Herkkyys ihastuttaa ja vihastuttaa

Musta on aina tuntunut, että herkkyyttä ei pidetä yleisesti kovin tavoiteltavana tai hyvänä piirteenä ihmisessä. Työelämän paineiden alla ja monellakaan muulla osa-alueella liikaa herkkyyttä pidetään heikkoutena ja annetaan se käsitys, että siitä pitäisi pyristellä eroon keinolla millä hyvänsä. Jos ei kestä kiivasta riitelyä tai ympäriltä tulevia paineita, niin heti saa kuulla ”Älä oo niin herkkä!”.

p3

Kaikki elämän vastoinkäymiset ja ihmissuhteiden välikohtaukset pitäisi pystyä ohittamaan olankohautuksella. Ei tunnu missään. Lakaistaan ikävät tunteet maton alle.

Pitäisi olla samaan aikaan avoin, mutta kova ja vahva, kunnianhimoinen ja kilpailuhenkinen. Itse en pysty olemaan avoin ilman, että siinä sivussa tulee myös herkkyys vahvasti esille. Se on myös se puoli, jonka kanssa on tullut kamppailtua enemmän tai vähemmän. Kun ympäriltä on pienestä asti tullut kehotuksia pysymään vahvana ja itsenäisenä, alkaa helposti rakentamaan suojamuuria ympärille. Sitten sinne suojamuurin taakse on myös hyvin vaikea päästää ketään. Jos näyttää herkkyytensä, näyttää haavoittuvuutensa.

a4cd614c130550e76eaed492ff62a062--sensitive-people-highly-sensitive

Itseasiassa katsoin joskus tästä aiheesta hyvän videon, jossa Brené Brown selostaa aika osuvasti; jos ei uskalla olla haavoittuvainen, jää elämä kädenlämpöiseksi. Ei pysty kokemaan niitä tunnekirjojen ääripäitä. Kun turruttaa haavoittuvuuden ja herkkyyden, turruttaa myös kiitollisuuden, yhteyden toisiin ihmisiin, aidon onnellisuuden. Rakentamalla vahvan suojamuurin ympärilleen sitä kuvittelee pääsevänsä eroon epämukavista tunteista ja kokemuksista, mutta sitten ihmetteleekin myöhemmin, miksei ole kokenut mitään vahvempaa yhteyttä tiettyihin ihmisiin ja mikä oikeastaan edes on elämän tarkoitus. Ei uskallakaan ikinä heittäytyä mihinkään täysillä, koska pelkää mitä saattaa tapahtua ja pitäisi pysyä vahvana kaikesta huolimatta. Diippejä juttuja.

Suojamuurin kanssa ei oikeastaan myöskään pääse luomaan niitä kontakteja, mitä voisi luoda, jos uskaltaisi olla ihan täysin oma itsensä koko ajan. Ei tarvitsisi joutua ”väärään seuraan”, koska vetäisi puoleensa niitä ihmisiä, joiden on tarkoituskin tulla toimeen sun kanssa. Ihmisiä, joita ei haittaa sun hölmöt piirteet ja lapselliset hermoromahdukset.

Mä olen ihan sulaa vahaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka uskaltaa olla hölmöjä, tyhmän näköisiä, haavoittuvia ja ihan täysiä sekopäitä muutenkin (hyvällä tavalla). Näillä ihmisillä ei ole tarvetta tuomita ketään. Kun osaa olla haavoittuvainen, osaa olla kiltimpi itselleen ja myös muille. Inhimillisempi.

Processed with VSCO with b1 preset

Imen helposti itseeni toisten ihmisten tunteita ja reaktioita ja esimerkiksi toisen ihmisen itkeminen tarttuu muhun todella nopeasti. Mutta toisaalta, empatia ja toisen ihmisen saappaisiin astuminen on taito, mikä jossain määrin tulis löytyä ihan jokaiselta. Herkkyys tuo onneksi mukanaan myös kiltteyttä, hyväsydämisyyttä ja vahvaa halua kohdata ihminen ihmisenä. Sekä halua uskoa ihmisistä hyvää. Väittäisin, että intuitio on usein vahvempi herkillä ihmisillä.

Kun keskustelen jonkun kanssa tai oon jossain yhteisössä niin aistin heti ilmapiiristä, aikooko toinen ihminen puhua musta paskaa selän takana ja voinko luottaa tähän ihmiseen. Nää kokemukset ovat myös saaneet mut varautuneeksi sellaisten ihmisten seurassa. Miksi mä haluaisin antaa palaakaan aidosta itsestäni ihmiselle, jonka tiedän heti jakavan kaiken eteenpäin ja naureskelevan selän takana kuorossa muiden kanssa?

p2

Ootko koskaan muuten puhunut toisista ihmisistä hyvää selän takana? Se on ihan parasta! Siitä tulee ihan epätodellisen hyvä olo. Ja alkaa säteilemään hyvää energiaa myös eteenpäin.

Huomaan heti pahan ilman lintujen seurassa, että mun energia hupenee koko ajan alaspäin. Ne ihan kirjaimellisesti syö ihmisen elävältä. Tulee aina todella kiusallinen tunne, kun on seurassa, jossa parasta viihdykettä on puhua toisista ihmisistä paskaa. Siitä aina tietää, että tätä ne tekee silloinkin, kun ei itse ole paikalla. Mahtaa olla tyhjä elämä?

”Because to feel this vulnerable means I’m alive.” – Brené Brown

Kamppailetko itse mahdollisesti herkkyyden kanssa vai koetko sen pelkästään vahvuutena?

***

Voit seurata mun treeni- ja arkimeininkejä somessa:

Twitter

Instagram

Et saa mitä tilaat, vaan sitä mitä tarvitset

Onko sulla joku tietty osa-alue elämässäsi, mikä ei vaan ikinä tunnu onnistuvan? Joudut kenties jollain tietyllä osa-alueella kerta toisensa jälkeen pettymään. Ehkä hetken aikaa homma näyttää sujuvan, mutta sitten taas palaat lähtöruutuun pettyneenä ja mietit, että miten tässä taas kävi näin? Eikö tässä ole jo kärsitty ja koeteltu ihan tarpeeksi? Miksi tää sama asia käy aina minulle? Se osa-alue, mikä ei ikinä mee niin kuin Strömsössä, voi olla vaikkapa laihduttaminen, raha-asiat, ihmissuhteissa onnistuminen, rakkauden löytäminen, kouluttautuminen…

Mulla ainakin on tästä ilmiöstä kokemusta. Veikkaan, että lähes kaikilla on, tai on ollut, joku tällainen jatkuva päänvaiva elämässä, joka ei tunnu koskaan ottavan tuulta purjeisiin.

Ensin on päästettävä siitä lopputuloksen ajattelusta rohkeasti irti. Unohda se, mitä ajattelet ansaitsevasi ja se, mitä sulta puuttuu ja sen sijaan pohdi, miten sun päivittäiset toimintamallisi oikeastaan tukevat sen osa-alueen onnistumista. Vai tukevatko edes? Onko siellä matkalla sittenkin jotain hiomisen varaa? On monesti vaikea pala myöntää itselleen, että tähän ei ole nyt satsattu riittävästi. Samat virheet ja epätoivotut tulokset toistuvat tasan niin kauan, kun toimit tuttujen, huonoksi havaittujen käytösmallien mukaisesti.

Niin kauan kun käsittelet jotain elämän osa-aluetta puutteesta käsin, niin se ei tule ikinä toteutumaan. Jos olet jatkuvasti ”miten”-mielentilassa, etkä ”miksi”-mielentilassa, et näe metsää puilta.

Helpoin ja tunnetuin esimerkki tähän on varmaankin miljoona kertaa kuultu sanonta siitä, että ei se rakkauskaan etsimällä löydy, vaan silloin kun se haku ei ole päällä ja keskityt tekemään asioita, jotka tekee sut onnelliseksi jo valmiiksi. Monilla on ihmissuhteissa kokemusta siitä, että vetää puoleensa aina vääränlaisia henkilöitä. Aina päätyy vahingollisiin ihmissuhteisiin ja miettii, että mitä on tehnyt väärin ansaitakseen sellaista.

Niin vaikea kuin tuossa tilanteessa onkaan kääntää se katse sisäänpäin, niin vastaus voikin yllättäen löytyä sieltä. Ihminen kun toimii hyvin tiedostamattomasti ja näissä asioissa. On helppoa antaa kaikki voima ulkopuolisille ihmisille ja asioille ja tehdä ulkopuolelta se onnen lähde. Eikä siitä lähtökohdasta käsin voi rakentaa mitään kestävää. Annat onnellisuutesi toisten ihmisten käsiin, niin ne muuten pudottavat sen joka kerta palasiksi. Ja näin sitten vedetään aina puoleemme niitä vääriä ihmisiä, jotka käytöksellään todistavat sulle kerta toisensa jälkeen, ettei onnellisuus ole sen toisen osapuolen vastuulla, vaan sinulla itsellä. Sama kierre toistuu niin kauan, kunnes sisäistät, että oot kokonainen ihminen myös omillasi.

c3

Olen huomannut ihan konkreettisesti, että elämä testaa jatkuvasti kaikenlaisilla eritasoisilla koettelemuksilla, miten paljon oikeasti haluan saada jonkun tietyn asian tai tavoitteen toteutumaan. Jos on valmis luovuttamaan ensimmäisten vastoinkäymisten kohdalla ja jatkamaan entiseen malliin, niin oravanpyörä jatkuu. Ja taas manaillaan – ”miksi just minä?!”. Heti kun on valmis heittämään haavoittuvan egonsa nurkkaan ja katsomaan  itseään peilistä objektiivisesti, niin tajuaa, että ei välttämättä olekaan toiminut siinä asiassa parhaimmalla mahdollisella tavalla.

e11

Tähän samaan yhteyteen on myös tärkeää muistuttaa siitä, että jos sun kamppailun alla oleva osa-alue onkin laihduttaminen, niin taustalla saattaa olla ajatus siitä, että ”sitku oon hoikka, oon onnellinen”. Tämä surullisen kuuluisa ajatus on jo lähtökohtaisesti sitä, ettet usko sulla olevan mahdollisuutta olla onnellinen juuri tällä hetkellä. Vaan vasta sitten, kun vaa’an lukemat on pienentyneet. Tästä aiheesta oonkin muuten kirjoittanut aiemmin täällä. Kokemuksesta voin sanoa, ettei vaakalukeman muutos ole mikään taikaisku parempaan itsetuntoon/kehonkuvaan.

Vasta kun osaat olla täysin okei ilman sitä havittelemaasi asiaa ja ymmärrät, miksi toimit aiemmin niin kuin toimit, voit oikeasti saavuttaa sen. Et voi rakentaa kehostasi kovin hyvinvoivaa piiskaamalla sitä ja vihaamalla sitä, ajattelemalla, että ansaitset hyvännäköisen kehon ja olet jo kärsinyt tarpeeksi.

Et voi myöskään saada pysyvää ja hyvinvoivaa ihmissuhdetta rakennettua ajattelemalla, ettet voi elää onnellista elämää yksin ja kaipaat jatkuvasti hyväksyntää ulkopuolelta. Tästä päästään tuohon otsikkoon – et saa mitä tilaat (hyväksyntää), vaan sitä mitä tarvitset (yhteyden itseesi ja tietoisuuden omista käytösmalleistasi). Ja ne elämän opetukset tulevat välillä vähän kivuliaammissakin muodoissa eteen. Parhaita on varmasti ne hetket, kun joku vaikeampi koettelemus elämässä auttaa sua pääsemään lähemmäs sitä omaa tietoisuutta ja opit tutustumaan itseesi paremmin. Silloin pystyt myös näkemään, miksi joku vastoinkäyminen elämässäsi olikin ns. blessing in disguise.

Mitä jos olisitkin täysin ok nykytilanteen kanssa, opettelisit hyväksymään itsesi tässä hetkessä ja rakentaisit siitä hetkestä käsin jotain paljon hienompaa ja kestävämpää? Yhteistyössä oman pääkopan kanssa, eikä taistellen sitä vastaan?

***

Voit seurata mun treeni- ja arkimeininkejä somessa:

Twitter

Instagram

PT-koulutus paketissa, uusia tuulia ja asiaa itsensä likoon laittamisesta

Tiedättekö mitä? Nyt on kyllä tosi helpottunut olo. Elämässä on tiedossa aika monia uusia suuntia, tavoitteet kirkastuu mielessä koko ajan ja ennen kaikkea, yksi kivi on vierähtänyt sydämeltä pitkän jännittämisen jälkeen – nimittäin Trainer4You Personal Trainer-koulutuksen näyttökoe on nyt suoritettu läpi hyväksytysti ja sain siitä oikein positiivista palautetta vielä.

 

w1

 

Negatiivinen puoli tässä on nyt se, että PT-koulutusputki on nyt loppu. Mihin nää 9 kuukautta oikein vierähti? En mä olisi halunnut vielä tän loppuvan! Nuo koulutusviikonloput oli mulle aina semmoisia kuukauden kohokohtia. Todella intensiivisiä hetkiä, mutta niissä vaan oli sitä jotain. No, ainakin mulla on nyt ihan älyttömästi inspiraatiota ja eväitä tulevaa varten. Ja sattuipa hyvä tuuri tuon koulutusryhmänkin suhteen! 🙂

Muutama juttu siitä jännittämisestä ja asioiden murehtimisesta. Myönnän, että pari edellistä viikkoa ennen PT-näyttökoetta stressasin ihan törkeästi. Manifestoin mielessäni kuvitteellista tilannetta, entä jos en pääsekään näytöstä läpi? Mitä jos olen porukan ainoa, joka epäonnistuu? Oon aina ollut stressaamiseen taipuvainen luonne, muutenkin aika herkkä ja tottunut murehtimaan asioita etukäteen. Monta asiaa elämässä jäänyt sen takia toteuttamatta. Vain, koska ”mitä jos”. Ja kas näin unelmilta on katkaistu siivet ennen ensimmäistäkään askelta kohti sitä. Mielessä on painanut tilanne, että olet antanut kaikkesi johonkin asiaan eikä se riittäisikään. Mitä sitten?

Kun päättää yrittää jotain ja laittaa kaiken likoon, niin onnistumisprosentti on teoreettisesti 50% (mutta käytännössä 100%, koska ajatuksilla on taipumusta muokata omaa käyttäytymistä ja näin luot ajatuksillasi ja uskomuksillasi todellisuuden!). Jos taas lyöt hanskat tiskiin etkä edes yritä, on onnistumisprosentti teoriassa sekä käytännössä pyöreä 0. Eli vastaus on selvä, kummalle tielle kannattaa lähteä!

Meillä oli PT-jaksoilla huippuhyvät kouluttajat joka kerta. Suosittelen edelleen kaikille treenihörhöille Trainer4Youn koulutusta. Vaikka ei varsinaisesti pt-hommia haluaisi tehdä, niin kyllä sieltä saa aika jäätävästi tietoa ihan omankin harjoittelun optimointiin. Ja monesta eri näkökulmasta vieläpä. Silmät avautuivat myös sen suhteen, että hyvä kunto ei todellakaan ole niin yksiselitteistä. Se ei riipu penkki- tai kyykkytuloksesta eikä liioin myöskään VO2Max-lukemista. Hyvään kuntoon tarvitaan montaa eri osa-aluetta, ja hyvästä kyykkytuloksesta nauttiva treenarikin voi olla matkalla kohti pahemman luokan rasitusvammoja, jos kehonhallintaa ja lihasketjujen toimintaa ei ole oikeasti tsekattu kuntoon.

Voi että, ne kaikki toiminnalliset lihastasapainotestit, mitä tehtiin kerta toisensa jälkeen… ne avasi silmät niin, ettei ole todellista. Jossain kohtaa kehon toimintaketjussa kun prakaa, niin sitten lopulta pettää koko korttipakka. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja mikä vaikutus pelkästään hengitystekniikallakin on koko elämänlaadun ja hyvinvoinnin kannalta!

 

w4w3

 

Ja vielä yrittämisestä puheenollen. Oon näillä näkymin syksyn tullen aloittamassa EasyFit Pitäjänmäellä personal trainerin hommat, mistä oon todella innoissani myös. Tavoitteena on ehdottomasti päästä tekemään kokopäiväisesti pt-valmennusta ihan niin pian, kuin mahdollista. En keksi mun elämälle tällä hetkellä muuta tarkoitusta. Ja näin on asia ollut jo pitkään. Aina mä oon tiennyt haluavani auttaa ihmisiä, mutta pitkään sitä tuli jahkailtua, että miten?

Ja vielä hei lisää uusia tuulia tulevaisuuteen. Oon myös siirtynyt bloggaajaksi FitFashionin alle! Blogin siirto on vielä vähän vaiheessa, mutta sivusto on periaatteessa jo pystyssä nimellä http://flowevolve.fitfashion.fi. Tästäkin mahdollisuudesta olen äärimmäisen innoissani. 🙂 Oon seurannut FitFashionin blogeja ko. portaalin perustamisesta lähtien, ja nyt saan itse jatkossa blogata siellä. Whaaat? Mitä täällä tapahtuu?

Hyvinvoinnin ja kuntoilun saralla on ihan liikaa väärinkäsityksiä ja aika vahingollisia uskomuksia liikkeellä, joten haluan olla vähän sellainen järjen ääni näissä hommissa. Blogin nimeksi valikoitui Flow & Evolve, kuvastamaan sitä, että voit kehittyä ja saada nousujohteisuutta ihan vaan ”go with the flow” -meiningillä. Ei tarvetta muun elämän syrjään laittamiselle. Ei tarvetta säästöliekille, aineenvaihdunnan ongelmille, jojo-laihduttamiselle ja pussikeittodieeteille.

Onhan nämä mainitut muutokset ihan hemmetin pelottavia, jos rehellisiä ollaan. Mutta sitten pitäisi muistaa epäilysten hetkillä vielä tämä;

GG

 

Aivan liian pitkään tässä on eletty yllämainitulla tavalla. Hiljaiseen epätoivoon tottuu. Pikkuhiljaa kadotat kyvyn unelmoida. Asetut typerän boksin sisälle ja elät elämääsi sieltä käsin, unohtaen, että sulla on oikeus ja velvollisuus hypätä pois sieltä boksista, heittää muiden asettamat odotukset hevonkuuseen ja elää just siihen tyyliin, mikä antaa sun elämällesi merkityksen.

***

Voit seurata mun treeni- ja arkimeininkejä somessa:

Twitter

Instagram