Säästeletkö omaa potentiaaliasi?

”Most people don’t work on their dreams, why? One is because of fear. The fear or failure, what if things don’t work out? And the fear of success, what if they do and I can’t handle it?” (lainaus tästä videosta)

Luin tämän artikkelin tuossa hiljattain ja tuli siitä mieleen kirjottaa muutama sananen tästä aiheesta, kun siitä on itselläkin paljon kokemusta. Jos on tottunut elämään henkisissä kahleissa, ei ole helppoa lähteä edes tavoittelemaan mitään suurempaa ja haastavampaa elämässä. Päivittäisillä valinnoilla oot pikkuhiljaa luonut itselles tietyn suunnan elämässä ja jos et oo tottunut haastamaan itseäsi tai rajojasi yli mukavuusalueen, se tuntematon alue siellä jossain tuntuu todella pelottavalta ja kaukaiselta.

Perustylsään, harmaaseen arkeen ja hiljaiseen epätoivoon tottuu valitettavan nopeasti. Koko ajan mielessä siintää ajatus jostain vähän seikkailullisemmasta elämästä, mutta onnistumisen tuoma vastuu ja haasteet pelottaa. Miksi? Koska se olisi sun vanhan minäkuvan loppu. Joutuisit kirjottamaan kokonaan uuden tarinan itsestäsi. Oot tottunut näkemään itsesi tietynlaisena, ja yhtäkkinen onnistuminen jossain suuressa jutussa tietäisi, ettet enää voikaan piiloutua vanhan minäkuvan taakse.

Sen piikkiin on niin helppo laittaa kaikki epäonnistumiset ja virheet. Sen avulla ei tarvitse selitellä tai etsiä syitä epäonnistumiselle tai paikallaan junnaamiselle. Vaikka koko ajan olisi oikeasti vapaus ottaa kynä kauniiseen käteen ja kirjoittaa itsestään ihan uusi tarina, sen sijaan, että luetaan sitä tarinaa ulkopuolisena ja eletään harhaluulossa, että ”asiat tapahtuvat minulle”, että sulla itsellä ei ole osaa eikä arpaa elämän tapahtumiin.

tommy


Otetaan esimerkiksi vaikka joku tärkeä pääsykoe, mihin sun pitäisi lukea ja tarkoituksena päästä sisään opiskelupaikkaan, josta oot haaveillut tosi kauan. Pelkäät epäonnistumista, koska opiskelupaikkoja on todella rajallinen määrä tarjolla ja kaikki sun ystävät ja läheisetkin kyselee koko ajan, että jokos on opiskelupaikka plakkarissa. Järjestät itsellesi alitajuisesti asiat niin, että voit laittaa mahdollisen epäonnistumisen jonkin ulkopuolisen syyn piikkiin. Näin epäonnistuminen ei johdu sinusta itsestä, vaan siitä, että sulla ”ei ollut aikaa lukea” tms. Eikä tällöin joudu kohtaamaan sitä tosiasiaa, ettei se opiskelupaikan saavuttaminen ole ollut siinä elämäntilanteessa prioriteettilistan ykkössijalla.

Suuria asioita elämässä ei koskaan kannata lähteä ”yrittämään”, vaan joko mennään tai ei meinata. Jos joku asia on sulle tärkeä, keksit kyllä keinot sen toteuttamiseen ja mukautat elämän muut osa-alueet sen mukaisiksi, että pystyt panostamaan siihen asiaan täysillä, mikä sulla on prioriteettina elämässä.

Jos esimerkiksi sanot, että sulle tärkeintä elämässä on oma terveys ja hyvinvoiva arki, mutta todellisuus sotii sun arvoja vastaan, niin se ei silloin ole arvo, vaan ihanne. Viimeistään kalenteriin kurkkaaminen osoittaa, että jos arjesta ei hirveästi liikene aikaa oman hyvinvoinnin kehittämiseen, niin todelliset arvot ovat silloin jossain muualla. On hyvä tiedostaa, että arvojen mukaan elämisellä on aina hintansa. Se merkitsee sitä, että joudut kieltäytymään monista kivoistakin asioista sen vuoksi, että tiedät, mikä on sulle pitkällä aikavälillä paras tapa elää ja mitkä arjen valinnat vievät sua kohti arvojen mukaisia tavoitteita.

Onnistuminen/menestyminen jossain sulle merkityksellisessä asiassa tuo mukanaan vastuuta. Sen jälkeen ihmiset kysyy, miten pystyit siihen. Ei voi enää pestä käsiä niistä tilanteista, kun elämä heittää kapuloita rattaisiin, eikä voi enää laittaa asioita sen piikkiin, ”koska mä nyt vaan oon semmonen ja oon aina ollut”. Onnistumisten myötä suhun kohdistuu enemmän kritiikkiä ja ulkopuolisten vaatimuksia. Sulta odotetaan jatkossa enemmän ja se luo suorituspaineita. Lisäksi, jos on aina tottunut lyttäämään itseään tai pahimmassa tapauksessa kuullut masentavaa palautetta lähipiiristä, voi päähän pinttyä mielikuva, että ”en ansaitse menestystä”. On tuttua ja turvallista pysytellä ns. seinäruusuna.

En tiedä sinusta, mutta mulla on ainakin ollut kokemusta siitä, että kun asiat alkaa rullaamaan vähän pelottavan hyvin, niin oon alitajuisesti alkanut sabotoimaan omaa onnistumistani tekemällä jotain typerää tai muuten vaan huomannut, että asiat alkaakin mennä väärään suuntaan. Jos on tottunut kädenlämpöiseen, on toooosi vaikeeta yhtäkkiä heittäytyä kokonaan johonkin uuteen.

sun

Kun sitten onnistut jossain isossa asiassa, on aika laittaa vanhat lannistavat uskomukset uusiksi ja ymmärtää, että onnistuminen lähtee alitajunnasta asti ja on sinusta itsestä kiinni, mitä jatkossa tapahtuu. Loppujen lopuksi yllättävän monikin asia elämässä on omissa käsissä, jos käärii hihat ja laittaa asioita tapahtumaan. Kun uskot pystyväsi saavuttamaan tietyn tavoitteen, teet alitajuisesti arjessa päätöksiä, jotka vievät kohti sitä tavoitetta!

Muista, että menestymisen pelon taustalla on myös ne omat uskomukset. Uskomukset siitä, että menestyvien ihmisten elämä on tosi kontrolloitua, haastavaa, kaukana valinnanvapaudesta ja rentoudesta on ihan omassa päässä. Jos pienennät itseäsi menestymisen pelon alla, niin ei se tee susta parempaa ihmistä tai läsnäolevampaa ihmistä läheisillesi – päinvastoin. Onnellinen ihminen, joka elää sopivan haastavaa elämää ja uskaltaa tavoitella niitä suuriakin unelmia, on parempi ihminen myös läheisilleen. Oman potentiaalin sullominen jonnekin piiloon syö ihmistä sisältäpäin koko ajan.

FitFashion

FitFashion on Suomen suurin ja paras aktiivisen elämäntyylin blogiyhteisö. Bloggaajien elämänmakuisista tositarinoista löydät motivaatiota ja ideoita arkeesi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta