6 kohdan checklist tavoitteidesi saavuttamiseen

Tiesitkö, että on olemassa yksi aika simppeli kysymys, johon vastaamalla voit tarkistaa välittömästi, mihin suuntaan oot matkalla elämässäsi?

No se tulee tässä. Kysy itseltäsi joka kerta, kun ryhdyt päivän aikana johonkin toimenpiteeseen;

”Edistääkö tämän tekeminen mun tavoitteiden saavuttamista vai hidastaako se niitä?”

En nyt tarkoita, että sun pitäisi kysyä tuo kysymys itseltäsi, kun olet matkalla vessaan vaan tarkoitan jokaista tietoista päätöstä, jolloin alat puuhastelemaan jotakin päivän aikana – oli se sitten Netflixin avaaminen, sähköposteihin vastaaminen, treenaamaan lähteminen, virallisten puheluiden soittaminen tai mikä tahansa toimenpide. Kysy silloin itseltäsi tuo ylempänä oleva kysymys. Auttaako/edistääkö se tekeminen sua matkalla tavoitteeseesi vai onko se hidastamassa niitä?

Yksinkertaista, mutta toimivaa.

Eikä sitä tarvitse loppuelämänsä ajan olla jatkuvasti miettimässä, vaan ainakin elämäntapamuutoksen alussa (tai mikä ikinä tavoitteesi onkaan) on ihan hyvä opetella pilkkomaan päivät yksittäisiin osiin ja katsoa ihan rehellisesti, mihin se aika hupenee. Kalenteri ei valehtele. Jos selaat kalenteriasi puoli vuotta taaksepäin, niin näet ihan konkreettisesti mitä asioita oot priorisoinut sillä ajalla. Onko se käytetty aika ristiriidassa sen kanssa, millainen ihminen haluat olla? Mitä loppupeleissä tavoittelet, millaista fiilistä haet? Ovatko sun kalenterin tunnit linjassa arvojesi kanssa?

Ihminen tekee päivässä lukemattoman monta päätöstä, joista suurin osa toimii täysin automaatiolla. Me toimitaan lähes aina tapojemme kautta, autopilotilla, ilman sen kummempaa punnitsemista. Solmit kengän nauhatkin ihan automaattisesti ilman, että sille täytyy etsiä erikseen aikaa kalenterista tai miettiä, kumman jalan nauhat solmit ensin. Opettele siis aluksi kirjoittamaan ylös aikataulutettuna kaikki, mitä päivän aikana teet ja mihin toimenpiteisiin ryhdyt. Niitä on ihan mielenkiintoista tarkastella jälkikäteen, jos ongelmana on ollut vaikka se, ettei treeneille tahdo löytyä aikaa viikkokalenterista. Onko asia näin ihan todella? Sieltä aikataulutetuista päiväkirjoista saattaakin paljastua useampi Netflix- tai somehetki, jonka olis voinut käyttää paremminkin hyödyksi.

Mihin ison muutoksen tekeminen/tavoitteen saavuttaminen yleensä tyssää?

Joni Jaakkolan Väkevä Elämä -kirjassa on aika pähee kaavio (kuva alla). Tuohon on eritelty yksitellen, mitä tapahtuu, jos joku noista palikoista puuttuu matkasta.

No, mietitään, että olet tekemässä jotain isoa muutosta elämässä. Miten se tuodaan onnistuneesti maaliin? Otetaan nyt esimerkiksi se elämäntapamuutos. Kesä on takana, ei ole treenattu koko kesänä, grilliruoka on maistunut ja nyt pitäisi palata syksyn koitettua ruotuun ja skarpata. Tarvitaan ryhtiliike!

Mitä tarvitset onnistuaksesi siinä? Kaava syntyy ylläolevan kuvan mukaan; visio + yhteisymmärrys + taidot + palkkiot + resurssit + toimintasuunnitelma = GREAT SUCCESS! Jos joku tuosta kaavasta puuttuu, niin matka tyssää – jos ei kertaheitolla, niin hitaasti mutta varmasti.

Mitä käy, jos joku noista palikoista puuttuu?

Visio hukassa?

Sulla on joku täysin epämääräinen tavoite, mitä et pysty mittaamaan ja aikatauluttamaan tarkasti, tai vastaavasti et edes tiedä, miksi se tavoite on tärkeä sulle. Se voi olla vaikka somen/yhteiskunnan asettama paine siitä, että ”täytyy” mahtua tiettyyn muottiin, joten ajattelet, että -5kg tekee sut onnelliseksi. Mutta se ei motivoi sua sisäisesti, eikä tällainen tavoite anna potkua persuksiin niinä vaikeina hetkinä, kun elämäntapamuutoksen kuherruskuukaudet on ohitse.

-5kg ei ole ensinnäkään aikaan sidottu tavoite, joten suorittaminen jää väkisinkin hakuammunnaksi. Toisekseen, se ei tuo sun mieleen kirkkaasti, millaista elämäsi tulee olemaan sen -5kg myötä? Entä sen jälkeen?

Yhteisymmärrys hukassa?

Näin voi käydä, jos vaikka elät ympäristössä, jossa sua ei tueta sen muutoksen suhteen ollenkaan. Tukiverkostoosi kuuluu puoliso tai kaveriporukka, jolla on elämäntavat täysin retuperällä eikä sieltä päästä heru minkäänlaista jeesiä tai ymmärrystä sun tavoitteille.

Vastaavasti tilanne voi syttyä siitä, jos sulla on palkattuna valmentaja, jonka kanssa ei luottamus ja kommunikointi pelaa toivotulla tavalla. Tai sitten sua pusketaan sellaiseen lajiin ja valmennusmetodiin, joka ei tunnu itsellesi sopivalta tai luontevalta. Jos valmentajalle ei voi avautua rehellisesti omista haasteista ja epävarmuuksista, jää todennäköisesti tavoitteet saavuttamatta.

Taidot hukassa?

Internetin syövereistä löytyy tietoa niin, että vähemmästäkin menee nuppi sekaisin. Ota niistä kaikista tietotulvista nyt sitten selvää?! Ilman koulutustaustaa ja aiempaa kokemusta elämäntapamuutoksesta on vaikeaa tehdä oikeasti hyviä päätöksiä saatika keskittyä oleellisiin asioihin. Helposti haksahtaa kaikkiin pikkunikseihin, mitä netistä löytyy, tai rakentaa itselleen treeniohjelman kaikista netin syövereistä löytyvistä treenivinkeistä, mutta kokonaisuudessa ei loppujen lopuksi ole mitään johdonmukaisuutta tai nousujohteisuutta – homma lässähtää ku pannukakku. Been there, done that.

Palkkiot hukassa?

Oot vääntänyt hiki hatussa vatsatreeniä jo kaksi viikkoa ohjelmalla, jossa luvattiin sixpack näkyviin, mutta tuloksia ei näy – mitä ihmettä? Mieli väsyy, kun peilissä ei näy näkyviä tuloksia välittömästi. Ajatellaan, että kaikkimullehetinyt. Kärsivällisyys on koetuksella. Se on ihan ymmärrettävää. Varmista siis, että sulla on alunperinkin asetettu tavoite, jota pystyt konkreettisesti mittaamaan ja seuraamaan välietapeilla.

Resurssit hukassa?

Kalenteri alkaa yhtäkkiä sakkaamaan, sua vedetäänkin joka suuntaan kaikkialta ja mihinkään väliin ei jää enää aikaa itsestä huolehtimiselle. Onko näin? Rahan ei ainakaan pitäisi olla muutoksessa todellinen resurssipula, koska oman kehon liikuttamiseen ei tarvitse uhrata penniäkään rahaa. Aikaa taas löytyy aina niille asioille, jotka on itselle riittävän tärkeitä. Oma arvomaailma on syytä tsekata huolella säännöllisin väliajoin ja miettiä ihan tosissaan, miten merkittävällä tasolla se omaan hyvinvointiin satsaaminen maksaa itsensä takaisin. Ei välttämättä hetinytjust, mutta pian. Kun se on kunnossa, niin pystyt olemaan rakastavampi ja läsnäolevampi myös muita ihmisiä kohtaan – vaikka just salitreenille lähtemisen hetkellä ajattelisitkin, että olenpas itsekäs, kun pakenen treenaamaan, vaikka pitäisi viettää aikaa perheen kanssa.

Toimintasuunnitelma hukassa?

Jos et tiedä, minne oot matkalla, päädyt luultavasti jonnekin aivan muualle. Salille mennään ilman mitään käsitystä tulevan treenin sisällöstä, työpäivään lähdetään ilman eväitä mukana ja kokoukseen lähdetään nälkäisenä kaikkien niiden tarjolla olevien voisilmäpullien härnättäväksi. Ei kai? Tästä päästäänkin siihen ennakointiin, mikä on kaiken A ja O, jos meinaa saada konkreettisesti jotain aikaiseksi. Ja jos yrität olla hyvä vähän kaikessa, et oikeastaan voi olla tosi hyvä juuri missään – siksi kannattaa myös miettiä, haluatko tähdätä vaikkapa lihasmassan kasvattamiseen vai painonpudotukseen. Voit saada kaiken, mutta et samaan aikaan.

Omat kokemukset näiden pohjalta?

Palataan ensin vaikka suurinpiirtein vuoteen 2011, jolloin olin aika hukassa näiden kaikkien osa-alueiden kanssa. Mulla oli silloin visio ainoastaan siitä, että jotain tarttis tehdä, mutta oikeastaan en edes tajunnut voivani huonosti, koska olin totuttanut elimistöni siihen usvassa ja harmaan väreissä elämiseen. En osannut kaivata parempaa, koska en muistanut, miltä se tuntuu.

Visio olikin aluksi vaan se ulkopuolelta tullut paine siitä, että pitäisi olla laihempi. Ja voin kertoa, että tämä ajatus ei ihan hirveän pitkälle kantanut niinä hetkinä, kun oli vaikka nukkunut pommiin, sössinyt omat aikataulut tai makasi sängyn pohjalla kuumeessa.

Taitoja ei myöskään ollut, koska lapsena en ollut mikään puissa kiipeilevä ja loikkiva maantienkiitäjä. Kaikki piti tavallaan aloittaa alusta. Ja kun ei ollut taitoja eikä toimintasuunnitelmaa, niin aikamoista sähläämistähän se aikanaan olikin. Päätä hakattiin seinään ja kauan. Välillä otettiin 4 askelta eteenpäin, sitten tuli henkisiä töyssyjä ja palattiinkin 8 askelta taaksepäin. Ei ollut visiota siitä, mitä siellä tunnelin toisessa päässä odottaa. Sehän oli soutamista ja huopaamista, mutta nyt jälkikäteen mietittynä jokaikiseltä taaksepäin otetulta askeleelta tarttui myös jotain oppeja tulevaisuuteen.

Suurimpana motivaationa noina aikoina toimi mulla tuo palkkio-kohta – niitä palkkioita nimittäin sateli joka kerta, kun sai nostettua pyllyn ylös penkistä. Aloittelijan tuuria oli se, että kun aiempaa liikuntataustaa ei juuri ollut, niin jokainen evän heilautus teki mut vahvemmaksi. Ja se, jos joku, ruokki koko ajan eteenpäin, vaikka itse toimintasuunnitelma olikin aluksi olematon. Se muokkaantui sitten siinä matkan varrella, yritysten ja erheiden kautta. Ja se prosessi ei toki koskaan ole valmis!

Minkä noista kuudesta kohdasta koet omalla kohdallasi suurimmaksi haasteeksi?

Edellisessä postauksessa avasin vähän ajatuksiani siitä, tarvitseeko salitreenissä käyttää erikoistekniikoita kehittyäkseen.

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram