Nälänhallintaa fiksusti ja ei niin fiksusti

Näläntunne on hyvä merkki, pitäisin sitä ehdottomasti hyvänä asiana. Kertoo siitä, että aineenvaihdunta pelaa, nälänsäätely toimii ja elimistösi on oppinut tiettyyn rytmiin, jonka puitteissa tulee lisää ruokaa koneeseen ja se osaa ilmoitella itsestään, jos tuo normaali aikaraja alkaa täyttyä. Jos koet näläntunnetta säännöllisesti, pienet aplodit sille. Jos taas et tunne nälkää lähes ikinä, tarkista;

  • tuleeko napsittua epämääräisiä suupaloja vähän siellä sun täällä, niin, ettei päivissä ole oikein minkäänlaista logiikkaa syömisaikojen ja -rytmien suhteen?
  • onko kokonaisenergiansaantisi lähimaillakaan sitä lukemaa, mitä sen aktiivisuutesi pohjalta pitäisi olla?
  • onko jokaisen ateriointisi tavoitteena saavuttaa ähkyn tunne?

Saako nähdä nälkää?

Monesti lukee eri artikkeleista, että laihduttaja ei saa kokea nälkää missään vaiheessa, muuten mennään sudenkuoppaan kovaa ja korkealta. Ei se nyt ihan niinkään mene. Nälkä saa olla, mutta tärkeintä on se, mitä sen jälkeen tapahtuu ja missä vaiheessa siihen nälkään puututaan. Annetaanko sen kasvaa niin, että asia unohtuu muun tekemisen ohessa ja sitten parin tunnin päästä se nälkä onkin jo niin kiljuva, että syödään kaikki mitä tielle osuu… VAI, puututaanko siihen heti, kun nälkä ei ole vielä sietämättömällä tasolla ja pystyt saamaan tilanteen kuriin vielä tekemällä fiksuja valintoja.

Nälän ja mieliteon erottaa yleensä siitä, kun miettii, tuntuisiko vaikka omena siinä hetkessä hyvältä idealta. Tai no omena nyt on yksinään muutenkin vähän huono nälänpoistaja, mutta ymmärtänet pointin. Jos omena kuulostaa ”nälän” hetkellä hyvältä idelta, se on hyvä merkki ja kannattaa todellakin hoitaa alta pois ennen kuin ne vähemmän fiksut valinnat alkaa vaikuttamaan turhan houkuttelevilta. Jos taas omena tuntuu täydeltä turhakkeelta ja silmissä kiiluu pelkät nopeat/tyhjät hiilarit, tiedät, että sun olisi pitänyt puuttua siihen nälkään jo hyvän aikaa sitten – jolloin se omena olis vielä maistunut ihan muitta mutkitta.

Yleensä sitä tulee sivuutettua ne näläntunteen ensihetket, koska silloin on monesti jotain muuta puuhaa käsillä. Saattaa olla työpalaveri, koululuento tms. kesken. Nälkä käy kolkuttelemassa mielessä, mutta se sivuutetaan nopeasti kiireen puitteissa ja jatketaan hommia kahvin tai energiajuoman voimalla. Sitten tulee taas muita puuhia ja jossain vaiheessa se nälkä ei enää koputtele kovin kiltisti siellä mielen syövereissä vaan saa sut tekemään välittömästi niitä ei-niin-fiksuja valintoja. Tällä olotilalla kun mennään vaikka ruokakauppaan työpäivän jälkeen, niin siinä ei hyvä heilu.

Luot jatkuvasti uusia tapoja ja vahvistat vanhoja

Kun kerta toisensa jälkeen turvaudut kiljuvan nälän iskiessä nopeisiin höttöhiilareihin/heräteostoksiin/kassalla myytäviin suklaapatukoihin, vahvistat jatkuvasti alitajuntaan ei-toivottua tapaa käsitellä nälkää. Pian huomaat toimivasi ihan autopilotilla noissa tilanteissa, ja tartut siihen hätäiseen suklaapatukkaan ajattelematta asiaa kahta kertaa. Kas, uusi tapa on muodostettu ja siitä ei ihan parissa päivässä pyristellä eroon!

Ensimmäisenä sitä tapaa kannattaa lähteä purkamaan ihan vaan tiedostamalla ne tilanteet, missä noin pääsee käymään. Kun tunnet ensimmäisen kerran sen nälän iskevän, niin pysähdy ja mieti, onko siinä sillä hetkellä jotain fiksua sapuskaa saatavilla. Jos ei, niin juo edes vettä reilusti ja laita kännykkään muistutus, että evästä pitää saada ja äkkiä, ennen kuin käy niin, että kurvaat karkkihyllylle tuhatta ja sataa.

Jos se kiljuva nälkä on tullut ihan puskista, niin tiedosta edes se, että miksi siinä kävi niin ja miksi se suklaapatukka on sillä kertaa päätynyt käteen. Kirjaa tapahtumaketju johonkin ylös. Alat oppia ja tiedostamaan sen saman kaavan, joka siellä arjessa toistuu. Huomio herpaantuu arjen tohinoissa, nälkä unohtuu, mutta se kasvaa siellä sisällä hiljakseen ja jossain vaiheessa tulee viimeinen niitti. Ei auta enää omenat ja pähkinät siinä vaiheessa, vaikka niitä löytyisikin jostain kassin pohjalta. Koska siinä vaiheessa mielessä siintää pelkkä sokeri. Tiedät, ettet oikeasti tarvitse sitä, mutta siinä hetkessä sillä ei enää ole minkään valtakunnan väliäkään.

Tietoinen syöminen kunniaan

Pienet lapset on ihan parhaita esimerkkejä siitä, miten intuitiivisesti syöminen toimii. Syödään rauhassa, annetaan sille hetkelle oma rauhoitettu aika, jolloin ei tehdä muuta ja lopetetaan syöminen, kun kylläisyyden tunne on saavutettu. Ei ahdeta väkisin, ja vaikka joinain päivinä ruokaa ei jostain syystä uppoa ihan esimerkilliseen tapaan, niin pitkällä aikavälillä se energiansaanti tasoittuu siitä ja paino pysyy koko ajan hallinnassa. Ei, ei tarvitse syödä lautasta tyhjäksi, jos kylläisyyden tunne on saavutettu ennen lautasen tyhjenemistä. Ei, ei tarvitse ottaa santsilautasta, koska todennäköisesti toinen lautasellinen on jo pelkkä mieliteko, eikä fysiologista nälkää. Otetaanpa myös huomioon se, että meidän kylläisyyssignaalit on vähän hitaampaa sorttia ja huomaat todellisen kylläisyytesi asteen vasta noin 20 minuutin kuluessa syömisen lopettamisesta.

Monesti arjessa vetää siellä työpäivän lomassa jonkun 5-15 minuuttisen kahvitauon aikana hirveän määrän ruokaa kitusiin, koska on kiire, joten syödään seisten tai juosten tai koneen ääressä ja stressataan samalla. Nälänsäätely ei toimi ihan optimaalisesti tossa yhtälössä, kun se ei ikinä ehdi pysyä perässä siinä rytmissä. Eikä se sitten opi, että koska ruokailu sitten ihan oikeasti olis syytä lopettaa.

Kannattaa opetella kuulostelemaan ja tunnistamaan, miten just sun kehosi reagoi nälkään eri vaiheissa. Ilmeneekö se näön sumenemisena, onttona olona rintakehän alla, heikotuksena, ärtymyksenä vai millaisena? Missä kohtaa se on vielä sun hallinnassa?

Ja kun sitten päädyt syömään, pysy tietoisena siitä mitä syöt, miksi syöt, mihin olotilaan syöt ja keskity pureskelemaan ruoka kunnolla. Jokainen varmasti tietää, millaiset vatsakivut seuraa siitä, kun syö kiireessä hotkien. Jos ruokaa ei pureskella suussa kunnolla, se joudutaan pilkkomaan mahassa eikä sula kunnolla. Eikä kaikki ravintoaineet edes imeydy, jos pureskelua ei tapahdu.

Nälkä vai mieliteko?

Seuraavan kerran, kun iskee sellainen olo, että jotain hyvää pitäis saada, niin kelaappa aikaa taaksepäin ja tsekkaa, kauanko on kulunut aikaa edellisestä ateriasta. Jos siitä on kulunut yli 3,5 tuntia, kyseessä on ihan rehti nälkä ja voi olla ihan hyvä hetki taltuttaa se pikimmiten. Syö fiksusti ensin, ja katso meneekö herkkuhimot ohi noin puolessa tunnissa syömisestä. Todennäköisesti menee ohi, mutta jos ei, niin on aivan fine ottaa joskus jotain ylimääräistä siihen päälle. Edelleen, mikään ruoka tai herkku ei lihota, vaan määrät lihottaa.

Meidän aivot ei tietenkään erota fysiologista näläntunnetta mieliteosta. Nälkä voi kurnia vatsanpohjassa, vaikka oikeasti kärsit nestehukasta tai oot just nähnyt kadulla bussipysäkillä mainoksen herkusta, joka herättää hyviä muistoja ja herahtaa vesi kielelle. Tai satut kävelemään kahvilan ohi, jossa tuoksuu vastapaistettu korvapuusti. Tottakai siitä tulee välitön tunne, että pakko mennä sitä ostamaan. Vaikka olisit ollut täysin tietämätön koko korvapuustista vielä 30 sekuntia sitten. Jännä tämä ihmismieli!

Muistetaan, että näläntunne on tosi oivallinen kaveri, jos sitä osaa kuunnella ja sen kanssa osaa toimia oikein. Se kertoo, että kroppa pelittää ja siellä on olemassa jonkunlainen tatsi siihen, miten energiaa yleensä tankataan, koska se nälkä osaa ilmoitella itsestään. Pikkuhiljaa samalle aaltopituudelle oman kehon kanssa, siitä se lähtee. 🙂

Edellisessä postauksessa avasin treeniliikkeiden tempovariaatioiden saloja.

Lue myös:

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram

TEMPOVARIAATIOT TREENILIIKKEISSÄ – MITEN, MISSÄ, MIKSI?

Alkuun pahoittelut blogihiljaisuudesta! Viime viikonloppu vierähti Trainer4Youn Voimavalmentaja-koulutuksen 1. lähijaksolla Keilarannassa ja työt ovat pitäneet allekirjoittaneen koko ajan kiireisenä. Mulla oli alunperin kova toive päivittää blogia useamman kerran viikossa, mutta ilmeisesti se lupaus ei aina pidäkään. Vielä etsitään sitä tasapainoa tähän ajanhallintaan! 😀 Niin ja saa toki laittaa kommenttia, jos on postaustoiveita mielessä! 🙂

Mutta siitä Voimavalmentaja-koulutuksesta jos vielä muutama sananen. Vielä kolme lähiviikonloppua edessä tässä helmikuuhun asti, mutta ensimmäisen lähijakson peusteella sanoisin tehneeni just oikean jatkokoulutusvalinnan itselleni. Todella kovaa settiä ja asiansa osaava kouluttaja. Tykkäsin myös siitä, että ei kulutettu aikaa mihinkään esittäytymiskierroksiin, vaan hypättiin suoraan asiaan ja tutustumiset hoidettiin sitten taukojen aikana. Rahalle vastinetta, ei nimittäin ole mitään halpaa hommaa tuokaan koulutus.

Ensimmäisen viiikonlopun aikana keskityttiin kuormituksen lakeihin ja lihasmassan kasvun perusteisiin. Vähän sellaista perussettiä ja aiemmin opittujen asioiden kertausta, mutta keskityttiin nimenomaan nyt siihen, millä pidetään treeni nousujohteisena ja varmistetaan jatkuva kehityksen ja palautumisen oikea suhde.

Itselläni on aina ollutkin päätavoitteena lihasmassan kasvu/kehonmuokkaus, ei niinkään maksimivoiman kasvattaminen. Mutta tuon viikonlopun aikana tuli taas varmistusta siihen, että maksimivoimajaksoista on hyötyä myös lihasmassan kasvattajille, koska saa sitten jatkossa liikuteltua isompia kuormia myös lihasmassan kasvua edistävillä sarjapituuksilla ja silloin kroppa saa isompaa mekaanista kuormitusta treenissä. Hermostoa pitää välillä totutella isompiin kuormiin ja sitten lähtee taas lihasmassan kasvua edistävät treenit ihan uudelle tasolle, kun voimatasot on kasvaneet pohjalla.

Mikä ihmeen tempo?

Ajattelin nyt avata tähän postaukseen, mitä tarkoitetaan temmon vaihteluilla treeniliikkeissä. Oot mahdollisesti saattanut joskus törmätä treeniohjelmissa esimerkiksi seuraavanlaiseen merkintään;

Takakyykky 4 x 6-8 / 3110 / 2 min.

Tarkoittaen sitä, että teet takakyykkyä 4 sarjaa, 6-8 toistoa, 2 minuutin sarjapalautuksilla ja tempo menee liikkeessä siten, että teet 3 sekunnin jarruttelevan alaslaskun (eksentrinen vaihe), pidät 1 sekunnin kyykyn ala-asennossa pohjalla, nouset 1 sekunnin aikana reippaasti ylös ja lähdet ilman taukoa tekemään heti uutta toistoa.

Eli tuo neliosaisen numerosarjan ensimmäinen numero kuvaa aina eksentristä osuutta (jarrutteleva, periksiantava vaihe liikkeestä), toinen numero on eksentrisen osuuden jälkeinen vaihe (eli kyykyssä se on se pito ala-asennossa, ja vetoliikkeissä se on se, kun tanko on lähtöasennossa), kolmas numero kuvaa liikkeen konsentrista osuutta (voittava vaihe liikkeestä, eli se kun nostat/vedät kuorman) ja neljäs numero tarkoittaa aikaa, mikä vietetään liikkeen loppuasennossa -> tässä tapauksessa kyykyn ylä-asentoon ei jäädä puristelemaan pakaroita, vaan lähdetään suoraan tekemään uutta toistoa. Ja vetoliikkeissä tuo neljäs numero tarkoittaisi vaikka sitä, että voidaan tehdä jonkunlainen pito vetoliikkeen lopussa ja korostaa sitä selkälihasten tuntumaa.

Ja nuo isometriset pidot tietyssä vaiheessa liikettä voi auttaa myös kehittämään sen tietyn nivelkulman voimantuottoa. Jos koet haasteita nousta kyykystä pohjalta ylös, eli se ensimmäinen vaihe ylösnousussa on vaikeinta, niin isometriset pidot ala-asennossa voi auttaa hyvin.  Jos taas koet haasteita liikkeen lukitusvaiheessa konsentrisen vaiheen jälkeen (vaikkapa maastavedon loppu), niin keskity tuomaan isometrisiä pitoja sinne loppuun. Jalkaliikkeissä kannattaa sitten keskittyä kjoksikin aikaa vahvistamaan pakaroita, jos liikkeen loppu tuo haasteita, esimerkiksi hip thrustin variaatioiden avulla. Jotta saadaaan vahvistusta sinne lonkan loppuojennukseen.

Jos taas haasteita tuo penkkipunnerruksen viimeinen osuus, eli työntö suorille käsille, keskity vahvistamaan ojentajia. Esimerkiksi lattiapunnerrus käsipainoilla tuo hyvin tuntumaa ojentajiin, kun liike stoppaa maahan eikä rinta pääse tekemään täydellä liikeradalla töitä.

Vetoliikkeissä toimii hyvin esimerkiksi tempo 4102 tai 4010, eli korostetaan liikkeen eksentristä osuutta ja vastustetaan sitä helpompaa osuutta liikkeestä. Aina kannattaa tehdä liike itselleen mahdollisimman vaikeaksi, oli se sitten korostetun eksentrisen osuuden tai vaikkapa nivelkulman kannalta. Oli miten oli, älä päästä ikinä painoja vapaapudotuksella alas, vaan squeeze it like it owes you money. Korostettu eksentrinen osuus tuo aina lihassoluihin huomattavan paljon mikrovaurioita (mikä on siis hyvä asia), eli treeni menee hyvin perille ja tuo hyvää ärsykettä lihaskasvua ajatellen. Mutta toki kyseessä on melko hc-tehokeino, eikä niitä kannata ottaa jatkuvaan käyttöön jokaiseen treeniin, jos haluaa päästä arjessa liikkumaankin, heh heh.

Uutta ärsykettä treeniin!

Jos oot tottunut aina tekemään temmolla 1 sek alas, 1 sek ylös, ilman minkäänlaisia stoppeja tai jarrutteluja, suosittelen lämmöllä hakemaan vähän lisähaastetta. Kunhan keskityt tekemään liikkeen konsentrisen eli voittavan osuuden mahdollisimman terävästi, muuten kehityt vaan hitaaksi nostajaksi.

Tempovaihtelut tuo toki aikamoista päänvaivaa, kun pitää laskea päässä sekunteja siellä sun täällä ja menee helposti sekaisin, monesko toisto on meneillään. Jos teen vain korostettuja eksentrisiä, niin laitan yleensä sarjan alkaessa ajastimen käyntiin 40 sekunniksi, jolloin mun ei tarvitse laskea toistoja, kun tiedän ehtiväni tekemään siinä 40 sekunnin aikana 8 toistoa temmolla 4010. Tuo on sellainen perushyvä kikka treeniin! 🙂

Ihminen on vahvempi eksentrisessä osuudessa, eli jaksat jarrutella alas suuremman kuorman, mitä jaksat nostaa ylös omilla voimilla. Voit hyödyntää tätä esim. yhden käden hauiskäännössä nostamalla käsipainon ylös hieman avittaen toisella kädellä liikkeen vaikeimman osuuden yli, ja jarruttelemalla siitä sillä yhdellä kädellä alaspäin mahdollisimman hitaasti. Tai vastaavasti voit toteuttaa tätä takareisi-/etureisilaitteessa nostamalla painopakan ylös molemmilla jaloilla ja tekemällä alaslaskuvaiheen pelkästään yksi jalka kerrallaan.

Nyt oon ottanut taas ekaa kertaa varmaan pariin vuoteen etukyykyn himmaillen mukaan, ja huh hei kun on ollut vatsassakin muikeat  DOMS-kivut pari päivää. Core joutuu etukyykyssä todella koville ja siinä joutuu väkisinkin ylläpitämään pystysuoremmassa asentoa, koska muuten tanko karkaa käsistä eteenpäin, jos kyynärpäät romahtaa alas ja pito pettää. Etukyykky pitkän tauon jälkeen tuo myös ihanat mustelmat olkapäihin, mutta nyt ei enää nössöillä! Nyt lähtee ja kipu on se mikä kasvattaa ja mitä näitä nyt oli. 😉

Viikonlopun aikana innostuin myös klusterisarjoista, jotka on vähän niin kuin rest-pause sarjoja, mutta toimii hyvin isommissa liikkeissä ja vähän pienemmällä tavoitetoistomäärällä. Tavoitetoistomääräksi yhteen sarjaan voi ottaa vaikka 8 toistoa, joka jaetaan osiin 3+3+2 ja jokaisen setin välissä on 20 sekuntia taukoa. Näin nostettua suurempia kuormia, kun mitä jaksaisi nostaa putkeen sen 8 toistoa. Eilenkin tein maastavetoa tolla tyylillä (3+3+2, 20 sek tauot välissä) ja sain tehtyä setit sellaisella kilomäärällä, millä normaalisti oon tehnyt 3-5 toistoa. Tuo 20 sek tauko tuntuu helpottavan hyvin ekalla sarjalla, mutta kun noita tulee useampi, niin hymy hyytyy jossain vaiheessa ja syke nousee ylös. 🙂 Toimii!

Edellisessä postauksessa kumosin 9 tekosyytä liikkumattomuudelle ja passiivisuudelle!

Lue myös:

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram

 

 

9 x TEKOSYYSI ON KUMOTTU!

 

”Miten oot ehtinyt treenaamaan viime aikoina?”

”No, täs on nyt ollut vähän kaikenlaista niin ei oo oikeen ehtiny miettiä tämmösiä.”

Somessa aikaa viettäessä astuu kuplaan, jossa kaikki treenaa päivittäin, ateriat on suoraan kuin jostain lehden artikkelista kauniilla esillepanoillaan ja motivaatio puskee läpi jokaisen fyysisestä habituksesta ja somepäivityksistä.

Mutta kas kun astutaan oikeaan maailmaan, niin sitä huomaakin, että harva ihminen oikeasti pitää hyvinvoinnistaan huolta muuten kuin kausittain innostuen ja vähän sinne sun tänne keskittyen. Käymieni keskusteluiden perusteella treenaaminen on ensimmäinen asia, joka jää pois kun elämä heittelee tai ei ole selkeitä suuntaviivoja omista tavoitteista. Oma hyvinvointi, terveys ja suorituskyky on loppujen lopuksi aika harvalla ihmisellä prioriteettilistan ykkösenä.

Ei omaan terveyteen satsata ennen kuin on vähän pakko. Eli kun joku fyysinen vaiva alkaa ilmoittelemaan itsestään, pakottaa vuoteen omaksi ja vetää pois työelämästä. Sitten huomataan, että ehkä asioihin olisi sittenkin pitänyt puuttua hyvissä ajoin ja alkaa miettimään vähän tarkemmin, miten sitä pysyisi oikeasti toimintakykyisenä arjessa. 

Kyllä kaikille tulee jossain kohtaa stoppi vastaan, jos omaan hyvinvointiin ei satsata. Sen ajatteleminenkin saa aikaan vastareaktion ”No onpas turhamaista omaan napaan tuijottamista, ei mulla ole perheenäitinä/yrittäjänä/kiireisenä ihmisenä aikaa eikä varaa miettiä tollasia.”

Nyt käydään tässä postauksessa läpi yleisimmät tekosyyt, mihin tulee törmättyä, kun on kyse omaan terveyteen ja treenaamiseen panostamisesta. BOOM, ja tekosyysi on kumottu!

”Ei ole aikaa treenata”

Ah, yleisin ja tunnetuin tekosyy. Ajatellaan, että treeni on joku irrallinen osa arjesta ja se on se pakollinen paha, mikä pitää ”suorittaa” ihmisen elämässä. Mielleyhtymä treenaamiseen on tästä näkökulmasta katsottuna vähintäänkin epämiellyttävä!

Entäs jos todetaan vaan kylmästi sellainen fakta pöytään, että kiire ja ajanpuute treenaamisessa ei kerro sun todellisesta kiireestä, vaan asettamastasi tärkeysjärjestyksestä ja prioriteeteista.

Treenaamisen ei tarvitse läheskään aina tarkoittaa sitä, että matkustat erikseen kuntosalille ja suoritat siellä täyden 5-10 liikettä sarjoineen kaikkineen, alkulämmittelyitä ja loppujäähdyttelyitä unohtamatta. Meiltä kaikilta löytyy ihan ihkaoma kulkupeli, keho, jota voi käyttää treenivälineenä missä ja milloin tahansa. Ei tarvita välineitä, ei tarvita lenkkitossuja, ei mitään. Jos sulla on pari metriä tilaa ympärilläsi, voit saada treenin aikaiseksi.

Ja jos kumotaan nyt myös se fakta, että vain täysimittaiset treenit lasketaan. Ei näin – kaikki minuutit lasketaan. Voit jakaa puolen tunnin treeniaktiivisuuden vaikka viiden minuutin osiin pitkin päivää. Ja muistetaan, että esimerkiksi tehokas Tabata-harjoitus (8 x 20 sekunnin työosio 10 sekunnin palautuksella) kestää vain 4 minuuttia, ja oikein toteutettuna haukot sen jälkeen henkeäsi kuin kala kuivalla maalla. Heitäpä semmoinen ”kevyt” 4 minuutin setti burpee-liikkeitä ja näytä, kuka on The Boss.

Meillä on jokaisella sama 24 tuntia käytössä, ja liikuntaa voi myös yhdistää yllättävän moneen tekemiseen arjen tiimellyksessä.

Palaveri töissä? – Ehdota kollegoille reipasta kävelypalaveria! Kellä muka raksuttaa aivot seisahtaneessa huoneilmassa istuen hartiat kyyryssä? Kävellessään alkaa kummasti veri kiertää kropassa ja tulee ihan uusia ideoita mieleen. Sivuvaikutuksena saattaa huomata jopa tarvetta hymyillä ja kohonneita energiatasoja.

Treffit sovittu kaverin kanssa töiden jälkeen? – Menkää kävelylle tai reippailemaan johonkin porrasvälikköön! Kuulumistenvaihto hoituu treenin lomassa ja kummatkin lähtee tapaamisesta varmasti miljoona kertaa virkeämpänä.

Treffit tuttavaperheen kanssa? – Menkää trampoliinipuistoon tai leikkimään höntsäfutista lähikentille. Ota lapset mukaan liikkumiseen ja näe se välitön silmien kirkastuminen itse kunkin nassussa.

Tuosta ajan puutteesta vielä. Takaan, että kun ihmisellä lyödään mustaa valkoisella jostain isommasta vikatilanteesta kropassa, niin sitä aikaa itsestä huolehtimiseen alkaa kummasti löytyä ovista ja ikkunoista. Tää on nähty konkreettisesti myös läheltä. Älä odota ensimmäiseen sydäninfarktiin asti, että sisäistät oman terveytesi arvon.

”Mulla on huonot geenit, ei meidän perheessä kukaan pääse kovaan kuntoon”

Genetiikalla ja lapsuudessa opituilla tavoilla on toki osansa pelissä, mutta kenenkään ei tarvitse ladata itse asetta valmiiksi ja painaa liipaisimesta useampaan otteeseen. Loppujen lopuksi on aina ihan omista valinnoista ja elämäntavoista kiinni, miten terveenä elää ja millaisen suorituskyvyn itselleen rakentaa.

Kaikille ei varmasti kasva geneettisten tekijöiden ja muiden lottoarvontojen johdosta lihasmassaa yhtä helposti kuin toisille, mutta se ei tarkoita, ettei sulla olisi lahjoja mihinkään liikuntalajiin, tai etteikö niitä kannattaisi harrastaa ihan jo terveyssyistä muutenkin. Tottakai jotkut saa lapsuudesta sellaiset eväät tulevaisuuteen, ettei aktiivinen elämäntapa tule heti ensimmäisenä mieleen, mutta ei sen oppiminen kenellekään mahdotonta ole.

Ota aina vastuu omiin käsiin äläkä alistu sellaisten asioiden alle, joihin et voi/ole voinut itse vaikuttaa. Keskity siihen, mihin voit vaikuttaa. Tekemällä pieniä oikeita valintoja päivittäin hyvinvoinnin eteen, keräämällä askelia päivään ja hyödyntämällä kehoasi monipuolisesti.

”En osaa salilla mitään ja kaikki tuijottaa/arvostelee”

Kun uskallat ja päätät ylittää epävarmuutesi salilla, se kertoo siitä, että oot valmis tekemään mitä tahansa sen eteen, että sun tavoite toteutuu. Jos mietit, että kaikki tuijottaa tai että joku liike on nolon näköinen, etkä esimerkiksi kehtaa tehdä hip thrusteja julkisella paikalla, niin kysy itseltäsi yks kysymys. Onko muiden mielipiteet tärkeämpiä kuin sun tavoite? Varsinkin jos oot löytänyt liikkeen, joka sulla toimii erityisen hyvin, tee sitä ihan ylpeästi muista välittämättä. Oli se kuinka hassun näköistä tahansa.

Toinen yleinen on se, kun ylipainoinen ihminen sanoo, että pitää laihtua ensin 10-20 kiloa ennen kuin voi mennä salille. Auts. Pitääkö autoilijoiden sitten kilpailla ensin F1-kisoissa ennen kuin kehtaa mennä Kehä1:selle? Okei, köykäinen esimerkki mutta ei tullut muutakaan mieleen. Pointti oli se, että höpö höpö.

Salilla aloittaessa oli tosiaan sellainen fiilis, että teki mieli kulkea seiniä pitkin ja kerätä kaikki treenivälineet johonkin pimeään nurkkaan ja mennä sinne tekemään kaikki yksin. Mutta sitten tajusin, että piru vie, en mä ole kenenkään kotona, vaan kaikilla jäsenillä on salilla ihan yhtäläiset oikeudet kehittää itseään.

Kaikista eniten puntarissa on painaneet (omalla kohdallani) ne päivät, kun on huono hiuspäivä, huono naamapäivä, huono itsetuntopäivä ja oon silti mennyt salille. Saapahan päivän päätökseen niin, että voi olla ylpeä itsestään. Jos menee salille vaan silloin, kun on hyvä ja itsevarma fiilis, ja miettii muita liikaa, niin se on varma tie epäsäännölliseen treenaamiseen ilman punaista lankaa.

Ja oli kuinka salikonkari tahansa, niin jokaisella kävijällä vie oma aikansa, ennen kuin salin laitteet, välineet ja sijainnit tulee tutuiksi. Se vaatii vaan toistoja, eli aktiivisia käyntikertoja, että alat tuntea olevas kuin kotonasi.

”En pysty sitoutumaan treenaamiseen/kalenteri on liian kuormitettu”

Meillä on jokaisella oikeus ottaa omaa aikaa ja suunnitella oma kalenteri siten, että siellä on myös varattuna aikablokkeja, joille et suostu sopimaan muuta menoa.

Et varmaan sano töissä pomollekaan, että ”en pysty nyt kyllä lupaamaan, että saan nämä työvuorot tehdyksi, katsotaan jos ehdin tässä joku päivä tulee töihin, saattaa olla että en”.

On muuten moneen kertaan todettu, että jos ei itse varaa kalenterista omaa aikaa, niin kyllä sekin aikablokki onnistutaan täyttämään ennemmin tai myöhemmin jonkun toimesta. Sitten sitä katsotaan jossain vaiheessa kalenteria silmät suurina ihmetellen, että kelle mä olen oikein elänyt? Itselleni vai muille? Minne matkan varrelle jäi omanarvontunto?

Ennakointi on oleellinen taito, koska lupaan ja vannon, että jos treenejä ei ole millään tapaa lyöty lukkoon vähintään viikkoa etukäteen, niin ei ne tule sieltä itsestään tehdyksi. ”Jos nyt jossain välissä…” on varma keino saada ei-mitään tehtyä.

Muista olla tärkeä itsellesi!

Et tarvitse hattaran kevyitä ja pehmeän iloisia ajatuksia pysyäksesi sitoutuneena treenaamiseen, vaan suosittelen joskus kokeilemaan salille menoa myös silloin, kun on tärkeitä päätöksiä edessä/deadlinet puskee päälle/vituttaa. Saatat yllättyä tuloksista.

”Mulla on ranne kipeä / polvivaivoja / nilkka rasittunut jne.”

Ranne pois pelistä?  Tee liikkeitä, jotka ei edellytä sulta otevoimaa. Polvivaivoja, nilkkakipua? Loistava aika laittaa fokus ylävartalon kehittämiseen.

Mulla oli pari vuotta takaperin ensin toinen ranne venähtänyt jonkun väärän liikkeen myötä, pian toinenkin ranne ja sitten tuli vielä tapaturma kämmeneen. Mutta en mä lopettanut hyvin alkanutta salirutiinia. Blessing in disguise, löysin sen ajanjakson aikana suuren kipinän pakaratreeniin ja hip thrusteihin. Tuntuma alavartalotreenissä parani, kun fokus oli siellä. Ja salitreeni ei jäänyt tauolle, koska se pitää sovittaa elämään, kävi miten kävi.

”Pienet lapset ja perhearki pitää kiireisenä”

Kyllä kyllä, pienten lasten perään katsominen vie aikaa, mutta jokainen lapsi haluaa nähdä vanhemmat mahdollisimman läsnäolevina ja innostuneina. Pysytkö lasten leikeissä kauaa mukana, jos et ole miettinyt omaa hyvinvointia vuosikausiin? Lapset myös seuraavat eniten vanhempien esimerkkiä, eikä sitä, mitä vanhemmat ohjeistaa. Jos muistutat lapsia jatkuvasti aktiivisuudesta, elätkö myös itse sen mukaan? Esimerkillä on väliä.

Ja lapset on ehkä parhaita treenikavereita IKINÄ. Liikkumisen ei tarvitse olla pois perhearkeen suodusta ajasta, vaan sen voi hyvin yhdistää siihen. Menkää koko perheen voimin leikkipuistoon ja voit itse roikkua tangossa ja tehdä kehonpainosoutua ja jalannostoja tangosta. Tai yritäpä huviksesi pistää kotona YouTubesta joku treenivideo pyörimään – ei mene kun 30 sekuntia, niin sun lapset on takuulla vieressä tekemässä punnerruksia ja ottamassa mallia.

Päätät itse omalla toiminnalla esimerkin kautta, haluaako lapsi viettää aikaa iPadin äärellä istuen vai aktiivisesti eläen.

”En tiedä, mikä treenimetodi on paras ja tehokkain / en ole löytänyt omaa juttuani”

Tilanne ei korjaannu ainakaan olemalla passiivinen. Avoimella, ennakkoluulottomalla ja kokeilunhaluisella asenteella se oma juttu löytyy ihan väistämättä jossain vaiheessa. Ja parasta treenimetodia ei ole olemassakaan. Me ollaan jokainen yksilöitä, ja melkein jokaisen treenimetodin-/ohjelman voi saada toimimaan, jos pistää riittävästi efforttia peliin ja sitoutuu sen toteuttamiseen.

”Eihän salilla tule edes hiki!”

Onko kännykkä ollut kovassa käytössä treenin aikana? Onko siellä luettu lehteä jossain välissä? Rupateltu mukavia hyvänpäivän tuttujen kanssa? Tai kenties unohduttu tekemään vain niitä liikkeitä, jotka on kivoja tehdä? Kivat liikkeet on syystäkin sun suosikkiliikkeitä – koska olet hyvä niissä ja koska ne eivät haasta sua millään tasolla. Testaapa voimatasot/tekniikat ammattilaisen valvonnassa ja spottaa omat kehityskohteet, niin huomaat, että salilla kannattaa tehdä myös niitä liikkeitä, mitä eniten tarvitset kehittyäksesi uudelle tasolle. Ja ne kyseiset liikkeet eivät tietenkään tunnu kivoilta siinä vaiheessa, kun ne on vielä toistaiseksi sun heikkouksia. Mutta kukapa meistä ei rakastais haasteita?

”Ei ole kärsivällisyyttä odotella näkyviä tuloksia”

Aika kuluu joka tapauksessa, treenasit tai et. Todennäköisyys on 100% siihen, että ainakaan treenaamattomuudella niitä näkyviä tuloksia ei myöskään saada aikaiseksi.

Ja siinä näkyviä tuloksia odotellessa saatat yllättyä, kun tajuat, että siihen itse prosessiin voikin rakastua. Ainakin muikeat fiilikset ja energiatasojen muutos näkyy ihan välittömästi. Ja treenin jälkeen loppupäivä sujuu leikiten. Saat enemmän aikaiseksi muissakin askareissa. Ja oot paremmalla tuulella. Ne näkyvät fyysiset muutokset on sitten vaan kirsikkana kakun päällä, ja sen ymmärtää jokainen aktiivitreenaaja.

 

Weak people face life’s obstacles with an excuse in their hand. Strong people carry a hammer. – Dani Shugart

Edellisessä postauksessa jaoin 10 oivallusta hyvinvoinnista! Asioita, joita on opittu kantapään kautta.

Lue myös:

 

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram