Enemmän, kovempaa, nopeammin – lisätään vettä myllyyn, kun pitäisi höllätä

Kuulostaako mikään näistä tutulta?

Treeni takkuaa ja tuntuu suossa tarpomiselta. Painot, joilla ennen lämmittelit, tuntuu kummallisen raskailta. Syke nousee ja reidet menee hapoille jo siitä, kun kävelet rappusia pari kerrosta kotiovelle. Sydän pomppii kurkussa illalla, kun pitäisi rauhoittua nukkumaan. Et oikein saa itsestäs mitään irti, ja pienetkin arkiset vastoinkäymiset saa sut menettämään hermosi. Ruoka ei maistu samaan tapaan, kuin ennen. Koko ajan ärsyttää, ja treeni, joka oli ennen sulle kaikki kaikessa, alkaa yhtäkkiä maistua pakkopullalta. Viivyttelet salille lähtöä viimeiseen asti, ja minkään muunkaan projektin aloitus ei oikein maistu.

Luet oireita ja törmäät sanaan ylikunto. Päähän tulee tietenkin heti, että naurettava ajatus! Ei ihminen voi koskaan olla liian kovassa kunnossa. Tää reisien hapotus ja sykkeen nousu arjessa – se on vaan merkki heikkoudesta! Lisää salitreeniä, lisää kovatehoisia lenkkejä, niin kyllä se siitä. Lepo on heikoille!

Ylikunto on tosiaan terminä aika harhaanjohtava. Voisi käyttää mieluummin termiä akuutti ylirasitustila tai krooninen ylikuormitustila. Se tarkoittaa lyhyesti sanottuna sitä, että oot treenannut korkeammalla kapasiteetilla, mihin sun kroppa sen hetkisessä elämäntilanteessa on kyennyt. Se voi hyvinkin iskeä päälle ihan vaan siitä, että oot vetänyt itsellesi täysin normaaleja treenisettejä, mutta samaan aikaan sulla on ollut arjessa todella monta rautaa tulessa ja paljon projekteja päällekkäin. Elimistö ei osaa erotella fyysistä ja henkistä stressitekijää toisistaan. Treeni on aina stressitekijä keholle, vaikka se ei siltä omasta mielestäsi tunnu. Silloin, kun treeni kulkee, se tuntuu luonnollisesti olevan vaan sellainen voimaannuttava tekijä.

taysilla

Tunnistitko kenties itsesi noista alkuun luettelemistani oireista ja tuntuu, että et millään viitsi jättää treenejä väliin, ettei pakarat ja haba surkastu sen pakkolevon aikana? Se on ihan inhimillistä. Ja tottakai lihakset näyttää hetkellisesti pienemmiltä pidemmän levon aikana, kun lihaspaineet katoaa. Mutta ne tulee takaisin, heti kun palaat treenille entistä palautuneempana ja motivoituneempana! Kannattaa ajatella asia niin päin, että mieluummin muutamasta päivästä muutamaan viikkoon taukoa nyt, kuin pakkolepoa myöhemmin jopa vuoden päivät ilman ainuttakaan kävelylenkkiä edes. Tämä siinä tilanteessa, jos ollaan edetty krooniseen ylikuormitustilaan ja ignoorattu jo pidemmän aikaa ne signaalit, mitä kroppa on yrittänyt epätoivoisena viestittää.

kehonhuolto
Ideaalitilanteessa ihmisen elimistö ylikorjaa itse itseään jokaisen treenin jäljiltä. Koska treeni on aina stressitekijä keholle ja ns. rikkoo sitä hetkellisesti, meidän keho on niin fiksu, että se kehittää itseään lähtötilannetta vahvemmaksi, jotta se pystyy selviytymään tulevista rasituksista. Tätä kutsutaan nimellä superkompensaatio. Mutta jos tilanne on se, että lähdet treenaamaan alipalautuneena ilman todellista kapasiteettia lähteä siinä tilanteessa treenaamaan, niin ne tulevat treenit eivät kehitä lainkaan, vaan palautumiskäyrä lähtee etenemään alaspäin ja treenit vaan rikkovat sua entistä enemmän.

Superkompensaatio jää toteutumatta, ja näin et palaakaan treenille aiempaa vahvempana, vaan heikompana. Esimerkiksi, jos oot nukkunut todella huonot yöunet useampana yönä, matkustanut aikavyöhykkeeltä toiselle tai syöminen on ollut puutteellista, niin ei ehkä ole kovin fiksua mennä vääntämään salille sitä treeniä, mitä kalenterissa alunperin lukee.

Jos osataan höllätä ajoissa otetta (muutaman peräkkäisen tahmean treenin jälkeen), ollaan todennäköisesti oltu vain akuutissa ylirasitustilassa ja tilanne saattaa korjautua vetämällä ansaittu pitkä lepoviikonloppu Netflix-maratonin parissa. Näin säilytetään myös jonkin sortin mielenrauha siinä touhussa. On nimittäin todella raskasta vääntää hampaat irvessä niitä takkuavia treenejä kuvitellen olevansa superihminen, mutta pettyä kerta toisensa jälkeen, kun oireet eivät katoakaan sillä entistä kovemmalla treenaamisella. Joskus vaan pitää päästää irti. Muistetaan ohjelmoida myös palautumista edistäviä toimenpiteitä viikkoon, niin voidaan nauttia treenistä jatkossakin!

Leea V.

Yksi vastaus artikkeliin “Enemmän, kovempaa, nopeammin – lisätään vettä myllyyn, kun pitäisi höllätä”

  1. […] Kenenkään keho ei muuten prakaa ihan yllättäen. Se tsemppaa viimeiseen asti ja yrittää sopeutua kyllä hetkellisiin piikkeihin kuormituksessa. Se antaa toooodella pitkään merkkejä esimerkiksi ylirasitustilasta, ennen kuin pistää itse sille stopin väkisin. Ja jos et osaa olla läsnä oman kehon kanssa, nämä merkit jää helposti huomaamatta. Näitä merkkejähän voi olla siis vaikkapa oman asenteen muuttuminen treenaamista kohtaan, kaikki asiat arjessa alkaa yhtäkkiä masentaa ja ahdistaa, raivostuttaa, turhauttaa, väsyttää. Uni on levotonta ja ruoka ei maistu. Ylirasitustilasta voit lukea lisää täältä. […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta