Joskus riittävän hyvä on vallan mainio

4

Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun on mennyt suunnitelmat ja aikataulutukset mönkään, jonka seurauksena koko päivä on yhtä tulipalojen sammuttelua. Siinä rytäkässä terveellisten ja järkevien valintojen tekeminen tuntuu vähintäänkin rubikin kuution selvittämiseltä. On ne kovat suunnitelmat, että huomenna on sitten se salitreeni, jonka jälkeen ehdin syödä siinä hyvän palautusaterian rauhassa ennen töihin lähtöä ja muuntautua vielä treenin jäljiltä ihmisen näköiseksi sitä ennen jne. Mutta hei, kas kun käykin sitten niin, että bussi hajoaa keskelle tietä, jonka myötä et edes ehdi vetää kokonaista treeniä, mitä olit suunnitellut ja koska aikataulu venyy, et ehdi syödä palautusateriaa, vaan pitää juosta tukka putkella töihin ja…

Kuulostaako tutulta? Yksi asia, mikä on mulle jäänyt vuosien varrella mieleen, on se pienten valintojen merkitys näissä arjen kaaoksissa. Mitä nyt kaikille sattuu enemmän tai vähemmän. Mikä on ”pienempi paha” saatavilla olevista vaihtoehdoista? Mikä olisi pikkuisen parempi valinta? Mikä on fiksuin ratkaisu juuri sen hetkisessä tilanteessa ja niissä olosuhteissa?


Tiedät varmaan sanonnan, että jos puhelimeesi tulee särö, niin tuskin pompit sen päällä ja varmistat, että se hajoaa oikein kunnolla, kun siihen nyt pääsi tulemaan pieni särö. Sama koskee kaikkia syömiseen, treenaamiseen ja ajanhallintaan tulevia muuttujia. Jos esimerkiksi kollegasi oli järkännyt yllätyksenä työpaikan kahvihuoneeseen pään kokoiset kakkupalat jokaiselle ja jouduit ryhmän painostuksesta kiskomaan kakun kurkusta alas, niin oliko se silloin kipupiste, jonka ylitettyäsi annoit koko loppupäivän mennä laskusuhdanteeseen järkevien valintojen osalta?

 

Ajattelitko sinä iltana nälkäisenä ruokakauppaan mennessä, että  Nyt kun tuli päivällä syötyä se kakkupala, niin mitä väliä näillä vihanneksilla enää on? Koukataanpas tosta sipsihyllyn kautta nyt samaan konkurssiin, kun nälkäkin on, ja kiukuttaa, kun meni suunnitelmat mönkään”?

Vai osasitko kuitenkin ajatella isoa kuvaa ja todeta, että tehtyä ei saa enää tekemättömäksi, joten aika nostaa pää pystyyn ja pelastaa loppupäivän osalta se, mitä pelastettavissa on? Kyseessä oli yksi ainoa ateria päivän keskimääräisestä viidestä ateriasta, joten sulla olisi ihan roppakaupalla mahdollisuuksia saada päivän kokonaissaldo aika lailla plussan puolelle, eikö vain? Ei tarkoita sitä, että rankaiset nyt sitten itseäsi tästä tapahtumasta ja päätät vetää neljä jumppatuntia putkeen sinä iltana, jotta saat vahingon korjattua. Vaan sitä, että panostat seuraaviin aterioihin, katsot, että sieltä löytyy kasviksia ja riittävästi proteiinia, jatkat eteenpäin niin kuin mitään ei olis tapahtunutkaan.

 


On niin helppoa ja koukuttavaa sortua ajattelemaan juuri noin, että kun tulee yksi moka tai yksi muuttuja omiin ennalta tehtyihin suunnitelmiin, niin se sitten ”oikeuttaa” heittämään koko loppupäivän ihan plörinäksi. Mutta yleensä se kierre vaan jatkuu tästä seuraavinakin päivinä, jolloin mennään ihan kunnolla jo alamäkeen. Jos heti nostat sen pään pystyyn pienistä sivuraiteille eksymisistä huolimatta, niin saat pitkällä tähtäimellä koko ajan otettua edistysaskelia kohti omaa tavoitetta. Oli se sitten elämäntaparemontti, ateriarytmin säännöllistäminen tai mikä hyvänsä! Sen sijaan, jos jäät vellomaan omiin ”repsahduksiin” ja voivottelemaan pilalle menneitä aikatauluja, niin et todennäköisesti edes näe ympärillä niitä mahdollisuuksia, millä voisit muuttaa kokonaissaldon parempaan suuntaan.
Ja nyt sitten vielä tuosta otsikosta – joskus riittävän hyvä on vallan mainio. En nyt muista, missä tohon lausahdukseen törmäsin, olisko ollut Optimal Performancen joku somepäivitys aikanaan, ja se kolahti aika kovaa. Turha siis pyrkiä täydellisyyteen, jos toinen vaihtoehto on se, ettei tehdä mitään. Vai?

Ja tuo ajatusmalli pätee moneen asiaan elämässä. Universumissa ei koskaan ole tähdet niin kohdallaan, että sulla olisi täydellinen hetki kääntää uusi sivu elämässä. Aina tulee jotain odottamattomia haasteita, viimeistään matkan alettua ja otettuasi pari ensimmäistä askelta. Siksi ehkä just nyt on riittävän hyvä (vallan mainio 😉 ) hetki kääntää se uusi sivu elämässä, eikä sitten ensi maanantaina tai sit ku on tää hässäkkä tästä vähän rauhoittunut.

Mitä jos siis kysyisit itseltäsi joka päivä ”mitä voisin tehdä tänään pikkuisen paremmin?”, sen sijaan, että keskityt aina löytämään sen patenttiratkaisun jokaiseen pulmatilanteeseen, mitä elämä viskoo eteen?

6

Päivä kerrallaan. Yksi ateria kerrallaan. Yksi treeni kerrallaan. Mikä on fiksuin ratkaisu juuri niissä olosuhteissa, missä olet? Miten voit kääntää sen hetkisen tilanteesi voitoksi?

Mulla itselläni on ollut kuluneen kevään aikana paljonkin mielessä tuo riittävän hyvä ja pikkuisen paremmin -meininki. Koska elämä on aika haipakkaa just nyt. PT-opinnoissa maali häämöttää, uranvaihdos olis edessä, yrittäjyyteen liittyvät lainalaisuudet stressaa ja vuorokaudesta meinaa loppua tunnit kesken, mutta siksi oonkin keskittynyt elämään päivä kerrallaan ja tekemään arjessa niitä ”kumpi on nyt just pienempi paha” -valintoja.

Muutamia mahdollisia arjen esimerkkitilanteita mainitakseni…

– Treenille on kalenterissa aikaa vain 30 minuuttia: Fine. Tee se. Todellakin riittävän hyvä, ja vallan mainio, jos vaihtoehtona on, että jäädään laakereilleen makaamaan koko päiväksi, kun ”ei ehdi toteuttaa kokonaista treeniä”.
– Tarjolla on kahta eri suklaata, tummaa ja maitosuklaata: Valitse tumma. Saat siitä vähän ravinteitakin messiin.
Ainoa päivällisvaihtoehto on ostaa einesruokaa: Osta einesruokaa, valitse sieltä hyllystä mahdollisimman luonnolliselta kuulostavan ainesosaluettelon omaava tuote ja pelasta tilanne lisäämällä tuoreita kasviksia annoksen joukkoon.
Kesäjuhlissa on pöydät notkollaan alkoholijuomia ja grilliherkkuja: Huolehdi edes siitä, että juot reilusti vettä, vältät turhia lisäkastikkeita/marinadeja ja syöt vaikka pienemmältä lautaselta (koska kaikki se, mitä sulla on silmien edessä tarjolla, tulee syötyä ennemmin tai myöhemmin, joten älä yliarvioi nälkäsi tasoa etukäteen).

– All inclusive-hotelliin etelänreissulle viikoksi: Syö ensin aina vaikka reilu lautasellinen salaattia ennen buffet-kierrosta, huolehdi päivän aikana riittävästä nesteensaannista ja keskity aterioilla vaikkapa katsomaan, että saat edes riittävästi proteiininlähdettä lautaselle. Unohda muu, ja keskity nauttimaan lomasta. Valitse siis muutama tärppi, joihin keskityt koko loman ajan.

Virheiden tekeminen on ihan inhimillistä, ja se ei todellakaan ole pätevä syy tehdä huonoja valintoja repsahduksen jo tapahduttua. Jos onnistut keskittymään 1-3 tärppiin, joiden toteutumisesta pidät huolta joka päivä, niin näistä tulee pidemmällä tähtäimellä aika positiivinen oravanpyörä ja onnistumiset sitten taas ruokkii motivaatiota jatkossakin.

Saitko koppia näistä? Heräsikö jotain ajatuksia? 🙂

***

Voit seurata mun treeni- ja arkimeininkejä somessa:

Twitter

Instagram

FitFashion

FitFashion on Suomen suurin ja paras aktiivisen elämäntyylin blogiyhteisö. Bloggaajien elämänmakuisista tositarinoista löydät motivaatiota ja ideoita arkeesi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta