Kehosi tekee kaikkensa sinun eteesi – teetkö sinä samoin?

Ootko koskaan kuulostellut ulkopuolisen silmin mihin sävyyn puhut itsellesi päivittäin? Haluaisitko itse olla ystäväsi, vai puhutko itsestäsi alentavasti ja epäkunnioittavasti? Kenties kattelet itseäsi peilistä kriittisesti ja nappailet käsien väliin tavaraa, mistä ”pitäisi päästä eroon”?

Mietitään asiaa vaikka siltä kantilta, että olisit töissä jollain kiireisellä tuotantolaitoksella. Teet ympäripyöreitä päiviä, taukoja et saa pitää yhden yhtäkään ja hommia piisaa koko ajan. On sinun ja kollegoidesi vastuulla, että lafka pysyy pystyssä. Miltä tuntuisi paiskia niska limassa duunia 24/7 samalla, kun saisit ylimmältä johdolta jatkuvasti lokaa niskaan suoriutumisestasi? Kuulisit koko ajan sadattelua siitä, kun et parempaan pysty ja kuinka kelvoton nahjus olet. Vaikka haluat vilpittömästi tehdä hyvää työnjälkeä ja sulle olisi tärkeimpänä prioriteettina pitää se lafka mintissä. 

Ethän vaan elä päivittäisessä elämässäsi niin, että tuo kuvailemani aliarvostettu työntekijä on sun kehosi?

Ihmisen elimistö on oikeasti aika sanattomaksi vetävä kokonaisuus. Sen päätehtävänä on pitää ihminen elinvoimaisena. Mikä tahansa kremppa kehossasi onkaan meneillään, niin se venyy ja vanuu ja korjaa kaiken minkä ehtii – jotta sulla olisi hyvä olla. Välillä se voi toki vähän ihmetellä, että mitähän hittoa tuo tyyppi oikein luulee tekevänsä, kun ei taida olla kaikki inkkarit kanootissa, mutta silti se sopeutuu parhaansa mukaan. Kirii eteenpäin ollakseen samalla aaltopituudella sun mielenmaiseman kanssa.

Haluut olla tikis, pitää pumppaa?

Hei, kehosi yrittää parhaansa koko ajan – niillä resursseilla, mitä sille on annettu. Ja mukautuu ihan äärirajoille. Mutta on silläkin rajansa. Ne pienen pienet hälytysmerkit, mitä kehosi sulle viestittää aika ajoin esimerkiksi armottoman ketutuksen, motivaation puutteen tai nukahtamisvaikeuksien muodossa on vain helliä tönäisyjä, jotta tajuaisit hidastaa tahtia tai pitää siitä parempaa huolta. Se sietää yllättävänkin pitkään huonoa kohtelua, mutta jos ne hellät tönäisyt eivät auta, niin se laittaa ihmisen vuodelepoon vähän dramaattisemmilla keinoilla. Silloinkin sillä on aina loppujen lopuksi positiiviset tarkoitusperät sun suhteen. Oikeasti sun kehosi haluaa olla paras tiimikaveri ikinä, ja kaipaa välillä vastavuoroisesti sitä kunnioitusta myös sinun puolelta.

Kenties kiskot päivittäin 500g kitalakeesi juuttuvaa maitorahkaa ja purkkiananasta, vaikka et voi sietää sitä makuyhdistelmää? Saatat ajatella, että se on ainoa tie pysyviin tuloksiin – ruoka on polttoainetta, eihän sen pidä olla hyvää? Eiku

Ei tarvitse pakottaa itseänsä syömään maitorahkaa, jos siitä ei tykkää. On muitakin proteiininlähteitä. Pidä silmät auki kaupassa, maistele uteliaana uutuustuotteita, innostu uusista makuelämyksistä. Anna itsellesi lupa nauttia. Hemmottele itseäsi. Ruoka saa maistua hyvältä, siihen löytyy kyllä keinoja.

Tai treenaat kovia HIIT-treenejä päivästä toiseen, vaikka oikeasti tunnet, että päässä on niin monta rautaa tulessa, että pieni himmailu olisi paikallaan? Anna siihen välillä lupa. Jos sanot aina treenaavasi kovaa, et edes tiedä mitä kovaa treenaaminen tarkoittaa.

Ajattele, miten siistiä sekin on, että kun teet salilla kovan treenin, niin sun keho pelästyy treenin aiheuttamia lihasten mikrovaurioita niin paljon, että se kasvattaa sun lihakset suuremmiksi – jotta se pärjäisi paremmin vastaisuudessa niitä kovia treenisarjoja takoessasi? Tai entäs se, että saatat jonain päivinä syödä ihan liian vähän proteiinia kokonaistarpeeseesi nähden, mutta ei hätää – kehosi tasapainottaa energiaravintoaineiden saantiakin noin neljän päivän sykleissä. Et siis kuole kataboliaan, vaikka joskus kävisi kämmit syömisten kanssa. En tiedä susta, mutta musta nämäkin on ihan kiittämisen arvoisia juttuja. 🙂

Oon kirjoittanut tätä aihetta sivuten täällä aiemmin. Onni ei ole 5 kilon, 10 kilon tai edes 40 kilon päässä. Peilikuva voi joskus olla niin vääristynyt, että et edes tajua näyttäväsi hyvältä kuin vasta vuosia jälkeenpäin katsoessasi jotain vanhaa valokuvaa itsestäsi. Ja sitten tajuat ja muistat, miten vihasit peilikuvaasi sillä hetkellä.

kuva täältä

Muista juhlia pieniä onnistumisia. Jos ketään ei oo lähettyvillä heittämässä läpyjä, niin tee se ihan keskenäsi! Saitko lisättyä salilla kyykkysarjaasi 5 kiloa lisää painoa? Entä sujuiko juoksulenkki jo paljon leppoisammin verrattuna siihen, miten juoksukautta aloittaessasi haukoit happea ku kala kuivalla maalla? Miten olisi pienet high fivet itsesi kanssa siitä hyvästä! Tai mitäpä jos laittaisit lempibiisisi soimaan ja näyttäisit, kuka on kovin parkettien partaveitsi sun hoodeilla?

Muistathan olla vastaisuudessa lempeä kehoasi kohtaan. <3

***

SEURAATHAN JO SOMESSA? 😉

Facebook

Twitter

Instagram

 

Leea V.

3 vastausta artikkeliin “Kehosi tekee kaikkensa sinun eteesi – teetkö sinä samoin?”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta