Herkkyys ihastuttaa ja vihastuttaa

Musta on aina tuntunut, että herkkyyttä ei pidetä yleisesti kovin tavoiteltavana tai hyvänä piirteenä ihmisessä. Työelämän paineiden alla ja monellakaan muulla osa-alueella liikaa herkkyyttä pidetään heikkoutena ja annetaan se käsitys, että siitä pitäisi pyristellä eroon keinolla millä hyvänsä. Jos ei kestä kiivasta riitelyä tai ympäriltä tulevia paineita, niin heti saa kuulla ”Älä oo niin herkkä!”.

p3

Kaikki elämän vastoinkäymiset ja ihmissuhteiden välikohtaukset pitäisi pystyä ohittamaan olankohautuksella. Ei tunnu missään. Lakaistaan ikävät tunteet maton alle.

Pitäisi olla samaan aikaan avoin, mutta kova ja vahva, kunnianhimoinen ja kilpailuhenkinen. Itse en pysty olemaan avoin ilman, että siinä sivussa tulee myös herkkyys vahvasti esille. Se on myös se puoli, jonka kanssa on tullut kamppailtua enemmän tai vähemmän. Kun ympäriltä on pienestä asti tullut kehotuksia pysymään vahvana ja itsenäisenä, alkaa helposti rakentamaan suojamuuria ympärille. Sitten sinne suojamuurin taakse on myös hyvin vaikea päästää ketään. Jos näyttää herkkyytensä, näyttää haavoittuvuutensa.

a4cd614c130550e76eaed492ff62a062--sensitive-people-highly-sensitive

Itseasiassa katsoin joskus tästä aiheesta hyvän videon, jossa Brené Brown selostaa aika osuvasti; jos ei uskalla olla haavoittuvainen, jää elämä kädenlämpöiseksi. Ei pysty kokemaan niitä tunnekirjojen ääripäitä. Kun turruttaa haavoittuvuuden ja herkkyyden, turruttaa myös kiitollisuuden, yhteyden toisiin ihmisiin, aidon onnellisuuden. Rakentamalla vahvan suojamuurin ympärilleen sitä kuvittelee pääsevänsä eroon epämukavista tunteista ja kokemuksista, mutta sitten ihmetteleekin myöhemmin, miksei ole kokenut mitään vahvempaa yhteyttä tiettyihin ihmisiin ja mikä oikeastaan edes on elämän tarkoitus. Ei uskallakaan ikinä heittäytyä mihinkään täysillä, koska pelkää mitä saattaa tapahtua ja pitäisi pysyä vahvana kaikesta huolimatta. Diippejä juttuja.

Suojamuurin kanssa ei oikeastaan myöskään pääse luomaan niitä kontakteja, mitä voisi luoda, jos uskaltaisi olla ihan täysin oma itsensä koko ajan. Ei tarvitsisi joutua ”väärään seuraan”, koska vetäisi puoleensa niitä ihmisiä, joiden on tarkoituskin tulla toimeen sun kanssa. Ihmisiä, joita ei haittaa sun hölmöt piirteet ja lapselliset hermoromahdukset.

Mä olen ihan sulaa vahaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka uskaltaa olla hölmöjä, tyhmän näköisiä, haavoittuvia ja ihan täysiä sekopäitä muutenkin (hyvällä tavalla). Näillä ihmisillä ei ole tarvetta tuomita ketään. Kun osaa olla haavoittuvainen, osaa olla kiltimpi itselleen ja myös muille. Inhimillisempi.

Processed with VSCO with b1 preset

Imen helposti itseeni toisten ihmisten tunteita ja reaktioita ja esimerkiksi toisen ihmisen itkeminen tarttuu muhun todella nopeasti. Mutta toisaalta, empatia ja toisen ihmisen saappaisiin astuminen on taito, mikä jossain määrin tulis löytyä ihan jokaiselta. Herkkyys tuo onneksi mukanaan myös kiltteyttä, hyväsydämisyyttä ja vahvaa halua kohdata ihminen ihmisenä. Sekä halua uskoa ihmisistä hyvää. Väittäisin, että intuitio on usein vahvempi herkillä ihmisillä.

Kun keskustelen jonkun kanssa tai oon jossain yhteisössä niin aistin heti ilmapiiristä, aikooko toinen ihminen puhua musta paskaa selän takana ja voinko luottaa tähän ihmiseen. Nää kokemukset ovat myös saaneet mut varautuneeksi sellaisten ihmisten seurassa. Miksi mä haluaisin antaa palaakaan aidosta itsestäni ihmiselle, jonka tiedän heti jakavan kaiken eteenpäin ja naureskelevan selän takana kuorossa muiden kanssa?

p2

Ootko koskaan muuten puhunut toisista ihmisistä hyvää selän takana? Se on ihan parasta! Siitä tulee ihan epätodellisen hyvä olo. Ja alkaa säteilemään hyvää energiaa myös eteenpäin.

Huomaan heti pahan ilman lintujen seurassa, että mun energia hupenee koko ajan alaspäin. Ne ihan kirjaimellisesti syö ihmisen elävältä. Tulee aina todella kiusallinen tunne, kun on seurassa, jossa parasta viihdykettä on puhua toisista ihmisistä paskaa. Siitä aina tietää, että tätä ne tekee silloinkin, kun ei itse ole paikalla. Mahtaa olla tyhjä elämä?

”Because to feel this vulnerable means I’m alive.” – Brené Brown

Kamppailetko itse mahdollisesti herkkyyden kanssa vai koetko sen pelkästään vahvuutena?

***

Voit seurata mun treeni- ja arkimeininkejä somessa:

Twitter

Instagram

Leea V.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta