KAKSI TAPAA MOTIVOITUA – KUMPI TOIMII SULLA?

 

Törmäsin tuossa jokin aika sitten Kaisa Jaakkolan kirjoitukseen siitä, miten omat tavoitteet voi saada selkiytymään paremmin ajattelemalla sitä, mitä EI enää halua. Jos on sellainen olo, että jotain muutosta tarttis elämään tehdä, vaan kun ei keksi mitä. Kas kummaa, kun listaa paperille asiat, mitä ei enää kaipaa elämäänsä, niin alkaa tavoitteet kirkastua konkreettisemmiksi.

Musta tuo sama ajattelutapa toimii myös ennen kaikkea motivaation metsästämisen kannalta. Yleensä jengi neuvoo keskittymään vaan siihen, mitä haluaa elämässään saavuttaa. ”Eyes on the prize” ja sitä rataa. Musta tuo Kaisa Jaakkolan teksti oli erittäin hyvä ja aloin siinä just pohtimaan, että hetkinen – sain paljon paremman liekin elämäntapamuutoksen tekemiseen silloin joskus, kun keskityin listaamaan asioita, joita en enää halua kokea mun arjessa. Niihin oli jotenkin helpompi pureutua, koska sen kehnon olon ja epätoivottujen ”oireiden” kanssa kuitenkin kamppaili päivittäin. Jos olisin silloin miettinyt vaan, että haluan voida hyvin, haluan käyttää hihattomia paitoja häpeilemättä ja haluan pystyä tekemään punnerruksia ilman tuskaa, niin olisin luultavasti vaan turhautunut hyvin pahasti. Koska silloin elämäntapamuutosta aloittaessa noi asiat tuntuivat ihan hirveän kaukaisilta, ja ne oli siellä ”jossain”, hamassa tulevaisuudessa, jos kävisi hyvä tuuri. Haha.

Kun keskityt ajattelemaan, mitä et enää halua elämääsi – pääset juhlimaan niitä pienen pieniäkin erävoittoja, kun ei tarvitsekaan miettiä sitä isoa päätavoitetta ja sortua samalla perfektionismin pyörteisiin. Jos tavoite on vaikkapa pudottaa 20 kg painoa ja päästä timmiin kuntoon ennen jotain sovittua etelänmatkaa, niin mitä käy kun ensimmäiset 5kg tavoitteesta on saavutettu? Jäätkö voivottelemaan sitä, kuinka sulla on edessäsi vielä -15kg työmaa etkä ole vieläkään ultimaattisessa tavoitteessa kiinni, vai saisitko juhlittua sitä faktaa, että tuossa kohtaa housut eivät enää kiristä ja saat tehdä pari uutta reikää vyön rivistöön?

Täytyy silti huomauttaa, että meitä on moneen junaan. Mutta on ihan hyvä miettiä, kumpi ajattelutapa toimii just sulla. Haluatko pois päin jostain epätoivotusta tilasta vai kannustaako enemmän matka kohti jotain parempaa?

Pari esimerkkiä siitä, mitä et enää välttämättä halua

Et enää halua vaan katsoa vierestä, kun omat lapset vetää hiki hatussa pihaleikkejä nauruun pakahtuen?

Et enää halua jatkuvasti joutua ostamaan isompia vaatekokoja?

Et enää halua kaatua suoraan päikkäreille työpäivän jälkeen ja jämähtää sohvalle loppuillaksi täysin voimattomana?

Et enää halua sitä fiilistä, missä sinä olet oman elämän matkustaja tai sivustaseuraaja, ja asioita vaan tapahtuu?

Et enää halua tuntea oloasi vaivaantuneeksi, kun kaveri kysyy sua lenkille tai bodypump-tunnille seuraksi?

Et enää halua joutua pakoilemaan kuviin joutumista ja todeta mielessä kerta toisensa jälkeen ”oonko mä todella noin iso vai vääristääkö kamera”?

Et enää halua läsähtää nassullesi, kun yrität tehdä etunojapunnerrusta?

Saat varmaan ajatuksesta kiinni. Mulla aikanaan tuollaisen listan tekeminen sai aikaan sellaisen sisuuntumisen, että perkele, minähän vielä näytän!

Ja tuosta lähtökohdasta kun lähtee eteenpäin, niin voi ajatella, että kaikki on kotiinpäin. Voit unohtaa sen ison ja pelottavan päämäärän siellä ”kaukana” tulevaisuudessa ja keskittyä siihen, että pääset koko ajan pois päin ei-toivotuista asioista sun arjessasi, kunhan teet pitkäjänteisesti oikeita (pieniä) valintoja oikeassa järjestyksessä.

 

Lue myös:

Et saa mitä tilaat, vaan sitä mitä tarvitset

Miksi ilmaiset treeniohjelmat ja omatoiminen sooloilu eivät tuo tuloksia?

Kehosi tekee kaikkensa sinun eteesi – teetkö sinä samoin?

Edellisessä postauksessa:

7 KOHDAN CHECKLIST KEHITTÄVÄÄN TREENIIN

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram

 

7 KOHDAN CHECKLIST KEHITTÄVÄÄN TREENIIN

Moni teistä on varmasti kuullut joskus liikunta- ja hyvinvointialan piireissä nimen Timo Haikarainen. Timo Haikaraiselta tuli vuonna 2016 kauppoihin sellainen kirja kuin Lihaskasvu ja rasvanpoltto, missä pureudutaan lihaskasvun mekanismeihin aloittelijan ja vähän edistyneempienkin näkövinkkelistä ja pohditaan, miten saadaan maksimaalinen kehitys aikaan ja poltetaan samanaikaisesti rasvaa kropasta.

Perehdyin tuossa eilisen mittaan syvemmin tuon kirjan yhteen osioon, missä Timo erittelee 7 kohdan hermo-lihasjärjestelmäanalyysin – mihin asioihin pitää kiinnittää huomio, kun lähdetään miettimään nousujohteista treenisuunnitelmaa tavoitteen ympärille? Siinä juttua lukiessani totesin vaan, että nuo 7 kohtaa pitää muuten ihan täysin kutinsa. Oon itsekin huomannut personal trainerin hommia tehdessä, että jos joku näistä kohdista sakkaa, niin kehitys tyssää ennen pitkää. Kaikkia noita puutteita ei toki voi tai kannata lähteä kerralla poistamaan, ettei mee pää ihan pyörälle koko hommasta. Mutta kun keskittyy yhteen tai muutamaan kohtaan kerralla aina pari viikkoa täydellä fokuksella, niin lupaan, että alkaa tulla tulosta.

Kaikkiin noihin ei toki pysty täydellisesti itse perehtymään ja siksi jaksan aina peräänkuuluttaa sitä, että jokainen tsekkaisi edes pari kertaa ammattilaisen kanssa ihan kasvotusten. Oma silmä tottuu omiin tekniikoihin ja treenityyliin, eikä sitä ikinä pysty tarkastelemaan ihan täysin objektiivisesta näkökulmasta. Peilinkään avulla ei pitkälle pötkitä, vaan tekniikan kokonaisvaltaiseen tarkasteluun vaaditaan vähintään videointia eri kulmista ja tottakai jonkinlaista tietämystä, jotta sieltä videolta pystyy spottaamaan ne omat heikot lenkit.

Pidemmittä puheitta, mitkäs ne 7 kohtaa kehittävään treeniin sitten on?

1. LIIKEMALLIEN LAATU

Voimaa ei ikinä kannata kehittää puutteellisen liikemallin päälle. Mitä se sitten tarkoittaa? No esimerkiksi sitä, että jos et kykene tällä hetkellä vaikkapa tekemään maastavetoa ilman selän pyöristymistä, on melko riskialtista lähteä sillä tekniikalla hakemaan lisää romua tankoon. Aloita suosiolla uudet liikemallit aina helpoimmasta variaatiosta ja kun se helpompi versio sujuu ihan leikiten, voit siirtyä haastavampaan variaatioon.

Omalla kokemuksella sanoisin, että lannesaranan käyttö on todella yleinen vuotokohta, mihin tulee törmättyä tuolla ”kentällä”. Eli jos on tarkoitus tehdä vaikka suorin jaloin maastavetoa tai hyvää huomenta -liikettä, niin lähdetään joko koukistamaan liikaa polvia liikkeen aikana tai lähdetään vaan nojaamaan selkä pyöreänä ja hartiat kyyryssä eteenpäin, eikä osata kunnolla pyllistää lantiolla taaksepäin. Tämän tason liiketekniikalla kun lähdetään kasvattamaan voimatasoja, niin kerjätään ongelmia. Korjaa siis ensin perusliikemallit kuntoon, ja lähde vasta sitten hakemaan voimaa sinne. Voit esimerkiksi tehdä maastavedon tekniikkaharjoittelua kevyillä painoilla (keppi, tyhjä tanko, kahvakuula tms.) treenin alkulämmittelyssä ja hakea voimaa sitten helpompien treeniliikkeiden kautta, kuten jalkaprässillä tai maljakyykyllä.

2. EKSENTRINEN KONTROLLI LIIKKEEN AIKANA

Pääseekö painot pommina alas? Teet takakyykkyä, singahdat samantien sinne alas nilkkojen väliin ja sieltä tullaankin pompun kautta ylös liike-energiaa käyttäen? Tai teet ylätaljavetoa selälle, mutta samantien kun saat tangon vedettyä sinne rinnan yläosaan, niin heität kädet lötköksi ja painopakka laulaa hoosiannaa?

Jos liikettä ei pystytä kontrolloimaan sen jarruttavan vaiheen aikana, kertoo se yleensä heikosta lihaksen aktivoinnista. Kenelle tahansa on enemmän hyötyä siitä, että jarruttelet painot vähintään kahteen laskien, etkä heittäydy spagetiksi samantien, kun liikesuoritus on tehty. Varsinkin, jos sun tavoitteesi on kehonmuokkauksen ja lihasmassan kasvatuksen puolella, niin saat enemmän niitä (toivottuja) mikrovaurioita lihassoluihin, kun pyrit vastustamaan sitä painovoimaa jarruttavassa vaiheessa.

3. VOIMANTUOTTONOPEUS LIIKKEEN KONSENTRISESSA VAIHEESSA

Huonosta lihassolujen aktivointikyvystä kertoo myöskin hidas ja voimaton nostovaihe liikesuorituksen aikana. Jos lihassolu ei aktivoidu, se ei kehity.

Räjähtävyys on päivän sana. Ja jos hengität lötkösti, et varsinkaan voi saada räjähtävyyttä mukaan.

Kun teet maastavetoa, hip thrustia, läpivetoa taljassa tai muuta lantion ojennusta edellyttävää liikettä, lukitse lantio lopussa eteen niin voimakkaasti, että yrittäisit iskeä lantiota läpi edessäsi olevasta seinästä. Käytä niitä pakaroita, älä säästele yhtään!

Mitä hitaammin nostat painon ylös, sitä enemmän voimaa valuu ”hukkaan” etkä saa sitä täyttä potentiaalia käyttöön. Tietysti, kun malmia on tangossa riittävästi, niin nostovaiheen räjähtävyys ei ole enää ihan helppoa, mutta tärkeintä on se, että yrität panostaa siihen ja muistutat itseäsi joka kerta siitä räjähtävyydestä.

4. NIVELTEN TUKEVUUS

Timo Haikarainen käyttää tuossa kirjassa sanontaa ”nostokurkea ei voi pystyttää pehmeälle suolle”, vaan siinä alla pitää olla tukeva ja kivikova kallio. Mitä se tarkoittaa? Sitä, että sun pitää lukita koko kroppa paikalleen ihan jalkapohjista asti. Jännitä keskikroppa tiukaksi niin kuin olisit vastaanottamassa nyrkiniskua vatsaan hetkenä minä hyvänsä, ja asetu niin tukevasti paikallesi, ettet horjahtaisi mihinkään, vaikka sua tönäistäisiin. Älä unohda aktivoida myös lantionpohjan lihaksia, kun nostat painoja maasta, teet vatsarutistuksia jne.

Kiinnitä huomio siihen, mitä tapahtuu, kun teet vaikka pystypunnerrusta käsipainoilla tai ojentajapunnerrusta – nouseeko hartiat korviin ja pelkästään niska menee pumppiin? Entä kun teet seisten pystypunnerrusta tangolla, vääntyykö lanneranka notkolle ja pyllistät taakse samalla kun paino nousee pään yläpuolelle? Huojutko holtittomasti hauiskääntöjä tehdessä?

5. LIHAKSEN AKTIVOINTIKYKY JA TUNTUMA

Tuntuuko tekemäsi liike siellä, missä sen pitää vai turhaudutko, kun mikään ei tunnu miltään ja heilutat raajojasi ihan turhanpäiten? Auttaako, jos teet liikettä vaikka yksi raaja kerrallaan ja laitat vapaana olevan käden sinne kohdelihaksen päälle tunnustelemaan – tapahtuuko siellä lihaksessa liikettä, onko siellä mitään elämää?

Jos joku liike ei vaan yksinkertaisesti toimi (ainakaan sillä tasolla, missä tällä hetkellä olet), skippaa se suosiolla ja keskity hakemaan treenituntumaa eri liikevariaatiolla. Valitse sellainen liike, jossa saat oikeasti otettua sen tukevan asennon (ks. ylempi kohta) ja voit keskittyä pelkästään siihen kohdelihaksen tiukkaan puristukseen. Tuntumalle voit sanoa heipat, jos mietit samalla illan kauppalistaa, se nyt on selvä peli.

6. VOIMATASOT

Jos yleiset voimatasot on heikot, niin on aaaaivan turha lähteä kikkailemaan monijakoisilla ohjelmilla ja viilata ruokavaliota pilkuntarkasti, koska ensin pitää saada perusasiat kuntoon ja lähteä hakemaan jonkinnäköistä voimaa kroppaan. Keskity koko kehon harjoittamiseen kerralla, laita siihen täysi fokus ja valitse tukevia perusliikkeitä, joissa tunnet olosi varmaksi! 5-8 liikettä per treeni.

7. PSYYKKISET TEKIJÄT

Miten kovasti keskityt treenin aikana? Onko treeniaika pyhitetty puhtaasti treenaamiseen, vai selaatko sarjojen välissä Tinderiä, juoruilet kaverin kanssa, seuraat muita treenaajia tai stressaat henkilökohtaisia juttuja?

Entä se sisäinen itsepuhelu, mitä ajatuksia siellä päässä pyörii ennen työsarjoja? ”Emmä tähän pysty, vitsi kun väsyttää, onko pakko, liian raskasta, emmä osaa” – ei kai?

Suosittelen, että pyrit ennen jokaista treeniä menemään sellaiseen omaan kuplaasi, jossa sun päähän ei mahdu muita ajatuksia kuin tuleva treeni ja työtä tekevät lihakset. Ota tunnelikatse, laita napit korville, älä kiinnitä huomiota ympäröivään maailmaan. Kuuntele jotain itserakasta musiikkia, kuten tätä äläkä anna niille rajoittaville uskomuksillesi valtaa. Get the job done!

Mulla kohta 3 on tuottanut päänvaivaa tuossa viimeisimpänä. Loppuvuodesta 2017 alkaneessa Trainer4You Voimavalmentaja-koulutuksessa ollaan onneksi pureuduttu tosi hyvin tuohon räjähtävään voimantuottoon ja sen myötä oon alkanut kiinnittämään siihen huomiota enemmän. Toimii!

Nousiko sulla esille tuolta joku tietty vuotokohta, mistä aiot napata kiinni seuraavien viikkojen aikana? 🙂

Edellisessä postauksessa:

14 X MIKSI?!

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram

 

14 X MIKSI?!

Miksi ihmiset tuntuu pelkäävän ja kauhistelevan punaista maitoa kuin jotain ruttoa? Punaisessa maidossa on rasvaa sen 3 – 3,5g/100g, kun tarkemmin tarkastellaan ravintosisältöä. Punaisen maitotölkin ulkoasu ja siihen liittyvät mielikuvat tuntuu vaan olevan tosi vahvoina ihmisten alitajunnassa. Tilkka punaista maitoa kahvin joukossa on big no no, mutta ruokakerman lisääminen kastikkeeseen ei taida tuntua läheskään yhtä väärältä, vaikka siinä on viitisen kertaa enemmän rasvaa?

Miksi mulla on pakonomainen tarve puristella ja painella tuotteita ruokakaupassa kierrellessä? Eniten mun puristelun uhriksi taitaa joutua tuoreet leivät ja pullat. Pitäähän mun testata koostumusta. En vaan osaa lopettaa…

Miksi omia aatteita ja elämäntyyliä pitää tuputtaa muille ihmisille väkisin? Oli kyse sitten veganismista, Jumalaan uskomisesta, karppaamisesta tai mistä tahansa, niin se on varma, että väkipakolla tuputtaminen saa toisen vaan puolustuskannalle ja työntää ihmistä vielä kauemmas ko. aatteesta. Esimerkiksi vegaaniruokavalioon voi kannustaa ihmisiä ihan pienin askelin, heittää ylävitoset jo pienistä valinnoista ja yksittäisistä lihattomista viikonpäivistä – mutta ei, kun aivan liikaa näkee sitä, että toinen torpataan heti kättelyssä, jos ei uusi kertaheitolla koko ruokakaappia 100% vegaaniksi. Tällainen saa mut näkemään punaista.

Miksi aina pitää käydä niin, että sateisella säällä kun suoristaa hiukset raudalla, niin ulos astuessa tukka vääntyy tuhannen kikkuralle ja kun taas oot vaivalla väkertänyt sisätiloissa itselles kiharoita hiuksiin, niin ulos astuessa ensimmäisen tuulenvireen yllättäessä tukka suoristuu samantien?

Miksi jotkut ihmiset omistaa koko elämänsä toisten piikittelylle? Elääköhän ne kroonisessa hiilarivajeessa vai mistä moinen?

Miksi kaikesta pitää nykyään loukkaantua ja tehdä numero somessa? Esimerkiksi jos vanhemmat antaa pienten lasten katsoa Putousta, niin musta on ihan älytöntä loukkaantua ja pahoittaa mieli niistä vitseistä, mitä siellä esitetään. Putoustakin taitaa olla menossa jo varmaan 8. tuotantokausi, luulisi olevan jo tuttua aiempien vuosien myötä, ettei ne vitsit välttämättä sovellu lasten tai tosikkojen korville. Sama homma pätee ihan kaikkeen. Elämä on huomattavasti helpompaa, kun ei kaivele joka puolelta syitä heittäytyä uhriksi.

Miksi haluaisin hirveästi päästä trampoliinipuistoon just nyt?

Miksi buffet-pöydistä syödessä pääruoka alkaa etoa jo yhden lautasellisen jälkeen, mutta jälkkärille on aina tilaa?

Miksi Netflix päättää tehdä välitsekkiä omasta katselutilanteesta just siinä kohtaa, kun oot vihdoin vaihtanut aivot 100% narikkaan ja löytänyt kaiken pyörimisen jälkeen mukavan asennon?

Miksi kaikki hauskat vitsit/tilanneheitot muuttuu typeriksi heti, kun alkaa selittää jollekin toiselle, miksi ne on hauskoja?

Miksi kaikki viherjauheet haisee kalanruualta?

Miksi kännykkä sattuu olemaan aina äänettömällä just silloin, kun se on hukassa ja siihen pitäis soittaa löytääkseen sen?

Miksi joidenkin kahviloiden/raflojen käsitys brunssista on kuivaa puuroa, pari surullista leivänpalaa lisukkeineen ja appelsiinimehua?

Miksi pakastepinaatti tekee smoothiesta kuin smoothiesta (no yleensä…) parempaa?

Edellisessä postauksessa:

TYKEIMMÄT TREENIBIISIT OSA 3 – näiden siivittämänä lisää puhtia treeniin!

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram