilemaan kuviin joutumista ja todeta mielessä kerta toisensa jälkeen ”oonko mä todella noin iso vai vääristääkö kamera”?

Et enää halua läsähtää nassullesi, kun yrität tehdä etunojapunnerrusta?

Saat varmaan ajatuksesta kiinni. Mulla aikanaan tuollaisen listan tekeminen sai aikaan sellaisen sisuuntumisen, että perkele, minähän vielä näytän!

Ja tuosta lähtökohdasta kun lähtee eteenpäin, niin voi ajatella, että kaikki on kotiinpäin. Voit unohtaa sen ison ja pelottavan päämäärän siellä ”kaukana” tulevaisuudessa ja keskittyä siihen, että pääset koko ajan pois päin ei-toivotuista asioista sun arjessasi, kunhan teet pitkäjänteisesti oikeita (pieniä) valintoja oikeassa järjestyksessä.

 

Lue myös:

Et saa mitä tilaat, vaan sitä mitä tarvitset

Miksi ilmaiset treeniohjelmat ja omatoiminen sooloilu eivät tuo tuloksia?

Kehosi tekee kaikkensa sinun eteesi – teetkö sinä samoin?

Edellisessä postauksessa:

7 KOHDAN CHECKLIST KEHITTÄVÄÄN TREENIIN

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram

 

Leea V.

Yksi vastaus artikkeliin “KAKSI TAPAA MOTIVOITUA – KUMPI TOIMII SULLA?”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta