Seura tekee kaltaisekseen – tuhlaatko aikaasi energiasyöppöihin?

Sanotaan, että ihmisestä tulee sekoitus niistä viidestä henkilöstä, joiden kanssa viettää eniten aikaansa. Siinä on muuten aika paljon totuutta. Ootko koskaan ns. vaihtanut piirejä, ja muuttunut itsekin siinä samalla ajan saatossa? Aivan varmasti! Riippuen seurasta, katsot tätä maailmaa aina tietystä perspektiivistä.

pic11

Ajattelepa viettäväsi paljon aikaa porukassa, jossa päivittäin…

– puhutaan pahaa muista selän takana ja juoruillaan toisten elämästä
– ajatellaan, että on olemassa vain ”me” ja vääräuskoiset (olipa aate tai elämäntapa mikä hyvänsä)
– kadehditaan ja paheksutaan niitä, joilla menee paremmin kuin itsellä
– valitetaan päivittäin kaikesta mahdollisesta
– huumorintaju koostuu lähinnä toisille nauramisesta ja vähättelystä – itselle ei tietenkään osata nauraa
– tuomitaan ihmisiä tietämättä mitään koko asiasta
– lannistetaan muita ihmisiä
– ollaan kaksinaamaisia
– suoritetaan elämää

pic1

Voiko tällaisessa seurassa pysyä itsekään positiivisena, tai olla lähtemättä mukaan sellaiseen toisista ihmisistä juoruamiseen?
Tai voiko oma ajatus- ja arvomaailma pysyä tällaisten ihmisten ympärillä kovinkaan optimistisena ja kunnianhimoisena? Ehkä, mutta helvetin vaikeeta se olisi (kokemuksen kautta…). Vietät aikaa negatiivisessa ilmapiirissä, niin alat nähdä koko maailman negatiivisen kautta. Alat ajatella, että elämä vaan tapahtuu sulle ja etsit vastoinkäymisille aina syntipukkia ulkopuolelta. Pikkuhiljaa huomaat ehkä näkeväsi myös muissa ihmisissä vain huonot puolet ensin. Jollain pyyhkii elämässä tosi hyvin ja heti nousee päähän ajatus ”kuka toikin luulee olevansa?”.

pic2

Mieti, millaiseksi taas oma ajatusmaailma muuttuu porukassa, jossa päinvastoin…

– uskotaan toisten unelmiin ja kannustetaan jatkuvasti ylittämään itsensä
– tavoitellaan aina jotain suurempaa ja haastavampaa
– osataan nauraa itselle ja elämälle
– ymmärretään, ettei valittaminen vie asioita eteenpäin
– ei puututa toisten ihmisten asioihin
– tiedetään, että toisen onni tai menestyminen ei ole itseltä pois
– ei oteta kaikkea niin vakavasti
– ollaan valmiita keskustelemaan myös erilaisten ihmisten kanssa, eikä olla heti hyökkäävällä asenteella besserwisseröimässä, jos joku ei ole samalla aaltopituudella

Somessakin on onneksi se hyvä puoli, että voit itse valita oman kuplasi. Valinta on sinun. Voit itse päättää, millaisia ihmisiä seuraat somessa, keiden kanssa kommunikoit ja mihin keskusteluihin otat kantaa. Miksi seurata somessa ihmistä, joka herättää sussa itsessäsi vihaa, alemmuuden tunnetta, epävarmuutta, kateutta tai muita negatiivisia tunteita? Tai miksi osallistua somessa sellaisen ihmisryhmän keskusteluihin, joiden elämäntyyli ei liity millään tavalla omaasi tai josta et muutenkaan saa mitään käteen?

Itse olen huomattavasti vähentänyt Iltalehden tai keskustelupalstojen lukemista, koska sellainen  yleinen lynkkausmeininki ja kansan pahoinvointi näkyy armottomasti tollaisissa paikoissa. Mä haluan vaan positiivista energiaa ympärilleni. Kun kerran on vapaus valita, niin miksi en sitä hyödyntäisi?

pic3

Haluan muodostaa somessakin oman kuplani aidoista, huumorintajuisista ihmisistä, jotka näyttää myös ne arjen varjopuolet ja tunteiden koko kirjon. Ihmisiä, jotka ovat avoimia erilaisille näkemyksille, eikä koko ajan hyökkäävällä puolustuskannalla kaikkea uutta ja tuntematonta kohtaan.

pic4

Oletko ikinä pohtinut, tuoko somessa hengailu elämääsi enemmän iloa ja inspiraatiota vai negatiivisuutta ja epävarmuuden tunteita? Entäpä se oikea arkielämä sitten – onko sulla ympärillä ihmisiä, jotka uskoo suhun, kannustaa ja antaa sulle hyvän fiiliksen jokaisella tapaamisella, vai joudutko aina henkisesti valmistautumaan tiettyjen ihmisten näkemiseen ja lataamaan akkuja jälkikäteen, kun tapaamiset verottaa sun energiaasi joka kerta? Jos nyt huomaat olevasi näiden energiasyöppöjen ympäröimä, kannattaa ottaa tietoisesti vähän etäisyyttä sellaisiin ihmisiin. Olipa kyseessä sitten lähisukulainen tai hyvänpäivän tuttu…

Tiedättekö niitä ihmisiä, joita ajatellessa nousee aina hymy huulille ja voit suurinpiirtein kuulla niiden hersyvän naurun sun korvissa, kun ajattelet niitä? Ja kun näet tällaista ihmistä, niin oot koko seuraavan viikon ihan älyttömän inspiroituneessa tilassa ja positiivisilla viboilla, koska saat voimaa tällaisen ihmisen kanssa hengailusta? Se on ihan huippua.

Voin luvata, että elämänlaatu muuttuu aika lailla päälaelleen, kun heivaat kylmästi sivummalle ihmiset, jotka työntää sua jatkuvasti alaspäin ja syvemmälle uhriutumiseen ja katkeruuteen. Pikkuhiljaa alat saamaan ympärille ihmisiä, jotka ymmärtää sua ja sun näkemyksiä. Vaikka siinä rytäkässä joutuu todennäköisesti jonkin aikaa seisomaan aika yksinkin… lupaan, että se on lopulta kaiken sen luopumisen arvoista. Monta kertaa käytännössä todettu, että parempi olla yksin, kuin myrkyllisissä ihmissuhteissa.

***

Voit seurata mun treeni- ja arkimeininkejä somessa:

Twitter

Instagram

Epäsäännöllisesti syöminen on todennäköisesti isoin sudenkuoppasi

Oon tässä viime aikoina kysellyt ihmisiltä, tutuilta ja tuntemattomilta, mikä on oman hyvinvoinnin ja jaksamisen ylläpitämisessä isoin haaste. Monella tuntuu olevan haasteena ruokailujen pitäminen säännöllisenä. Aamulla saatetaan lähteä töihin pelkän banaanin voimin ja seuraava ateria on työpaikan ruokalassa puolenpäivän jälkeen, jossa lapataan lautaselle yksi pieni kauhallinen jotain keittoa, missä on ehkä kaksi pientä perunanpalasta ja kaksi heiveröistä palaa lihaa/kanaa/kalaa. Hiilareita vältellään tai vaihtoehtoisesti syödään liian hiilaripainoitteinen lounas ja proteiininsaanti jää vähiin.

Seuraava ateria saattaa olla vasta illalla, kun on kotiuduttu töistä kaupan kautta kotiin. Tässä vaiheessa ollaan jo niin ärrimurreja, että joko ei jakseta laittaa päivällistä (ostetaan eineksiä kaupasta) tai sitten syödään ruuan valmistumista odotellessa jotain suklaapatukkaa pahimpaan nälkäkiukkuun. Niin, ja se itse ruokakaupassa käynti nälissään kituutetun työpäivän jälkeen on varmasti kaukana positiivisesta elämyksestä! 😉 Koitapa siinä rauhassa miettiä salaattitarpeita, kun hyllyjen pikaruuat ja sokerivälipalat huutaa sun nimeä armottomasti.

Oikein ajoitettu ja säännöllinen syöminen on melkeinpä ykkösasia, mikä pitäisi laittaa reilaan. Vasta sitten aletaan miettiä niitä yksittäisiä valintoja, ruuan laatua, monipuolisuutta. Lisäravinteet on siellä vasta häntäpäässä, mahdollisena lisänä, kun perustukset on kunnossa.

smo3
Kun ateriaväli on tasainen (semmoinen 2,5 – maksimissaan noin 3,5 tuntia), keho tietää saavansa ravintoa tasaisesti päivän mittaan, eikä sillä ole tarvetta kerätä niitä vähäisiä aterioita vyötärölle rasvaksi pahan päivän varalle. Tasaisella syömisellä vältät verensokerin heilahtelut, eli pidät myös mielialat kurissa, eikä ne heittele päivän mittaan laidasta laitaan. Energiatasot pysyy tasaisina, saat tehtyä päivän työt tehokkaasti, ja mikä parasta – jaksat varmasti tehdä työpäivän jälkeen muutakin, kuin rojahtaa sohvalle Netflixin ääreen. 🙂 Ja samalla saat sanoa hyvästit myös lounaan jälkeisille lamaantumisille. Onko tuttu tunne? Syöt lounaan ja sen jälkeen tekis mieli laittaa ruokalevolle, mutta työpäivä on vasta puolessavälissä siinä vaiheessa.


Tarpeeksi kauan kun syö epäsäännöllisesti, niin sellainen normaali näläntunne katoaa ja sen jälkeen on helppo kuvitella, että ei keho vaan tarvitse ruokaa niin usein. Varsinkin jos on taipumusta syödä iltaisin huomaamatta isoja annoksia, kannattaa ehdottomasti totutella tasaiseen ateriarytmiin ja syödä aamulla ja lounaalla ihan reippaasti. Jos näläntunnetta ei enää ole (= aineenvaihdunta hidastunut), niin alussa säännöllisen syömisen opettelu voi tuntua melko työläältä. Pienet kerta-annokset helpottaa tässä.

Tässä joitain vinkkejä, mitä voi ottaa mukaan työpäivinä välipaloiksi ja säilyy huoneenlämmössä:

  • riisikakut
  • pähkinävoit
  • tahini
  • pähkinät (suolaamattomat & paahtamattomat)
  • hedelmät
  • proteiinivanukkaat
  • Bonne-marjasoseet (kaupan hillohyllystä, 100% marjaa/hedelmää) sopii esim. rahkaan
  • heraproteiinijauhe
  • siemenet
  • taatelit (kokeile erityisesti dipattuna pähkinävoihin tai sujauta vaikka pähkinä taatelin väliin!)
  • pikapuurot annospusseissa (mielellään alle 5g sokeria/100g) tai sitten ihan perus pikakaurahiutaleet, joihin lisäät töissä vain keitetyn veden ja lisukkeet päälle

Voit viedä kerralla isomman satsin töihin, niin ei tarvitse joka päivä muistaa erikseen ottaa eväitä mukaan. 😉

Ja uskallan näin yleisellä tasolla väittää, että todennäköisesti syöt aivan liian vähän. Koitapa ihan huviksesi syödä pari viikkoa reilumpia annoskokoja (esimerkiksi jos laitat normaalisti aamupuuroon muutaman ruokalusikallisen hiutaleita, miten olisi ihan 1,5 dl (n. 60g) ja lisää mielellään joka aterialle joku rasvanlähde (pieni kourallinen pähkinöitä / 1 rkl öljyä / 1 kananmuna / ½ avokado tms.). Huomaat varmasti positiivista muutosta vireystilassa ja mielialassa, verensokeri pysyy tasaisempana ja rasvan lisäämisen myötä makeanhimokin tasoittuu (= vaikuttaa hormonitoimintaan positiivisesti).

***

Voit seurata mun treeni- ja arkimeininkejä somessa:

Twitter

Instagram

Koulu, joka sai mut rakastumaan elämääni

Mulle sanottiin tuossa hiljattain, että näytän onnelliselta. Kyllä, sitä mä ennen kaikkea olenkin, koska oon vihdoin löytänyt oikean suunnan mun elämälle. Mieletön tunne saada selvyys siitä, mikä on se mulle tarkoitettu polku.

En tiedä, onko sattumaa, mutta Trainer4Youn personal trainer -koulutuksen alettua oon huomannut mun elämänasenteen muuttuneen positiivisempaan suuntaan. Oon myös kiitollisempi, kuin ennen, ihan arkisista asioista siis. Saatan kesken bussipysäkille kävelyn huomata miettiväni, että onpas mukavaa, kun on toimivat jalat. PT-koulutuksen myötä oon alkanut enemmän pohtimaan omaa arvomaailmaa ja sellainen turha pessimistisyys on alkanut vähitellen hiipua. En mä ennen ollut edes pohtinut, että elänkö mä omien arvojeni mukaisesti, tai onko mun elämän tapahtumat mun omalla vastuulla ja omassa vaikutusvallassa (vastaus: on).

On ihan tosi tärkeää ympäröidä itsensä samanhenkisillä ihmisillä, jotka ymmärtää, miksi sä sytyt jostain ja osaa samaistua siihen elämäntapaan.  Silloin aikanaan, kun lähdin muuttamaan elämäntapoja, niin ympärillä oli kova biletysvaihe päällä, eikä mistään saanut ”vertaistukea” omaan muutokseen. Olin pitkään se outolintu, joka kantaa sheikkereitä mukana joka paikkaan ja ”luulee olevansa niin fitness”. Hirveä tunne, kun teki mieli jauhaa suu vaahdossa hyvin menneistä treeneistä ja kukaan ei ymmärtänyt, mikä siinä on niin hienoa tai kiinnostavaa.

Nyt ympärillä on huippuhyvä verkosto, jossa fiilistellään ihan samoja asioita, ja jossa mennään, eikä meinata. Ei enää jossittelua, jumalauta!

”En tiiä, mihin tää tie alkaa kulkemaan,
kukaan ei antanu karttaa mullekaan,
on pakko mennä enkä kerkee selittää,
mä vaan tunnen, et mä oon melkeen perillä.”

– Roope Salminen & Koirat – Reissumies

Trainer4You-koulutuksen tuoman inspiraation voimalla oon rakastunut yleisesti ottaen elämään entistä enemmän. Päällimmäisenä on kiitollisuus ja ylpeys siitä, että päätin hypätä koulutukseen mukaan. Harvoin missään törmää niin hyvään ilmapiiriin, kuin Trainer4Youn valmennuskeskuksessa Keilarannassa. Astut sinne rakennukseen sisään, niin tulee heti sellaiset vaaleanpunaiset sydänlasit silmille. Se rakennus on täynnä iloisia, elämänhaluisia, inspiroivia ihmisiä, joista näkee kauas, että ne nauttii siitä mitä tekee ja säteilee hyvää energiaa myös ulospäin.

jes

Kouluttajia meillä on ollut ihan laidasta laitaan matkan varrella ja jokainen yksilö on tuonut omalla kokemuksellaan ja ammattitaidollaan uusia näkökulmia opetukseen. Omalla aktiivisuudella ja itsenäisellä opiskelulla on tietenkin todella iso painoarvo koko tuon PT-koulutusputken ajan. Lähikoulutusjaksojen välissä on yksinkertaisesti pakko opiskella itsenäisesti ja kerrata käytyjä asioita, soveltaa niitä käytännössä omaan ja valmennettavien treeniin jne.

Sanotaanko, että jos on sitä mieltä, että suomalaisten terveys on hyvällä mallilla, niin elää aikamoisessa kuplassa. Töitä riittää, mutta Trainer4Youlla halutaan nimenomaan rikkoa ennakkokäsitystä siitä, että personal trainerit olisi aina sellaisia piiskaavia ja pää punaisena karjuvia rääkkääjiä, mitä näkee tv-sarjoissa (Suurin Pudottaja yms.).

ilo
Jotakuinkin näin.

Jos nyt joku miettii, onko tuo koulutus mistään kotoisin ja onko se hintansa arvoinen, niin eiköhän tässä tekstissä oo aika hyvin tullut ilmi, että hetkeäkään en ole katunut päätöstäni lähteä opiskelemaan tätä alaa.

***

Voit seurata mun treeni- ja arkimeininkejä somessa:

Twitter

Instagram