Miksi haluan valmentaa? Miksi personal training?

En pysty pukemaan sanoiksi sitä tunnetta, kun endorfiinihumala iskee päälle, tajuaa, että on ylittänyt itsensä ja näkee konkreettisesti, että ne omat päänsisäiset uskomukset eivät olleetkaan totta. Joten mun on päästävä näyttämään se ihmisille kädestä pitäen. Koska takaan, että sen hetken jälkeen kuka tahansa on koukussa tähän. Se voittajafiilis muuten tarttuu mukaasi myös muihin osa-alueisiin elämässä. Ja se fiilis on sulle lopulta polttoainetta, mikä motivoi jatkamaan eteenpäin sillä tiellä. Lopulta ymmärrät, että ei tässä mitään päämäärää olekaan, vaan sä olet nyt jatkuvasti se #badass, mikä oli aiemmin odottanut malttamattomana, että päästäisit sen ulos kahleista!

kuvat2

Mulle merkityksellisin tapa auttaa ihmisiä on valmentaminen. Mun visio on se, että saan valjastettua ihmisistä kaikki voimavarat esiin, sekä henkisesti että fyysisesti. Harva ihminen sisäistää, mihin oikeasti pystyykään. Ja miten paljon kauemmas sitä omaa mukavuusaluetta on mahdollista puskea. Mitä jos voisit elää niin, ettei tarvitse luopua yhtään mistään? Mitä jos voisit olla oman elämäsi supersankari ja elää sillä mentaliteetilla koko ajan? Mitä jos tästä edes sun ainoa kilpailija olisitkin sinä itse?

Mä haluan saada ihmiset ymmärtämään, että ei tarvita mitään maanantaita tai vuoden alkua uuden elämän aloittamiseen. Koska ei sun elämä lopu siihen, kun sä aloitat paremmat elämäntavat. Sulla ei ole käsitystäkään siitä, mitä kaikkea siellä toisessa ääripäässä ja näennäisellä epämukavuusalueella on odottamassa. Ei me tarvita mitään ”syön tänään tän suklaalevyn pois kaapista kuleksimasta, koska huomenna otan itteäni niskasta kiinni” -ajatusmallia. Heitetään se romukoppaan, eipä tule ikävä.

Osasin toki aavistaa etukäteen, että tuntuu kivalta nähdä omien asiakkaiden edistyminen ja ne hetket, kun uusia tapoja iskostuu alitajuntaan luonnolliseksi osaksi arkea. Mutta että se tuntuisi NIIN kivalta? Ihan käsittämätöntä.

kuvat3

Mulle personal training ei ole mitään ”no tee vielä vaikka kolme toistoa” -meininkiä. Turha tehdä kolmea toistoa, jos toinen ei tiedä edes, missä kohtaa kehoa sen liikkeen pitäisi tuntua ja miksi sitä liikettä kannattaa tehdä. Mä haluan valmentaa asiakkaita systemaattisesti kohti voimakkaampaa versiota itsestään – henkisesti ja fyysisesti. Oli tavoite mikä tahansa, niin kaikki ihmiset tarvitsevat järkevästi ohjelmoitua voimaharjoittelua. Kokonaisvaltaisia liikemalleja, joilla saa parannettua toimintakykyä arkielämässäkin.

Tiedän, miltä tuntuu, kun on tilanteessa, jossa ei saa tehtyä yhtäkään istumaannousua puhtaasti, tai punnerrusta yrittäessä rojahtaa heti maahan ja tuntee olevansa toivoton tapaus. Tiedän myös, miltä tuntuu, kun päättää ”ihan läpällä” kokeilla vaikkapa leuanvetoa ja tajuaa noin puoli minuuttia myöhemmin tehneensä neljä sellaista. Miettien, että mitähän äsken tapahtui. Teinkö mä todella ne itse?

Mun tavoitteena on myös auttaa ihmisiä keskittymään vain omiin saavutuksiin. Jos vedit eilen salilla kovemmalla intensiteetillä ja fokuksella, mihin olet aiemmin kyennyt, niin se on ihan hemmetin kova saavutus, ylävitoset siitä! Väliäkö sillä tuliko siellä kovemmat sarjapainot käyttöön vai ei. Progressio on paljon muutakin, kuin sarjapainojen kasvua. Ja jos vihdoin jätettäisiin huomiotta ihmiset, jotka kysyvät ensimmäisenä toisen saliharrastuksesta kuullessaan, että ”Paljon nousee penkistä?”. Sillä tiedolla kun ei ole minkään sortin merkitystä kenenkään elämässä.

Skenaario: vedät kyykyssä omat ennätystulokset ja hihkut innosta. Jaat ilouutisen kaverille tai puolitutulle ja lannistut saman tien, kun se toinen kerskailee käyttävänsä samoja painoja alkulämmittelynään. Ja kas, yhtäkkiä oma ennätys ei tunnukaan miltään – koska joku toinen veti paremmin. Mutta mitä väliä sillä on? Ei yhtään mitään. Mitä jos vertaisitkin itseäsi siihen, kuka olit eilen? Liian moni ihminen ruoskii itseään jatkuvasti, ei ole tyytyväinen omiin saavutuksiin tai unohtaa kaikki positiiviset asiat ja keskittää energiansa siihen, mitä puuttuu tai missä on parannettavaa.

Mä haluan pelastaa ihmiset siltä tilanteelta, että jäädään elämään kädenlämpöistä elämää eikä pahimmassa tapauksessa koskaan saada herätettyä sisäistä beast modea päälle. Sitä tunnetta, missä voisit kannatella koko maailmaa pikkurillilläsi.

kuvat1

Jollain tapaa mä tunnen, että mulla on velvollisuus viedä eteenpäin fyysisen aktiivisuuden ja itsensä ylittämisen ilosanomaa tässä maassa. Sitä on vaikea kuvailla, mutta kun on itse muuttunut sohvaperunasta ihmiseksi, joka oikeasti haluaa kokeilla rajojaan ja nauttii yhtäkkiä täysin toisenlaisesta elämästä, niin se fiilis pitää vaan välittää jollain tapaa eteenpäin. Mä haluan saada ihmiset voimaan paremmin, uskomaan itseensä ja sitä kautta saada maailmasta paremman paikan.

Uskon vahvasti siihen, että hyvinvoivat ihmiset, jotka ovat keskittyneitä omiin tuloksiinsa (eikä muihin vertailemiseen), on ihan konkreettisesti muuttamassa maailmaa parempaan suuntaan. Ja jos kuvittelet olevasi vain yksi pieni ihminen tässä maailmassa, niin mieti, millaista on nukkua hyttysen kanssa samassa huoneessa. Eli kyllä, sulla on merkitystä.

Hyvinvointi lähtee sisältäpäin ja kun elää arvojensa mukaisesti, haluaa kehittyä paremmaksi ja on tyytyväinen itseensä, niin sellainen ihminen levittää väistämättä positiivista energiaa kaikkialle, missä liikkuu. Eikö olis aika siistiä muuttaa mailmaa parempaan suuntaan?

Äläkä koskaan tyydy vähempään, mitä ansaitset.
#LetsKickAss

***

Voit seurata mun treeni- ja arkimeininkejä somessa:

Twitter

Instagram

Huonosti voivan ihmisen ongelma EI ole tiedostamattomuus

On turha sanoa laihduttajalle: ”Ootko muuten kuullut, että salaatti on tosi terveellistä?”. Luuletko, että laihduttaja reagoisi näin: ”Ai, no mutta ihanko totta, pitääpäs kokeilla!”. Sama kuin sanoisit hukkuvalle ihmiselle ”koitas nyt pysyä pinnalla siinä”, samalla kun näet, että henkilön pää on jo vajonnut pinnan alle.

Kyllä ylipainoinen ihminen tietää, mikä on ongelma ja tietää olevansa siinä tilanteessa missä on. Kyse ei ole tiedon puutteesta ja harvoin kyse on myöskään todellisuuden kieltämisestä. Kaikki tietää, miten pitäisi syödä. Kaikki tietää, että liikunta on hyväksi jokaiselle.

sali1
Kyse on monesti vain pinttyneistä ajatusmalleista ja uskomuksista sekä haitallisista rutiineista, jotka ovat jääneet päälle pyörimään vanhan levyn tapaan. Vaikka ihminen tietää itse, etteivät ne tavat ole hyväksi pitkällä tähtäimellä. Tuttu ja turvallinen tuska on aina aluksi paremmalta tuntuva vaihtoehto, kuin tuntemattomat uudet haasteet ja uusien ajatusmallien istutus, joiden iskostuminen alitajuntaan kestää kuitenkin keskimäärin 60 päivää. Ei se helppoa ole.

Ihmisen toimintaa ohjaa aina itsemääräytymisteoria. Ei kukaan laihduta (ainakaan pysyvästi) sen vuoksi, koska muut ihmiset muistuttavat, että ”sun pitäisi laihduttaa”. Ei rivien välistä neuvominen ja merkitsevät katseet vyötärön seudulle motivoi ketään – yleensä ne vaan herättää päinvastaisen, kapinallisen, asenteen pään sisällä. Päähän voi herätä ajatuksia, että en muuten varmasti laihduta. Itsepähän kiloni kannan. Kun ihminen saa itse toimia elämässään ja tekemisissään päättäjänä, motivoituukin lopulta omista toiveistaan, eikä muiden.

koti1

Jos ihminen lähtee laihduttamaan muiden painostuksesta ja toimii ulkoisen motivaation (esim. hyväksynnän hakemisen) ohjaamana, saa pettyä aika karvaasti, jos ikinä saavuttaa sen tavoitteen. Koska sitä palkkiota (= muiden hyväksyntää) ei koskaan tule. Tai sitten saattaa tulla, mutta se ei tunnukaan miltään, ellet ole tehnyt matkan varrella töitä itse itsesi hyväksymisen eteen. Tehty muutos on pysyvä vasta sitten, kun minäkuvasi on muuttunut tavoitteen mukana samaa vauhtia positiivisempaan suuntaan.

Vasta kun koet tekeväsi hyviä valintoja omasta tahdosta, koet tarpeeksi onnistumisen ja osaamisen kokemuksia matkan varrella ja opit tekemään valinnoista rutiininomaisia – voit saavuttaa ns. optimi flow-tilan, missä koet juuri sopivasti haastetta sen hetkiseen tilanteeseen nähden. Ei liikaa, jolloin tekeminen tuntuu ylitsepääsemättömältä ja ahdistavalta, vaan sopivasti haastavalta, jolloin pienet arkiset onnistumiset ruokkivat sun motivaatiota eteenpäin siinä prosessissa ja lisäävät sun kehittymisen nälkää jatkoa ajatellen. Opit ajattelemaan, että ”mun ei täydy, vaan mä saan!”.

We’re all at certain level of awareness. Are you matching that awareness? Do your actions match what you’re aware that you’re capable of being? – Kyle Cease

Onko sun päivittäinen toiminta linjassa sen kanssa, mihin tiedät oikeasti kykeneväsi? Kun alat ymmärtää kykeneväsi enempään ja parempaan, alat turhautua pikkuhiljaa ja ärtyä siitä, että tyydyt sillä hetkellä vähempään. Huonompaan olotilaan, kuin mitä oikeasti ansaitset. Ja mitä me kaikki ansaitaan.

body

Suurimman kipupisteen kohtaamisesta on todella lyhyt matka pysyvän muutoksen tekemiseen. Kun opit arvostamaan itseäsi tarpeeksi ja tajuamaan sen tosiasian, että elät tällä hetkellä henkisesti pienentäen itseäsi ja kykyjäsi, ymmärrät lopulta, että luvassa on jotain pajon enemmän. Parempaa. Ettei elämän kuulukaan olla jatkuvaa tulipalojen sammuttelua, häpeää ja itsensä ruoskimista. Tunnetta siitä, että parempi olo olisi kiva, mutta kun ei musta ole siihen. Sitten se muutos voi alkaa etenemään vaiheittain suunnilleen tällä kaavalla:

1. Esiharkinta – EVVK (ei vois vähempää kiinnostaa)!
2. Harkintavaihe – ehkä sittenkin?
3. Valmistautuminen – no mikä ettei!
4. Toimintavaihe – mä osaan tän homman!
5. Ylläpitovaihe – tää sujuu!
6. Päätösvaihe – osa minua -> elämäntapa, rutiini -> ei vaadi enää erityistä ponnistelua, luotetaan jo omiin kykyihin eikä enää pelätä repsahdusta ja paluuta vanhaan oravanpyörään.

hope

Sun päivittäinen toimintasi voi olla alitajuista tasan niin kauan, kun et itse tiedosta, missä ongelma piilee. Mutta kun tiedostat oman tilanteesi ja myönnät, mikä sun ongelmasi siellä huonon olon taustalla on; sen jälkeen toimit jatkossa aina valinnan kautta. Tiedostettu tapa on aina valinta. Ajatellaan, että ongelmasi on vaikka ahmiminen. Kun tajuat, että ongelmiesi syynä on ahmiminen, voit jatkossa päättää jokaisen ongelmia laukaisevan tilanteen kohdalla toimivasi toisin, kuin aiemmin. Se on päätös – haluatko pitää entisestä tarinastasi kiinni, vai kirjoittaa kokonaan uuden tilalle.

Mikä olisi kaikille ihan pätevä käytösmalli elämäntapamuutokseen, on aggressiivinen kärsivällisyys. Mikä ihmeen aggressiivinen kärsivällisyys? Tarkoittaa siis, että hyväksyt sen faktan, että tavoitteiden saavuttaminen ja uusien elämäntapojen omaksuminen alitajuntaan asti vie aikaa, mutta ”in the meantime”, tee kaikkesi minkä pystyt sen saavuttamisen eteen. Älä loikoile nojatuolissa odottamassa onnistumista, vaan tee aktiivisesti kaikkesi sen eteen – samalla tiedostaen, että tehty työ kantaa hedelmää vasta myöhemmässä vaiheessa!

Silloin, kun itse lähdin rakentamaan elämäntapoja uusiksi, ajattelin vaan, että näin ei asiat voi jatkua. Päätin sanoa ensin vaan ”kyllä” sille muutokselle. En mä miettinyt ensin, että miten mä sen aion tehdä, koska se tuntui ahdistavalta ja liian vaikealta. Päätin vain, että ylipäätään sen teen. Ja kun olin oikeasti sitoutunut siihen muutokseen, niin aloin löytämään ympäriltä ja itsestäni niitä keinoja siihen käytännön toteuttamiseen. Pitkään jäin ensin pyörittelemään sormi suussa jotain kylmää Excel-taulukkoa ja miettimään, että mistäs se motivaatio löydetään. Paperilla kaikki on helppoa saada näyttämään hyvältä ja helpolta, mutta harkitun toimintasuunnitelman toteuttamiseen tarvitaan se kova tahto. Mulle riitti, kun myönsin itselleni, että tuska sen hetkisestä olosta oli suurempi, kuin pelko uusien tapojen rakentamisesta. Eli sano ensin kyllä sille isolle muutokselle, mieti vasta sitten, että miten se tulee onnistumaan.

***

Voit seurata mun treeni- ja arkimeininkejä somessa:

Twitter

Instagram

Suuntaviivat selvillä

Ei se ole personal trainer eikä mikään, joka väittää kykenevänsä vastaamaan kaikkien tarpeisiin. Esimerkiksi omalla kohdallani kestävyysharjoittelu ei ole se kaikista vahvin osaamisalue, enkä tällä hetkellä välttämättä ottaisi valmennukseeni maratonille tai thriathloniin tähtäävää harjoittelijaa. Johonkin suuntaan on erikoistuttava. Ja mulla se suunta on ollut melko selvillä jo jonkin aikaa. Mikä mua vetää eniten puoleensa, on voimaharjoittelu.

kuva1

Ihan muina naisina selailin sähköpostiani tuossa pari päivää sitten ja ihan kuin jostain tilauksesta siellä pönötti ilmoitus Trainer4Youlta, että heille on tullut syksyn uuteen koulutusvalikoimaan ihan mielettömän hienoja vaihtoehtoja! No siellä oli joukossa semmoinen koulutus, kuin voimavalmentaja ja sehän huusi mun nimeäni. Siksi päätinkin ilmoittautua täysin uuteen koulutukseen, eli musta tulee pian myös Trainer4You Voimavalmentaja! Koulutus alkaa lokakuussa 2017 ja on neliosainen kokonaisuus. Oon tästä ihan tajuttoman innoissani.

Koulutuksen sisältö tulee olemaan ihan eeppinen. Vai mitä sanot tästä;

  • harjoittelun periodisaatio erilaisilla menetelmillä
  • voimantuoton säätely
  • kuormituksen lait
  • kehonpainolla tehtävät voimaliikkeet ja niiden progressiot (käsilläseisontapunnerrus, ihmislippu, etuvaaka, takavaaka, pistoolikyykky jne.)
  • kuormitusfysiologia
  • nopeusvoimaharjoittelu
  • adaptaatiot
  • mekaaninen kuormitus
  • palautumisen teoriat
  • plyometrinen harjoittelu
  • unilateraalinen (yhden raajan) voimaharjoittelu
  • eristävät liikkeet
  • nostotekniikat, erikoistekniikat

Tuo kaikki on siis vasta alkusoittoa siitä, mitä muuta siellä tulee olemaan. Ja tämän kurssin kouluttajalla, Tuomas Rytkösellä, on plakkarissa semmoiset tulokset voimaliikkeissä (samoin koulutustausta on todella vaikuttava), että varmasti muuten tietää, mistä puhuu ja elää niin kuin opettaa.

kuva3

Ilman voimaa ei ole elämää. Voimantuottoa tarvitaan ihan kaikkeen, penkiltä ylös nousemisesta pituushyppyyn. Vaikuttaa yleiseen toimintakykyyn todella paljon.

Voimaharjoitteluun syventyminen tuntuu jotenkin luonnollisimmalta jatkumolta, kun siihen mä alunperin olen rakastunutkin. On mulla ollut sellaisia kausiakin, jolloin olin innostunut lenkkeilystä, mutta ei, kyllä se sydän aina kaipaa salille loppupeleissä. Siinä on vaan aina jotain taikaa, kun oot salilla, seisot siellä nostolavojen luona ja (parhaimmassa tapauksessa oot vielä yksin siellä) on vaan sinä ja se levytanko. Siinä hetkessä ei paljoa murheet paina.

Niin siistiä, kun suuntaviivat on selvillä ja laitetaan kuulkaas isot pyörät pyörimään! Mun tiedonjano tätä alaa kohtaan on ihan valtava ja tällä hetkellä kuumottaisi kovasti myös psyykkisen valmennuksen ja ravintovalmentajan koulutus. Mutta mun budjetti ei ole ihan samaa mieltä mun kanssa. Pakko pitää pää kylmänä ja katsoa ihan rauhassa, minne tie vie.

kuva2

Nyt lokakuuhun asti syvennetään sitten tähän asti hankittua osaamista ja paiskitaan hommia niin paljon, kuin mahdollista. Ja vaikka aionkin syventyä voimaharjoittelun pariin, aion ihan yhtä lailla valmentaa painonpudottajia/painonhallintaa tavoittelevia asiakkaita ja elämäntapamuuttujia. Mulla on painonpudotuksesta ja elämäntaparempasta itsellä kokemusta ja PT-koulutus on aika lailla antanut hyvät eväät siihen kokonaisuuteen jo ennestään. 🙂

Ja hei, jonain kauniina päivänä mä vielä luen tieteellisiä EMG (elektromyografia) -tutkimuksia lihasten aktivaatiosta samalla rentoudella, kuin joku perusjamppa lukee Hesaria sunnuntaiaamuna! Bring it on 😉

***

Voit seurata mun treeni- ja arkimeininkejä somessa:

Twitter

Instagram