10 oivallusta hyvinvoinnista

 

Rakastan listojen laatimista, joten päätin nyt toteuttaa ihan 10 listattua asiaa, miksi välillä hommat sakkaa ja millaisia ahaa-elämyksiä mulle on tullut tässä matkan varrella hyvinvoinnin suhteen. Aloitetaan. 🙂

1. Ei ”MITEN” vaan ”MIKSI”

Niin kauan kun jengi keskittyy hyvinvoinnissa hiomaan Exceleitä minttiin ja keskittyy epäoleelliseen nippelitietoon, on tulokset vähän nihkeesti saavutettavissa. Tiedetään kyllä, mitä tehdä ja tasan tarkkaan tiedetäänkin, mutta kas kun ei tiedetä miksi niitä asioita tehdään. Ja kun ei ole sitä bensaa liekkeihin, mikä sut saa pomppaamaan sängystä ylös syksyn pimeinäkin aikoina, niin eihän hommasta tule mitään.

Vasta kun oot löytänyt vastauksen kysymykseen MIKSI, tajuat, että sun ei tarvitse enää sen kummemmin psyykata itseäsi huolehtimaan omasta hyvinvoinnistasi. Ja riittävä vastaus kysymykseen MIKSI ei ole esim. ”haluan näyttää hyvältä”, vaan kuori se sisin sieltä ytimestä. Voit ajatella olevasi tässä asiassa vähän kuin sipuli. Ensin sieltä tulee ne egoistiset syyt esiin, halu näyttää hyvältä, olla menestyvä/hyväksytty/kuulua joukkoon, mutta kun kuorii niitä kerroksia lisää ja lisää, niin löydät juuri se syyn, joka sytyttää sun päässä jonkun langan. Ja sieltä ei sitten ole enää taakse katsomista.

Kenties sun MIKSI on se, että oot parempi puoliso/ystävä/vanhempi/esimies ihmisille ympärilläsi, kun oot huolehtinut ensin itsesi kuntoon. Pystyt keskittymään paremmin asiaan kuin asiaan, olet enemmän läsnä henkisesti, opit arvostamaan pieniä asioita ja pystyt hallitsemaan omaa mieltäsi paremmin kuin ennen? Et enää tee asioita sillä ajatuksella, mitä hyödyt asian X tekemisestä, vaan alat tekemään asioita, koska oikeasti nautit siitä mitä teet?

2. Harva on niin edistynyt mitä luulee

Okei, ehkä vähän provosoiva otsikko, mutta avataan vähän. Aika moni siis ajattelee, että salille tarvitaan 5-6 -jakoista ohjelmaa tuloksien saavuttamiseen ja että juuri sinä olet se erityistapaus, joka vaatii kalliita lisäravinteita käyttöön nähdäkseen kehitystä fysiikassaan. Sitä tuppaa jotenkin miettimään näitä asioita ihan liian monimutkaista kautta. Lähdetään monesti ensin liikkeelle sieltä hifistelystä ja jostain epäkkäiden erikoistekniikoista, kun oikeasti pitäisi ensin keskittyä niihin typerän yksinkertaiselta vaikuttaviin asioihin. Vähemmän on enemmän.

Oon huomannut tämän minimalistisuuden ja yksinkertaistamisen toimivan treenaamisessa ja myös siinä, mitä kaikkea tavaraa tulee kotiin hamstrattua. Perustreenaaja pärjää hyvin ilman vetoremmejä, nostovöitä, satojen eurojen lisäravinnevarastoja ja superfoodeja.

Puhumattakaan treenivälineistä ja -puitteista. Treenasin pitkään yhdellä Helsingin monipuolisimmista saleista, mistä löytyi vekottimia joka lähtöön ja mulla kesti noin 3 kuukautta ennen kuin olin oikeasti perillä siitä, mitä kaikkia välineitä sieltä löytyikään. Se oli sellainen huvipuisto – kaikkea löytyi ja vielä vähän enemmän. Mutta sitten siirryin PT-duuneihin ja nykyään kun treenaan vaan duunipaikan kuntosalilla EasyFitillä, oon huomannut (alun angstaamisen jälkeen), että ihan hyvin sitä tulee toimeen perusvälineillä. Mä oon vähän sellainen, että jos ympärillä on olosuhteet kuin Linnanmäellä konsanaan, niin tekee mieli tehdä vähän kaikkea. Nyt keskityn perusasioihin ja viilaan niitä jatkuvasti edelleen.

Kun asioita tehdään vaan oikeasti pitkäjänteisesti ja pidetään se kuuluisa kärsivällisyys mukana, niin perusjamppa saa kehitystä aika pitkälle jo ihan perustekemisellä, 1-2 -jakoisella treeniohjelmalla ja ihan kotiruokaa syömällä. Hifistellä voi alkuun vaikka unen optimoinnissa (tähän asiaan oikein iso kannustus, kyllä kiitos!) mutta voitaisiin kyllä jättää pois se pään hakkaaminen seinään muiden asioiden suhteen. 😉

3. Koskaan ei saa pysähtyä eikä tyytyä vähempään mitä ansaitsee

Tärkeintä hyvän olon tavoittelussa on pitää tietynlainen vauhti yllä koko ajan. Usein tulee pysähdys tekemiseen, kun vaikka iskee päälle sairastelukierre, jonka jälkeen salille ei enää palata ja jäädään asumaan sohvalle. Vauhti hyytyy ja sieltä on aina koko ajan vaikeampi lähteä uudestaan eteenpäin. Ryömi, konttaa, kävele, kunhan pysyt liikkeessä. Ah, mikä kliseinen suomennos siitä yhdestä quotesta…

”Jos minulta kysytään, niin jatkumoajattelu on yksi väkevän elämän avaimista. Sen sisäistäminen vie aikaa, koska se ei annan mustavalkoisia joko-tai-vastauksia. Mutta kun sisäistät ajattelutavan, se antaa sinulle kamppailulajitermejä käyttääkseni ruskean vyön elämässä. Et ole enää aloittelija, joka menee paniikkiin, jos tilanne poikkeaa suunnitellusta. Olet polttanut näppisi useasti, ja tuhansien toistojen kautta selkäytimeesi on iskostunut fiksu tapa toimia vaihtuvissa tilanteissa.” – Joni Jaakkola (Väkevä Elämä -kirja)

Jokainen tietää sanonnan ”liian hyvää ollakseen totta”, eikö? Meidät opetetaan pienestä pitäen karttamaan kaikkea, mikä kuulostaa liian täydelliseltä ja pelkäämään sellaista hekumallista fiilistä, koska täällä normalisoidaan kädenlämpöistä elämää. Aina varoitellaan, että ei tuon kyllä noin hyvältä pitäisi tuntua. Joku on nyt varmasti pielessä. Kyllä täällä on jossain koira haudattuna, ei tällainen energiataso ja voittoputki voi kauaa jatkua. Öö, tai sitten voi? 😀 Tai sitten unohdetaan miettimään, että ”itku pitkästä ilosta” eikä koskaan ymmärretä nauttia niistä pienistä(kin) voitonhetkistä ja itsensä ylittämisistä. Vaikka just niistä hetkistä se onnikin koostuu.

Ei monella ole hajuakaan siitä, miten elinvoimaiselta ja energiseltä olon PITÄISI tuntua. Omasta itsestään pitää oikeasti tehdä prioriteetti. Vasta sen jälkeen voi olla hyvä ihminen myös muita kohtaan. Ja oppii myös pikkuhiljaa ymmärtämään, ettei muiden onnistumiset ja menestys ole itseltä millään tavalla pois.

 

4. Aina ei huvita, ei edes joka kerta

Ajattelin ennen, että sitten kun saliharjoittelusta saa rutiinin itselleen, niin ei enää ikinä tarvitse kamppailla motivaatio-ongelmien tai väsymyksen kanssa. No, kyllä sitä edelleen löytää itsensä prokrastinoimasta salille lähdön kanssa. Jos mulla ei olisi kellotettu mun päivän menoja ja treenejä kalenteriin, niin helposti sitä jäisi tuntikaupalla tekemään jotain täysin hyödytöntä ja jumittamaan paikalleen. Mun heikkouteni on jäädä selailemaan kännykällä jotain hauskoja memejä Instagramista, mutta viekö sellainen puuha elämässä eteenpäin? Ei.

Kokemuksen kautta oon vaan oppinut, että jos jää odottamaan sitä huvituksen tunnetta, niin vuoteen livahtaa aika monta laiskottelupäivää sillä mentaliteetilla. Joskus kyse on vaan siitä, että ilmaantuu paikalle – eli menee sinne salille. Loppu hoituu itsestään. Harvoin mua napostelee hirveästi myöskään siivouksen aloittaminen, mutta silti se tulee jossain kohtaa tehdyksi. Eihän elämässä ole pakko kuin kuolla ja maksaa veroja, mutta joskus on vaan hoidettava asiat ”alta pois” myös niinä hetkinä, kun tekisit mieluusti jotain sillä hetkellä hauskempaa. Täytyy pitää se iso kuva mielessä koko ajan. Ja muistaa, että yleensä just ne ”ei-huvita-nyt”-treenit on loppujen lopuksi kaikista parhaita… miksiköhän? Mene ja tiedä. 😉

5. Kokonaisuudessaan elämänhallinta kääntyy vahvaan nousuun liikunnan myötä

Säännöllisen treenaamisen myötä opin olemaan kärsivällisempi. Pitkäjänteisempi. Kaikkea ei enää tarvitse saada heti nyt, mahdollisimman vähällä vaivalla. Toista se oli ennen! 😀

Kaiken lisäksi treenaaminen on tuonut seesteisyyttä omaan luonteeseen ja toimintatapoihin. Jos ennen nousi raivot nollasta sataan pienistäkin vastoinkäymisistä, niin nyt huomaa varsinkin treenipäivinä, että pinna ei ole niin kireällä koko ajan. Homma kääntyy kyllä päälaelleen, kun passiivisia päiviä alkaa kertyä eetteriin useampi… enkä pidä siitä passiivis-aggressiivisesta asenteesta yhtään. Joten välttelen sitä treenaamalla aktiivisesti. Moni sanoo olevansa kiukkuinen nälkäisenä. Mulla se sama fiilis tulee myös treenaamattomuudesta. Oon vähän pohtinut, että onkohan anonyymit keskustelupalstoille oksentelevat ihmiset vaan endorfiinien puutteessa? Oon ihan tosissani.

6. Joihinkin asioihin pitää panostaa vaikka ihan vaan siksi, että jos jätät sen tekemättä, se vaikuttaa negatiivisesti johonkin muuhun osa-alueeseen

Esimerkiksi liikkuvuudesta huolehtiminen/kehonhuolto. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin kyllä mäkin mieluummin jättäisin kehonhuollon väliin ja menisin suoraan penkkaamaan. Mutta tulisko siitä mitään muuta kuin itku silmään? Ei. Ei se treeni vaan kulje, jos joka paikkaa kolottaa, kiristää ja juilii. Jos haluaa saada priimatason treenin alle, on ensin suoriuduttava kunnialla siitä alkulämmittelystä ja pidettävä yllä edes jonkun tasoista liikkuvuutta. Muuten huomaa ihan välittömästi, että varsinainen treeni (=mukava asia) kärsii. Ja sitten ei hymyilytä.

Sama homma pätee myös uneen. Jos siihen ei panosta, niin sekin vaikuttaa sitten negatiivisesti niihin helppoihin (?) osa-alueisiin kuten treenien menestykselliseen suorittamiseen ja oikeiden aterioiden koostamiseen. Mulle uni on aina ollut vaikea toteuttaa (siis siitä on vaikea pitää kiinni, koska ”vielä tämä homma”, ”tässä ois vielä tuo yksi homma, ettei jää huomiselle” ja plaaplaaplaa. Vaikka varsinaista nukkumista rakastan enemmän kuin mitään!

7. Kaikkea ei voi priorisoida samaan aikaan

Kaikki me tiedetään, että multitaskaaminen on yhtä kuin monien eri asioiden sössimistä samaan aikaan. Eli pitäisi siis keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, hoitaa se kunnialla maaliin asti ja aloittaa vasta sitten seuraava projekti. Pätee arjen askareisiin, työelämään, ja ylläri ylläri, myös treenaamiseen! Kun on päässyt aloittelijavaiheen yli treenaamisessa, ei kannata enää keskittyä moneen tavoitteeseen samaan aikaan. Uskalla priorisoida ronskilla kädellä.

Jos tavoittelee samaan aikaan maksimivoimatasoja ja parempaa hapenottokykyä, niin tulokset jää vähän sekaviksi. Keho ei tiedä, missä sen pitäisi kehittyä, jos siellä treeniviikon sisällä on vähän sitä sun tätä ja varsinkin jos treeniliikkeitä vaihdetaan joka viikko!

Ja sitten noin isommassa kuvassa koko elämän osalta pitää myös muistaa (ja on opittu kantapään kautta), että et voi keskittyä treenaamaan täysillä silloin, kun elämässä on meneillään joku iso muutos. Työpaikan vaihdos, uusi urasuunta, uusi opiskeluympäristö, muutto, pitkä reissuputki tai muu vastaava. Silloin pitää keskittyä siihen, mikä on sillä hetkellä tärkeintä ja olennaista.

Ja jos taas arvomaailmassasi ykkösenä on olla menestyvä start-up yrittäjä just tällä hetkellä, niin et voi samaan aikaan olettaa hirmuisia ennätystuloksia treenien osalta. Pitkät päivät vaatii veronsa ja työajat on usein epäsäännölliset ja epäinhimilliset. Se mihin panostat, on aina jostain muusta osa-alueesta elämässä pois. Ja se on ihan okei. Niin, kuin Joni Jaakkola sanoo: ”Voit saada kaiken, mutta et samaan aikaan etkä ilman hintalappua”.

8. Kipu kasvattaa luonnetta

Ei mukavuusalueella oikeasti tule tuloksia. Se on todettu kantapään kautta liian monta kertaa. Mulla mukavuusalue astuu esiin silloin, kun jätän treenivihon kotiin ja alan kiireisinä elämänvaiheina tekemään sitä sun tätä salilla, ilman tarkkaa suunnitelmaa ja nousujohteisuutta. Silloin hakataan vaan päätä seinään. Ja sinne mukavuusalueelle unohtuu helposti liian pitkäksi aikaa. Mutta heti kun ottaa jonkun tietyn suunnitelman treeneissä käyttöön, niin lähtee kummasti tulokset ylöspäin. Säännöllisessä tekemisessä on sitä jotain.

Ja siitä kivusta vielä. Ei koske pelkästään treenaamista, vaan yleisestikin kaikkia niitä vastoinkäymisiä, missä joku projekti alkaa hyvin ja lupaavasti, mutta sitten tulee lunta tupaan. Niistä kaikista oppii aina jotain. Ja treenin osalta pakko sanoa, että kun on muutaman kerran päässyt itsepäisesti yli siitä hetkestä, kun pää huutaa ”ei jaksa enää” mutta jatkaa vaan, niin se kipurajan ylittäminen muuttuu joka kerta helpommaksi. Ensimmäiset pari kertaa on toki hemmetin pelottavia. Mutta kerta kerralta, kun huomaa, ettei siihen kipuun kuolekaan, niin sarjan päätyttyä taas hymyilyttää. Ja jännällä tavalla tuntee olevansa enemmän elossa, kuin koskaan!

Kun siedät kipua treenatessa, siedät kipua myös muualla elämässä. Uskallat tavoitella suurempia juttuja, etkä enää heitä käsiä ylös ja antaudu, kun joku ensimmäinen karikko tulee vastaan. Siellä saattaa lennellä ärräpäitä, mutta itsepäisesti jatketaan vaan, eikö niin?

9. Itsensä vertailu muihin ei kannata koskaan

Kärvistelin pitkään vertailemalla omia treenituloksia muiden ihmisten tuloksiin. Varsinkin sarjapainoja. Kunnes tajusin, että ei ne oikeasti ole vertailukelpoisia. Ensinnäkin, taljat ja laitteet on jokaisella salilla hyvin yksilöllisiä ja niiden paino riippuu ihan valmistajasta. Jonkun salin taljassa 20kg on höyhenenkevyt, toisella salilla 20kg taljassa on pirun raskas. Riippuu niin paljon laitteesta. Ja jalkaprässeissäkin jo pelkästään kelkat tyhjänä vaihtelee hirveästi. Jotkut ei paina mitään ja Mayorsin salilla taas on kuulemani mukaan joku 300kg tyhjänä painava prässi?! Että näin.

Ja sitten vielä se, että treenituloksiin ja menestykseen vaikuttaa ihan vaihtuvat muuttujat tosi paljon. Miten on nukuttu, miten on syöty, mikä on nesteytyksen taso, asenne, millä meiningillä on ennen treenattu jne. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Omissa tuloksissakin oli pitkään paljon hajontaa, ja huonosti palautuneina/heikon ravitsemustason päivinä on tietysti heikko kuin mikä, mutta viikon päästä siitä saattaa olla ihan eri meininki, jos on huolehdittu perusasioista treenin ulkopuolella.

Keskittyy vaan olemaan parempi versio itsestään, eikä mieti mitä muut tekee. Piste.

10. Hyvinvointi on jokaiselle yksilöllistä

Elämä on subjektiivista, ja niin on hyvinvointikin. Toiselle se tarkoittaa ruokien punnitsemista, kaloreiden laskemista ja tarkkoja treenisuunnitelmia. Toiselle se tarkoittaa fiiliksen mukaan menemistä ja tasapainoilua punaviinin ja BCAA:n välillä.

Toisen tapa toteuttaa hyviä elämäntapoja ei ole millään tavalla parempi kuin toisen. Tätä näkee hirveästi esimerkiksi Facebookin ryhmissä, joissa aiheena on terveellisemmät elämäntavat. Siellä joku laittaa ylpeänä kuvan syömästään ateriasta ajatuksella ”Jee! Tänään aloitin paremmat elämäntavat, nyt alkaa ryhtiliike!” niin eiköhän siellä joku ilonpilaaja ole kommentoimassa töksähtävästi, että ”vaihtaisin kyllä tuon margariinin voihin” tai ”kalapuikot eivät ole terveellisiä”. Vaikka eihän kukaan anonyymi kommentoija voi tietää, millaisista lähtökohdista tämä kyseinen henkilö on lähtenyt toteuttamaan niitä terveellisempiä elämäntapoja. Ei tiedetä lähtötilannetta, joten silloin ei ole kyllä oikeutta osoitella suurennuslasilla, mitä kaikkea korjattavaa sieltä löytyy. Ei pilata muiden iloa ja onnistumisia, eihän?

Edellisessä postauksessa kerroin 15 random faktaa itsestäni!

Lue myös:

 

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram

 

 

Leea V.

Yksi vastaus artikkeliin “10 oivallusta hyvinvoinnista”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta