20 random faktaa minusta, OSA 2.

Kun iskee totaalinen writer’s block ja arjen velvollisuudet rajoittaa luovuuden valloilleen pääsemistä, niin sitten kirjoitetaan vähän lisää sattumanvaraisia faktoja! Osan 1 löydät täältä.

1. Mulla oli joskus varmaan 10-11 -vuotiaana kotisivut expage.comissa (muistatko sen kivikautisen kotisivupalvelimen?), johon mm. kirjoittelin yhteen osioon erilaisia biisien sanoituksia sana sanalta kerrallaan, koska en tiennyt, että ne voi copy-pasteta toiselta sivulta suoraan siihen. Kyllä, siihen pilkuntarkkaan kirjoitteluun vierähti useampikin tovi. Ja sen muisteleminen saa mut naamapalmuilemaan ihan huolella kerta toisensa jälkeen.

b2

2. En voi ymmärtää niitä ihmisiä, jotka elää kaikki keikat/festarit/tapahtumat/illanvietot pelkän kännykän ruudun kautta ja kuvaa koko homman videolle, kännykän ruutu siinä silmien edessä. Ei se vaan ole sama fiilis katsoa niitä videopätkiä jälkikäteen! Miksei vaan voi nauttia siitä hetkestä ja katsoa tapahtumaa siitä HD-näkökentästä, mikä omista silmistä avautuu?

3. Tarkistan joka ilta puhelimestani n. 20 kertaa, että herätys on seuraavalle aamulle varmasti päällä. Joskus herään jopa keskellä yötä tarkistamaan asian, jos alkaa tuntua siltä, että oon nukkunut jo epäilyttävän pitkään!

4. Oon viettänyt jo hyvän aikaa mummoelämää. Jos joskus harvoin eksyn yöelämään, huomaan vaan päivitteleväni mielessäni tätä nykynuorison meininkiä.

5. Saan outoa mielihyvää siitä, kun saan heittää jonkun tyhjäksi käytetyn purnukan roskiin kotona. Mitä vähemmän roinaa ja vajaita purkkeja nurkissa lojuu, sen parempi! Rakastan minimalismielämää.

6. Tykkään tosi paljon siivota toisten kotona ja auttaa esimerkiksi tiskaamisessa, mutta itse oon ihan kamala sottapytty ja kotona nämä tehtävät ei houkuttele sitten yhtään!

7. Saan arjessa välillä sellaisia pieniä onnellisuuskohtauksia ihan pienistä asioista. Tänään olen saanut niitä siitä ajatuksesta, että mun kesäloma vasta alkoi – sitä on vielä edessä, ja vaikka mitä mahtavaa tiedossa!

b1

8. Oon todella lapsirakas ihminen, mutta oon oikeastaan ihan varhaisteini-iästä asti ajatellut, etten välttämättä itse halua tulla äidiksi. Se elämänpolku ei vaan tunnu omalta, eikä ole ikinä tuntunut. Tää on vaan kaikkien mielestä vähän ristiriitaista verrattuna siihen, miten sydän sykkyrällä oon aina vauvojen ja pienten lasten ympäröimänä.

9. Elelin tuossa muutamia vuosia sitten vuoden ilman tippaakaan alkoholia, ja totesin silloin, että voisin ihan hyvin elää niin jatkossakin. Se ei sinällään tuo mun elämään mitään lisäarvoa, ja voin hyvin pitää hauskaa ilman alkoholiakin. Juon nykyäänkin todella harvoin, ja välillä tulee puolikin vuotta taukoa siitä ihan vahingossa. Sitä tuli litkittyä täysi-ikäisyyden alkuvuosina ihan tarpeeksi, ja vaikka niiltä ajoilta tuli monia hyviä muistoja, niin moni asia olisi saanut jäädä tapahtumattakin.

10. Vaikka oon todella tumpelo kaiken tekniikan kanssa, kuvankäsittelyn ja kaiken sellaisen suhteen, niin tällä hetkellä oon itseasiassa alkanut vähän kiinnostumaan valokuvaamisesta ja kameroiden ominaisuuksista! Asia, mitä en olis koskaan uskonut sanovani. En mä vieläkään voi sanoa tietäväni kameran käsittelystä mitään, mutta sanotaanko, että täysin hepreaa se siihen liittyvä sanasto ei enää ole… ja se jopa vähän kutkuttaa tuolla takaraivossa.

11. Mulla ei riitä kärsivällisyys ikinä minkään laitteen korjaamiseen tai käyttöohjeiden lukemiseen, vaan oon mieluummin sen kannalla, että pitää ostaa uusi, eikä korjata vanhaa laitetta. Tiedättekö ne tyypit, jotka korjaa jollain jesarilla kaiken ja on ihan tyytyväisiä? Jep, mä en oo sellainen.

12. Mulla on raivostuttava tapa täydentää toisten ihmisten lauseita niiden puheen päälle.

13. Inhoan ajatusta leivän kantapaloista. Ei ikinä.

14. Inhokkini somekanavista on ehdottomasti LinkedIn. En oo koskaan selannut omaa feediäni siellä minuuttia kauempaa, koska koen ko. kanavan jotenkin todella teennäiseksi ja ankeaksi. En ole siis koskaan myöskään päivittänyt sinne yhtäkään statusta. Ajatuskin LinkedInin päivittäisestä käytöstä saa mut hengittelemään paperipussiin.

b3

15. En oo koskaan ollut millään festareilla. Ainoastaan joissain muutaman tunnin ilmaiskonserteissa joskus teininä. Ja ajatus tällaisista kymmentuhatpäisistä ihmismassoista saa mut ahdistumaan.

16. Liityin Facebookiin vasta joskus 2011 ja muutenkin kuljen yleensä vähän perässä kaikissa valloillaan olevissa trendeissä. Tykkään seurailla sivusta aina ”jonkin aikaa” ja sitten viiden vuoden sisään, kun hype laskee, mäkin saatan liittyä mukaan.

17. Small talk ei oo yhtään mun juttu. Syvällisemmät keskustelut on. Jos mulla on vain joku viiden minuutin kohtaaminen jonkun ihmisen kanssa, niin musta jää helposti aika etäinen ja kylmä kuva, koska sellainen pintapuolinen keskustelu ei vaan luonnistu yhtään. Introvertin ongelmia.

18. Pesuainehyllyt kaupassa tuoksuu musta todella hyvälle ja voisin viettää niissä puhtaan pyykin tuoksuissa vaikka puoli päivää.

19. Toinen paikka, missä voisin viettää puoli päivää, on isot supermarketit. Mua ei kannattaisi ikinä päästää palkkapäivänä isoon supermarkettiin, koska hommat lähtee käsistä, kun silmät osuu johonkin uutuustuotteeseen tai terveyshifistelijän herkkuun. Onko parempaa ajanvietettä, kuin tuoteselosteiden lueskelu ja uutuustuotteiden metsästäminen?

20. Multitaskaan ihan liikaa, vaikka tiedän, ettei kannata. Mulla saattaa olla aamuisin kännykässä auki joku webinaari tai podcast, koneella auki joku somekanava ja koulujuttu ja samaan aikaan vielä syön tai koitan imuroida tai muuta vastaavaa. Enkä ymmärrä, miksen ikinä opi, että webinaarin tai podcastin kuunteleminen sivutekemisenä on yhtä tyhjän kanssa ja oikeastaan pelkkää taustahälinää.

***

Voit seurata mun treeni- ja arkimeininkejä somessa:

Twitter

Instagram

 

 

 

 

Joskus riittävän hyvä on vallan mainio

4

Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun on mennyt suunnitelmat ja aikataulutukset mönkään, jonka seurauksena koko päivä on yhtä tulipalojen sammuttelua. Siinä rytäkässä terveellisten ja järkevien valintojen tekeminen tuntuu vähintäänkin rubikin kuution selvittämiseltä. On ne kovat suunnitelmat, että huomenna on sitten se salitreeni, jonka jälkeen ehdin syödä siinä hyvän palautusaterian rauhassa ennen töihin lähtöä ja muuntautua vielä treenin jäljiltä ihmisen näköiseksi sitä ennen jne. Mutta hei, kas kun käykin sitten niin, että bussi hajoaa keskelle tietä, jonka myötä et edes ehdi vetää kokonaista treeniä, mitä olit suunnitellut ja koska aikataulu venyy, et ehdi syödä palautusateriaa, vaan pitää juosta tukka putkella töihin ja…

Kuulostaako tutulta? Yksi asia, mikä on mulle jäänyt vuosien varrella mieleen, on se pienten valintojen merkitys näissä arjen kaaoksissa. Mitä nyt kaikille sattuu enemmän tai vähemmän. Mikä on ”pienempi paha” saatavilla olevista vaihtoehdoista? Mikä olisi pikkuisen parempi valinta? Mikä on fiksuin ratkaisu juuri sen hetkisessä tilanteessa ja niissä olosuhteissa?


Tiedät varmaan sanonnan, että jos puhelimeesi tulee särö, niin tuskin pompit sen päällä ja varmistat, että se hajoaa oikein kunnolla, kun siihen nyt pääsi tulemaan pieni särö. Sama koskee kaikkia syömiseen, treenaamiseen ja ajanhallintaan tulevia muuttujia. Jos esimerkiksi kollegasi oli järkännyt yllätyksenä työpaikan kahvihuoneeseen pään kokoiset kakkupalat jokaiselle ja jouduit ryhmän painostuksesta kiskomaan kakun kurkusta alas, niin oliko se silloin kipupiste, jonka ylitettyäsi annoit koko loppupäivän mennä laskusuhdanteeseen järkevien valintojen osalta?

 

Ajattelitko sinä iltana nälkäisenä ruokakauppaan mennessä, että  Nyt kun tuli päivällä syötyä se kakkupala, niin mitä väliä näillä vihanneksilla enää on? Koukataanpas tosta sipsihyllyn kautta nyt samaan konkurssiin, kun nälkäkin on, ja kiukuttaa, kun meni suunnitelmat mönkään”?

Vai osasitko kuitenkin ajatella isoa kuvaa ja todeta, että tehtyä ei saa enää tekemättömäksi, joten aika nostaa pää pystyyn ja pelastaa loppupäivän osalta se, mitä pelastettavissa on? Kyseessä oli yksi ainoa ateria päivän keskimääräisestä viidestä ateriasta, joten sulla olisi ihan roppakaupalla mahdollisuuksia saada päivän kokonaissaldo aika lailla plussan puolelle, eikö vain? Ei tarkoita sitä, että rankaiset nyt sitten itseäsi tästä tapahtumasta ja päätät vetää neljä jumppatuntia putkeen sinä iltana, jotta saat vahingon korjattua. Vaan sitä, että panostat seuraaviin aterioihin, katsot, että sieltä löytyy kasviksia ja riittävästi proteiinia, jatkat eteenpäin niin kuin mitään ei olis tapahtunutkaan.

 


On niin helppoa ja koukuttavaa sortua ajattelemaan juuri noin, että kun tulee yksi moka tai yksi muuttuja omiin ennalta tehtyihin suunnitelmiin, niin se sitten ”oikeuttaa” heittämään koko loppupäivän ihan plörinäksi. Mutta yleensä se kierre vaan jatkuu tästä seuraavinakin päivinä, jolloin mennään ihan kunnolla jo alamäkeen. Jos heti nostat sen pään pystyyn pienistä sivuraiteille eksymisistä huolimatta, niin saat pitkällä tähtäimellä koko ajan otettua edistysaskelia kohti omaa tavoitetta. Oli se sitten elämäntaparemontti, ateriarytmin säännöllistäminen tai mikä hyvänsä! Sen sijaan, jos jäät vellomaan omiin ”repsahduksiin” ja voivottelemaan pilalle menneitä aikatauluja, niin et todennäköisesti edes näe ympärillä niitä mahdollisuuksia, millä voisit muuttaa kokonaissaldon parempaan suuntaan.
Ja nyt sitten vielä tuosta otsikosta – joskus riittävän hyvä on vallan mainio. En nyt muista, missä tohon lausahdukseen törmäsin, olisko ollut Optimal Performancen joku somepäivitys aikanaan, ja se kolahti aika kovaa. Turha siis pyrkiä täydellisyyteen, jos toinen vaihtoehto on se, ettei tehdä mitään. Vai?

Ja tuo ajatusmalli pätee moneen asiaan elämässä. Universumissa ei koskaan ole tähdet niin kohdallaan, että sulla olisi täydellinen hetki kääntää uusi sivu elämässä. Aina tulee jotain odottamattomia haasteita, viimeistään matkan alettua ja otettuasi pari ensimmäistä askelta. Siksi ehkä just nyt on riittävän hyvä (vallan mainio 😉 ) hetki kääntää se uusi sivu elämässä, eikä sitten ensi maanantaina tai sit ku on tää hässäkkä tästä vähän rauhoittunut.

Mitä jos siis kysyisit itseltäsi joka päivä ”mitä voisin tehdä tänään pikkuisen paremmin?”, sen sijaan, että keskityt aina löytämään sen patenttiratkaisun jokaiseen pulmatilanteeseen, mitä elämä viskoo eteen?

6

Päivä kerrallaan. Yksi ateria kerrallaan. Yksi treeni kerrallaan. Mikä on fiksuin ratkaisu juuri niissä olosuhteissa, missä olet? Miten voit kääntää sen hetkisen tilanteesi voitoksi?

Mulla itselläni on ollut kuluneen kevään aikana paljonkin mielessä tuo riittävän hyvä ja pikkuisen paremmin -meininki. Koska elämä on aika haipakkaa just nyt. PT-opinnoissa maali häämöttää, uranvaihdos olis edessä, yrittäjyyteen liittyvät lainalaisuudet stressaa ja vuorokaudesta meinaa loppua tunnit kesken, mutta siksi oonkin keskittynyt elämään päivä kerrallaan ja tekemään arjessa niitä ”kumpi on nyt just pienempi paha” -valintoja.

Muutamia mahdollisia arjen esimerkkitilanteita mainitakseni…

– Treenille on kalenterissa aikaa vain 30 minuuttia: Fine. Tee se. Todellakin riittävän hyvä, ja vallan mainio, jos vaihtoehtona on, että jäädään laakereilleen makaamaan koko päiväksi, kun ”ei ehdi toteuttaa kokonaista treeniä”.
– Tarjolla on kahta eri suklaata, tummaa ja maitosuklaata: Valitse tumma. Saat siitä vähän ravinteitakin messiin.
Ainoa päivällisvaihtoehto on ostaa einesruokaa: Osta einesruokaa, valitse sieltä hyllystä mahdollisimman luonnolliselta kuulostavan ainesosaluettelon omaava tuote ja pelasta tilanne lisäämällä tuoreita kasviksia annoksen joukkoon.
Kesäjuhlissa on pöydät notkollaan alkoholijuomia ja grilliherkkuja: Huolehdi edes siitä, että juot reilusti vettä, vältät turhia lisäkastikkeita/marinadeja ja syöt vaikka pienemmältä lautaselta (koska kaikki se, mitä sulla on silmien edessä tarjolla, tulee syötyä ennemmin tai myöhemmin, joten älä yliarvioi nälkäsi tasoa etukäteen).

– All inclusive-hotelliin etelänreissulle viikoksi: Syö ensin aina vaikka reilu lautasellinen salaattia ennen buffet-kierrosta, huolehdi päivän aikana riittävästä nesteensaannista ja keskity aterioilla vaikkapa katsomaan, että saat edes riittävästi proteiininlähdettä lautaselle. Unohda muu, ja keskity nauttimaan lomasta. Valitse siis muutama tärppi, joihin keskityt koko loman ajan.

Virheiden tekeminen on ihan inhimillistä, ja se ei todellakaan ole pätevä syy tehdä huonoja valintoja repsahduksen jo tapahduttua. Jos onnistut keskittymään 1-3 tärppiin, joiden toteutumisesta pidät huolta joka päivä, niin näistä tulee pidemmällä tähtäimellä aika positiivinen oravanpyörä ja onnistumiset sitten taas ruokkii motivaatiota jatkossakin.

Saitko koppia näistä? Heräsikö jotain ajatuksia? 🙂

***

Voit seurata mun treeni- ja arkimeininkejä somessa:

Twitter

Instagram

3 nopeaa reseptiä herkkuhampaan kolotukseen – myös katastrofikokeille!

Selitin tuossa yksi päivä Instagramin storyssani näistä resepteistä, mitkä sopii kesään ja niihin hetkiin, kun tekee mieli jotain makeeta ja helppoa ja nopeaa. Kesä tarjoaa ihan huippumahdollisuudet syödä raikkaasti ja terveellisesti, otetaan siitä kaikki ilo irti. Kesällä saa toreilta ja kaupoista tuoreita mansikoita, kirsikoita, kaiken maailman marjoja ja hevi-osastoilla vesimelonit ja ananakset kukoistaa. Kuka niitä vois vastustaa?

Kannattaa tasapainottaa grilliherkkuja raikkaammilla vaihtoehdoilla ja muistaa, että jos illalla on grillisessiot tiedossa, niin huolehtii silti koko päivän ajan tasaisesta ateriarytmistä eikä jätä yhtäkään ateriaa päivällä väliin sen takia, että pitäisi jotenkin ”kasata” sitä nälkää iltaa varten. AINA, jos illalla on tiedossa juhlia ja mättöruokaa, niin sitä suuremmalla syyllä, pidä kiinni tasaisesta ruokailurytmistä sen päivän aikana äläkä jätä aterioita väliin. Muuten voit olla varma, että överimättöä tiedossa illalla. 😉

Anyways, tässä ne 3 reseptiä. Blenderi tarvitaan, muuten näissä ei oikein voi mennä pieleen.

PUOLUKKA-CHIAVISPIPUURO

puolukka

Voit säädellä makeutta lisäämällä sekaan esim. pari taatelia tai vajaan 1 rkl hunajaa. Maku on kuitenkin jo ennestään aika makea, riippuu banaanien koosta!

Heitä blenderiin;

2,5 dl pakastepuolukoita
2 banaania
0,5 dl chia-siemeniä liotettuna ja turvotettuna 1,5 dl:aan kookosmaitoa tai makeuttamatonta mantelimaitoa
(+Urtekramin aitoa vaniljajauhetta)

Lisää blendausvaiheessa vielä loraus kookos-/mantelimaitoa, jos näyttää siltä, ettei sekoitu hyvin. Koostumuksen pitää olla puuromainen!

+ tarjoiluvaiheessa kaada päälle mantelimaitoa ja vaikka pähkinärouhetta tai Urtekramin lakritsijauhetta.

BANAANIPANNARIT

banaani

Tästä tulee aika tuhti setti, voit hyvin vaikka puolittaa määrät. 🙂

150g luonnonjogurttia
2 munaa
1 valkuainen
1 keskikokoinen banaani
100g raejuustoa
50g kaurahiutaleita
loraus makeuttamatonta mantelimaitoa
+ halutessasi 1 iso rkl heraproteiinia (itse käytin FASTin kotimaista raakalakritsijauheella maustettua heraa)
pieni ripaus suolaa
(valinnainen: mausta aidolla vaniljajauheella/kanelilla/kardemummalla)

Voit sekoittaa taikinan blenderissä, jos haluat siitä tasaisen ja kauniin, mutta itse aina vaan sotken lusikalla kaiken sekaisin ja paistan pannulla Puhdistamon lime-kookosöljyssä. Tulee ihan törkeän hyvä sivumaku tuosta limellä maustetusta kookosöljystä. 🙂

MANGOJÄÄTELÖ

mango

Heitä blenderiin:

300g pakastemangokuutioita jäisinä
n. 2 dl kookosmaitoa
½ – 1 sitruunan mehu
1 tl aitoa vaniljajauhetta
+ valinnaiset: 100g tyrnimarjoja jäisinä, 1 prk ananasta ja/tai ½ banaani

Säätele kookosmaidon määrällä jäätelön koostumusta. Lisää vähän kerrallaan, jos tarvis!

Koristele esimerkiksi sitruunamelissan tai mintun lehdillä.

Pistäthän kokeiluun ja laita mulle viestiä, mitä tykkäsit! 😉

***

Voit seurata mun treeni- ja arkimeininkejä somessa:

Twitter

Instagram