Kehostaan vieraantuneet

Yritäpä ignoorata huutava lapsi, niin ei se siitä vaikene, vaan huutaa entistä kovempaa. Kehosi toimii ihan samalla tavalla. Se kaipaa huomiota ja huolenpitoa.

Mitä tapahtuu, kun ihminen menettää kyvyn kuulostella omaa kehoa joka päivä? Että mitä sille kuuluu, mitä se tänään tarvitsee? Ihminen vieraantuu omasta kehostaan ihan täysin. Mieli seikkailee jossain irrallisessa todellisuudessa. Nykyäänhän on saatavilla kaikki mahdolliset mittauslaitteet kehonkoostumukseen, sykkeeseen, aktiivisuuden mittaamiseen… Mutta ei ne tiedä, mitä sun mielen päällä liikkuu. Mikä on sun asenne, motivaatio, suunta elämässä. Palveleeko sun arjen toiminta kehosi hyvinvointia?

Kun tottuu elämään hektisessä arjessa virikkeiden keskiössä, niin sellainen tyhjän panttina hiljaisuudessa oleilu voi tuntua jopa pelottavalta ja ahdistavalta. Ainakin mulla on monesti ollut tällaisia kokemuksia. Oon niin tottunut esimerkiksi kuuntelemaan musiikkia volat kaakossa, että yhtäkkinen hiljaisuus tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Mutta ei ne oikeat ajatukset pääse tulemaan sieltä syvältä ikinä pintaan, jos ne turruttaa aina musiikin, muun hälinän ja jatkuvan tekemisen alle. Jatkuva hälinä myös tukahduttaa kaiken sen luovuuden, mikä meissä jokaisessa on sisäänrakennettuna ominaisuutena ihan loputtomiin asti – mutta se vaatii hiljaisuutta tullakseen esille, eikä se tule esille pakottamalla.

Mitä pelättävää omissa ajatuksissa loppujen lopuksi edes on? Ne on pelkkiä ajatuksia. Voit havainnoida niitä, sä et ole yhtä kuin ajatuksesi. Ne ei ole itsessään pahoja eikä hyviä – vaan se ratkaisee, miten sä toimit niiden ilmaannuttua. Minkä ajatuksen annat ”kasvaa” ja minkä päästät lipumaan ohi merkityksettömänä. Niitä ei pidä arvottaa hyviksi tai pahoiksi, oikeiksi tai vääriksi. Sun ei tarvitse pyrkiä mistään negatiivisesta ajatuksesta eroon, vaan hyväksyä se ihan uteliaasti ja myötätunnolla, niin se ajatus pienenee ihan itsestään ja katoaa vähitellen. Jos taas ajattelet jostain asiasta, että sä et saa ajatella näin, niin se vaan voimistuu. Kokeile vaikka itse!

l1

Tiedätte varmaan, kuinka pienillä lapsilla tulee aina jossain vaiheessa se kyselyikä päälle. Vanhemmat joutuu vastaamaan ”miksi?”-kysymykseen noin 4259 kertaa yhden päivän aikana, kun lapsi tulee kyselyikään. Ootko ikinä pelannut tätä samaa miksi-peliä omien ajatustesi tai arvojesi suhteen? Tarpeeksi kauan, kun kysyt itseltäsi ”miksi?”, saatat löytää aika yllättäviä syitä sille, miksi toimit tietyissä asioissa niin kuin toimit. Saatat vaikka huomata, että toteutat jotain asiaa elämässä jonkun aivan ulkopuolisen ihmisen vuoksi, etkä sen vuoksi, että se on sinun valinta ja sinun toivoma suunta elämässä.

Oman kehon kuuntelua oppii vaan tekemällä sitä, ja siihen menee aikaa. Niin kun yleisestikään hyvinvoinnissa, tähänkään asiaan ei ole taikapilleriä, lisäravinnetta tai muuta oikotietä. Tässä vaiheessa on aika olennaista hyväksyä se tosiasia, että tasapaino arkeen löytyy aina vaan kokeilun ja mokailun kautta.

29.unohdaoikotiet

Millä tavalla opit sitten olemaan enemmän läsnä omassa kehossa? Huoltamalla sitä mahdollisimman paljon ja usein. Kuulostelemalla ihan uteliaasti ja hyväksyvästi omia tuntemuksia. Tekemällä liikkuvuusharjoituksia, venyttelemällä kevyesti, käymällä säännöllisesti hierojalla, saunomalla. Tai vaikka käymällä kävelylenkeillä luonnossa. Ei toki toimi kaikille, mutta uskallan väittää, että suurimmalle osalle ihmisistä sellainen rauhallinen ja kiireetön luonnossa samoilu toimii hyvänä mielenhallintakeinona. Käy ihan meditaatiosta! 😉

Jos varsinainen meditaatio ei ole sun juttu, niin suosittelen ainakin ottamaan jokaiseen päivään useampia hetkiä, jolloin hengität tietoisesti rauhallisempaan tahtiin. Vaikkapa 5 sekuntia sisäänhengitys, 5 sekuntia uloshengitys. Pelkästään tolla voi olla iso merkitys. Moni meistä hengittää huomaamattaan tosi pinnallisesti, mikä johtaa aika ikävään oravanpyörään koko kehon toiminnallisuudessa ja lihaskireyksissä ja sitä kautta myös mielessä.

Jos sulla on jatkuvasti kehossa kireä, jännittynyt, kankea olo, niin ootko miettinyt, mistä se voisi johtua? Oletko keskittynyt hoitamaan yksittäistä fyysistä oiretta, vai päätätkö löytää perimmäisen syyn oireilulle?

28.hallitseaikaa

Ota itsellesi ihan omaa aikaa. Yksikään ihminen ei sitä sulle tarjoa tarjottimella, vaan se pitää itse raivata kalenterista. Terve itsekkyys on ihan toivottava juttu, myös kiireisen lapsiperheen vanhemmille. Jos elät itse ihan äärirajoille kuormittuneena, stressikäyrät punaisena ja mieli mustana, et voi antaa itsestäsi 100% kellekään muullekaan. Kun et oo läsnä itsellesi, et voi olla läsnä myöskään läheisillesi.

Kenenkään keho ei muuten prakaa ihan yllättäen. Se tsemppaa viimeiseen asti ja yrittää sopeutua kyllä hetkellisiin piikkeihin kuormituksessa. Se antaa toooodella pitkään merkkejä esimerkiksi ylirasitustilasta, ennen kuin pistää itse sille stopin väkisin. Ja jos et osaa olla läsnä oman kehon kanssa, nämä merkit jää helposti huomaamatta. Näitä merkkejähän voi olla siis vaikkapa oman asenteen muuttuminen treenaamista kohtaan, kaikki asiat arjessa alkaa yhtäkkiä masentaa ja ahdistaa, raivostuttaa, turhauttaa, väsyttää. Uni on levotonta ja ruoka ei maistu. Ylirasitustilasta voit lukea lisää täältä.

Me sivuutetaan keholta tulevat väsymyksen merkit ja turrutetaan ne tunteet tankkaamalla energiajuomia, kahvia, käyttämällä kirkasvalolamppuja ja muuta keinotekoista. Yritetään kontrolloida sitä viimeiseen asti ja pitää pää kylmänä. Pää kestää pidemmälle, kuin keho. Tunnetko omat fysiologiset rajasi?

l2

Kun opit kuuntelemaan sun kehoa, niin et tarvitse enää mitään ulkopuolisia mittareita kertomaan sulle, miten sulla menee. Ja oman kehon kuuntelu on aluksi tietyllä tavalla pelottavaa, koska se ei osaa kertoa meille, mitä pitkällä aikavälillä tapahtuu. Se pystyy antamaan vaan seuraavan askeleen eteenpäin. Vasta kun otat sen yhden askeleen, saat selville seuraavan. Vähän kuin auton GPS, ei sekään kerro sulle kuin sen, minne pitää kääntyä seuraavaksi ja sä tottelet. Käännös kerrallaan.

Meidän arki on todella aikataulutettua ja suorituskeskeistä. Milloin oot viimeksi nukkunut niin pitkään, kuin nukuttaa? Milloin oot viimeksi viettänyt täysin vapaan päivän, ilman mitään to do-listaa? Nyt kun kesälomakausikin on alkanut, niin oothan muistanut varata sinne täysin tyhjiä päiviä kalenteriin? Niin, että heräät kiireettömästi ilman kelloa ja päätät vasta sinä kyseisenä aamuna ihan fiilispohjalta, mitä sinä päivänä haluat tehdä. Vahva suositus! 😉 Muuten kesälomakin luisuu helposti suorittamisen puolelle, jossa jokainen päivä on aikataulutettu minuutilleen ja lomalta palataankin oikeastaan entistä stressaantuneempana töihin. Ei suoriteta lomaa eikä elämää, eihän?

 

***

Voit seurata mun treeni- ja arkimeininkejä somessa:

Twitter

Instagram

FitFashion

FitFashion on Suomen suurin ja paras aktiivisen elämäntyylin blogiyhteisö. Bloggaajien elämänmakuisista tositarinoista löydät motivaatiota ja ideoita arkeesi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta