9 x TEKOSYYSI ON KUMOTTU!

 

”Miten oot ehtinyt treenaamaan viime aikoina?”

”No, täs on nyt ollut vähän kaikenlaista niin ei oo oikeen ehtiny miettiä tämmösiä.”

Somessa aikaa viettäessä astuu kuplaan, jossa kaikki treenaa päivittäin, ateriat on suoraan kuin jostain lehden artikkelista kauniilla esillepanoillaan ja motivaatio puskee läpi jokaisen fyysisestä habituksesta ja somepäivityksistä.

Mutta kas kun astutaan oikeaan maailmaan, niin sitä huomaakin, että harva ihminen oikeasti pitää hyvinvoinnistaan huolta muuten kuin kausittain innostuen ja vähän sinne sun tänne keskittyen. Käymieni keskusteluiden perusteella treenaaminen on ensimmäinen asia, joka jää pois kun elämä heittelee tai ei ole selkeitä suuntaviivoja omista tavoitteista. Oma hyvinvointi, terveys ja suorituskyky on loppujen lopuksi aika harvalla ihmisellä prioriteettilistan ykkösenä.

Ei omaan terveyteen satsata ennen kuin on vähän pakko. Eli kun joku fyysinen vaiva alkaa ilmoittelemaan itsestään, pakottaa vuoteen omaksi ja vetää pois työelämästä. Sitten huomataan, että ehkä asioihin olisi sittenkin pitänyt puuttua hyvissä ajoin ja alkaa miettimään vähän tarkemmin, miten sitä pysyisi oikeasti toimintakykyisenä arjessa. 

Kyllä kaikille tulee jossain kohtaa stoppi vastaan, jos omaan hyvinvointiin ei satsata. Sen ajatteleminenkin saa aikaan vastareaktion ”No onpas turhamaista omaan napaan tuijottamista, ei mulla ole perheenäitinä/yrittäjänä/kiireisenä ihmisenä aikaa eikä varaa miettiä tollasia.”

Nyt käydään tässä postauksessa läpi yleisimmät tekosyyt, mihin tulee törmättyä, kun on kyse omaan terveyteen ja treenaamiseen panostamisesta. BOOM, ja tekosyysi on kumottu!

”Ei ole aikaa treenata”

Ah, yleisin ja tunnetuin tekosyy. Ajatellaan, että treeni on joku irrallinen osa arjesta ja se on se pakollinen paha, mikä pitää ”suorittaa” ihmisen elämässä. Mielleyhtymä treenaamiseen on tästä näkökulmasta katsottuna vähintäänkin epämiellyttävä!

Entäs jos todetaan vaan kylmästi sellainen fakta pöytään, että kiire ja ajanpuute treenaamisessa ei kerro sun todellisesta kiireestä, vaan asettamastasi tärkeysjärjestyksestä ja prioriteeteista.

Treenaamisen ei tarvitse läheskään aina tarkoittaa sitä, että matkustat erikseen kuntosalille ja suoritat siellä täyden 5-10 liikettä sarjoineen kaikkineen, alkulämmittelyitä ja loppujäähdyttelyitä unohtamatta. Meiltä kaikilta löytyy ihan ihkaoma kulkupeli, keho, jota voi käyttää treenivälineenä missä ja milloin tahansa. Ei tarvita välineitä, ei tarvita lenkkitossuja, ei mitään. Jos sulla on pari metriä tilaa ympärilläsi, voit saada treenin aikaiseksi.

Ja jos kumotaan nyt myös se fakta, että vain täysimittaiset treenit lasketaan. Ei näin – kaikki minuutit lasketaan. Voit jakaa puolen tunnin treeniaktiivisuuden vaikka viiden minuutin osiin pitkin päivää. Ja muistetaan, että esimerkiksi tehokas Tabata-harjoitus (8 x 20 sekunnin työosio 10 sekunnin palautuksella) kestää vain 4 minuuttia, ja oikein toteutettuna haukot sen jälkeen henkeäsi kuin kala kuivalla maalla. Heitäpä semmoinen ”kevyt” 4 minuutin setti burpee-liikkeitä ja näytä, kuka on The Boss.

Meillä on jokaisella sama 24 tuntia käytössä, ja liikuntaa voi myös yhdistää yllättävän moneen tekemiseen arjen tiimellyksessä.

Palaveri töissä? – Ehdota kollegoille reipasta kävelypalaveria! Kellä muka raksuttaa aivot seisahtaneessa huoneilmassa istuen hartiat kyyryssä? Kävellessään alkaa kummasti veri kiertää kropassa ja tulee ihan uusia ideoita mieleen. Sivuvaikutuksena saattaa huomata jopa tarvetta hymyillä ja kohonneita energiatasoja.

Treffit sovittu kaverin kanssa töiden jälkeen? – Menkää kävelylle tai reippailemaan johonkin porrasvälikköön! Kuulumistenvaihto hoituu treenin lomassa ja kummatkin lähtee tapaamisesta varmasti miljoona kertaa virkeämpänä.

Treffit tuttavaperheen kanssa? – Menkää trampoliinipuistoon tai leikkimään höntsäfutista lähikentille. Ota lapset mukaan liikkumiseen ja näe se välitön silmien kirkastuminen itse kunkin nassussa.

Tuosta ajan puutteesta vielä. Takaan, että kun ihmisellä lyödään mustaa valkoisella jostain isommasta vikatilanteesta kropassa, niin sitä aikaa itsestä huolehtimiseen alkaa kummasti löytyä ovista ja ikkunoista. Tää on nähty konkreettisesti myös läheltä. Älä odota ensimmäiseen sydäninfarktiin asti, että sisäistät oman terveytesi arvon.

”Mulla on huonot geenit, ei meidän perheessä kukaan pääse kovaan kuntoon”

Genetiikalla ja lapsuudessa opituilla tavoilla on toki osansa pelissä, mutta kenenkään ei tarvitse ladata itse asetta valmiiksi ja painaa liipaisimesta useampaan otteeseen. Loppujen lopuksi on aina ihan omista valinnoista ja elämäntavoista kiinni, miten terveenä elää ja millaisen suorituskyvyn itselleen rakentaa.

Kaikille ei varmasti kasva geneettisten tekijöiden ja muiden lottoarvontojen johdosta lihasmassaa yhtä helposti kuin toisille, mutta se ei tarkoita, ettei sulla olisi lahjoja mihinkään liikuntalajiin, tai etteikö niitä kannattaisi harrastaa ihan jo terveyssyistä muutenkin. Tottakai jotkut saa lapsuudesta sellaiset eväät tulevaisuuteen, ettei aktiivinen elämäntapa tule heti ensimmäisenä mieleen, mutta ei sen oppiminen kenellekään mahdotonta ole.

Ota aina vastuu omiin käsiin äläkä alistu sellaisten asioiden alle, joihin et voi/ole voinut itse vaikuttaa. Keskity siihen, mihin voit vaikuttaa. Tekemällä pieniä oikeita valintoja päivittäin hyvinvoinnin eteen, keräämällä askelia päivään ja hyödyntämällä kehoasi monipuolisesti.

”En osaa salilla mitään ja kaikki tuijottaa/arvostelee”

Kun uskallat ja päätät ylittää epävarmuutesi salilla, se kertoo siitä, että oot valmis tekemään mitä tahansa sen eteen, että sun tavoite toteutuu. Jos mietit, että kaikki tuijottaa tai että joku liike on nolon näköinen, etkä esimerkiksi kehtaa tehdä hip thrusteja julkisella paikalla, niin kysy itseltäsi yks kysymys. Onko muiden mielipiteet tärkeämpiä kuin sun tavoite? Varsinkin jos oot löytänyt liikkeen, joka sulla toimii erityisen hyvin, tee sitä ihan ylpeästi muista välittämättä. Oli se kuinka hassun näköistä tahansa.

Toinen yleinen on se, kun ylipainoinen ihminen sanoo, että pitää laihtua ensin 10-20 kiloa ennen kuin voi mennä salille. Auts. Pitääkö autoilijoiden sitten kilpailla ensin F1-kisoissa ennen kuin kehtaa mennä Kehä1:selle? Okei, köykäinen esimerkki mutta ei tullut muutakaan mieleen. Pointti oli se, että höpö höpö.

Salilla aloittaessa oli tosiaan sellainen fiilis, että teki mieli kulkea seiniä pitkin ja kerätä kaikki treenivälineet johonkin pimeään nurkkaan ja mennä sinne tekemään kaikki yksin. Mutta sitten tajusin, että piru vie, en mä ole kenenkään kotona, vaan kaikilla jäsenillä on salilla ihan yhtäläiset oikeudet kehittää itseään.

Kaikista eniten puntarissa on painaneet (omalla kohdallani) ne päivät, kun on huono hiuspäivä, huono naamapäivä, huono itsetuntopäivä ja oon silti mennyt salille. Saapahan päivän päätökseen niin, että voi olla ylpeä itsestään. Jos menee salille vaan silloin, kun on hyvä ja itsevarma fiilis, ja miettii muita liikaa, niin se on varma tie epäsäännölliseen treenaamiseen ilman punaista lankaa.

Ja oli kuinka salikonkari tahansa, niin jokaisella kävijällä vie oma aikansa, ennen kuin salin laitteet, välineet ja sijainnit tulee tutuiksi. Se vaatii vaan toistoja, eli aktiivisia käyntikertoja, että alat tuntea olevas kuin kotonasi.

”En pysty sitoutumaan treenaamiseen/kalenteri on liian kuormitettu”

Meillä on jokaisella oikeus ottaa omaa aikaa ja suunnitella oma kalenteri siten, että siellä on myös varattuna aikablokkeja, joille et suostu sopimaan muuta menoa.

Et varmaan sano töissä pomollekaan, että ”en pysty nyt kyllä lupaamaan, että saan nämä työvuorot tehdyksi, katsotaan jos ehdin tässä joku päivä tulee töihin, saattaa olla että en”.

On muuten moneen kertaan todettu, että jos ei itse varaa kalenterista omaa aikaa, niin kyllä sekin aikablokki onnistutaan täyttämään ennemmin tai myöhemmin jonkun toimesta. Sitten sitä katsotaan jossain vaiheessa kalenteria silmät suurina ihmetellen, että kelle mä olen oikein elänyt? Itselleni vai muille? Minne matkan varrelle jäi omanarvontunto?

Ennakointi on oleellinen taito, koska lupaan ja vannon, että jos treenejä ei ole millään tapaa lyöty lukkoon vähintään viikkoa etukäteen, niin ei ne tule sieltä itsestään tehdyksi. ”Jos nyt jossain välissä…” on varma keino saada ei-mitään tehtyä.

Muista olla tärkeä itsellesi!

Et tarvitse hattaran kevyitä ja pehmeän iloisia ajatuksia pysyäksesi sitoutuneena treenaamiseen, vaan suosittelen joskus kokeilemaan salille menoa myös silloin, kun on tärkeitä päätöksiä edessä/deadlinet puskee päälle/vituttaa. Saatat yllättyä tuloksista.

”Mulla on ranne kipeä / polvivaivoja / nilkka rasittunut jne.”

Ranne pois pelistä?  Tee liikkeitä, jotka ei edellytä sulta otevoimaa. Polvivaivoja, nilkkakipua? Loistava aika laittaa fokus ylävartalon kehittämiseen.

Mulla oli pari vuotta takaperin ensin toinen ranne venähtänyt jonkun väärän liikkeen myötä, pian toinenkin ranne ja sitten tuli vielä tapaturma kämmeneen. Mutta en mä lopettanut hyvin alkanutta salirutiinia. Blessing in disguise, löysin sen ajanjakson aikana suuren kipinän pakaratreeniin ja hip thrusteihin. Tuntuma alavartalotreenissä parani, kun fokus oli siellä. Ja salitreeni ei jäänyt tauolle, koska se pitää sovittaa elämään, kävi miten kävi.

”Pienet lapset ja perhearki pitää kiireisenä”

Kyllä kyllä, pienten lasten perään katsominen vie aikaa, mutta jokainen lapsi haluaa nähdä vanhemmat mahdollisimman läsnäolevina ja innostuneina. Pysytkö lasten leikeissä kauaa mukana, jos et ole miettinyt omaa hyvinvointia vuosikausiin? Lapset myös seuraavat eniten vanhempien esimerkkiä, eikä sitä, mitä vanhemmat ohjeistaa. Jos muistutat lapsia jatkuvasti aktiivisuudesta, elätkö myös itse sen mukaan? Esimerkillä on väliä.

Ja lapset on ehkä parhaita treenikavereita IKINÄ. Liikkumisen ei tarvitse olla pois perhearkeen suodusta ajasta, vaan sen voi hyvin yhdistää siihen. Menkää koko perheen voimin leikkipuistoon ja voit itse roikkua tangossa ja tehdä kehonpainosoutua ja jalannostoja tangosta. Tai yritäpä huviksesi pistää kotona YouTubesta joku treenivideo pyörimään – ei mene kun 30 sekuntia, niin sun lapset on takuulla vieressä tekemässä punnerruksia ja ottamassa mallia.

Päätät itse omalla toiminnalla esimerkin kautta, haluaako lapsi viettää aikaa iPadin äärellä istuen vai aktiivisesti eläen.

”En tiedä, mikä treenimetodi on paras ja tehokkain / en ole löytänyt omaa juttuani”

Tilanne ei korjaannu ainakaan olemalla passiivinen. Avoimella, ennakkoluulottomalla ja kokeilunhaluisella asenteella se oma juttu löytyy ihan väistämättä jossain vaiheessa. Ja parasta treenimetodia ei ole olemassakaan. Me ollaan jokainen yksilöitä, ja melkein jokaisen treenimetodin-/ohjelman voi saada toimimaan, jos pistää riittävästi efforttia peliin ja sitoutuu sen toteuttamiseen.

”Eihän salilla tule edes hiki!”

Onko kännykkä ollut kovassa käytössä treenin aikana? Onko siellä luettu lehteä jossain välissä? Rupateltu mukavia hyvänpäivän tuttujen kanssa? Tai kenties unohduttu tekemään vain niitä liikkeitä, jotka on kivoja tehdä? Kivat liikkeet on syystäkin sun suosikkiliikkeitä – koska olet hyvä niissä ja koska ne eivät haasta sua millään tasolla. Testaapa voimatasot/tekniikat ammattilaisen valvonnassa ja spottaa omat kehityskohteet, niin huomaat, että salilla kannattaa tehdä myös niitä liikkeitä, mitä eniten tarvitset kehittyäksesi uudelle tasolle. Ja ne kyseiset liikkeet eivät tietenkään tunnu kivoilta siinä vaiheessa, kun ne on vielä toistaiseksi sun heikkouksia. Mutta kukapa meistä ei rakastais haasteita?

”Ei ole kärsivällisyyttä odotella näkyviä tuloksia”

Aika kuluu joka tapauksessa, treenasit tai et. Todennäköisyys on 100% siihen, että ainakaan treenaamattomuudella niitä näkyviä tuloksia ei myöskään saada aikaiseksi.

Ja siinä näkyviä tuloksia odotellessa saatat yllättyä, kun tajuat, että siihen itse prosessiin voikin rakastua. Ainakin muikeat fiilikset ja energiatasojen muutos näkyy ihan välittömästi. Ja treenin jälkeen loppupäivä sujuu leikiten. Saat enemmän aikaiseksi muissakin askareissa. Ja oot paremmalla tuulella. Ne näkyvät fyysiset muutokset on sitten vaan kirsikkana kakun päällä, ja sen ymmärtää jokainen aktiivitreenaaja.

 

Weak people face life’s obstacles with an excuse in their hand. Strong people carry a hammer. – Dani Shugart

Edellisessä postauksessa jaoin 10 oivallusta hyvinvoinnista! Asioita, joita on opittu kantapään kautta.

Lue myös:

 

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram

 

 

 

 

 

Leea V.

Yksi vastaus artikkeliin “9 x TEKOSYYSI ON KUMOTTU!”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta