Hyvinvointia tosissaan, muttei vakavasti

Siinä vaiheessa, kun hyvinvoinnin tavoittelusta tulee suorittamista, mennään pahasti metsään. Se peli on nimittäin semmoinen, että maalia ei ole olemassa. Et tuu saamaan suorituksestasi mitalia keneltäkään. Ja se nyt on selvä, että suorituskeskeisellä meiningillä eläessä et tule koskaan riittämään itsellesi. Olisiko aika höllätä otetta?

collage

Ns. paheiden täyskielto ei ole mitään elämistä, se on pelkkä laastari.
Sieltä löytyy aina taustalta joku syy, mitä pelkää tapahtuvan, jos herkuttelee yhden kerran. Pelkäätkö, että menetät kontrollin? Että menetät vaivalla hankitut tulokset ja kehitys pysähtyy siihen paikkaan? Ole rehellinen itsellesi. Se pelko on tiedostettava ja hoidettava ensin. Muuten sinne syvälle jää kytemään tikittävä aikapommi, joka räjähtää sopivalla hetkellä ja repsahdat pahemman kerran, kun arjen kulissit kaatuu.

Muista, että henkinen hyvinvointi, arjen tasapaino ja sosiaalinen elämä on vähintään yhtä tärkeä osa hyvinvoinnissa, kuin treeni, ravinto ja lepo.
Tarpeeksi monta kertaa, kun kieltäytyy kutsuista illanviettoihin ja kissanristiäisiin, niin lopulta huomaat, ettei niitä kutsuja enää edes tule. Siinä vaiheessa on vähän ikävää kyhjöttää yksin nurkassa syömässä kuivaa kanaa Tupperware-astiasta. Jos treenaaminen alkaa maistua puulta ja tuntuu, että elämä ottaa enemmän kun antaa, niin astu ihmeessä pari askelta taaksepäin ja ota aikalisä. Saatat huomata, että kaipaat sinne salille sittenkin – olit vaan levon tarpeessa ja kaipaat vaihtelua entisiin rutiineihin.

matka

Otin itse nyt juuri loppuvuodesta parisen viikkoa taukoa esimerkiksi makrojen laskemisesta ja ruokavaa’asta. Menin ihan reteesti mutu-tuntumalla, koska osaan nyt rutiinilla katsoa silmämääräisesti annoskoot oikein ja kuulostella, mitä ravintoa kaipaan milläkin hetkellä. Irtautuminen ruokavaa’asta on välillä tosi tarpeen huomatakseen, että ei sitä kuole ilman tietoa grammantarkoista makroista! Jos ei ole fitness-kisaaja, niin grammantarkkoihin määriin ei todellakaan kannata jäädä jumittamaan. Puhumattakaan siitä, jos jättää esimerkiksi porkkanan valitsematta kasvisrepertuaariinsa sen hiilaripitoisuuden takia. Jos luottaa liikaa numeroihin ja hienoihin älylaitteisiin, jotka mittaa sua numeroissa eri tasoilla, niin kadotat lopulta kyvyn kuulostella ihan itse, että miten menee ja mikä toimii.

Ja siitä kurinalaisuudesta… vietin tuossa pari vuotta sitten noin vuoden ilman mitään epäterveellistä herkuttelua. En siis ottanut edes juhlissa/vierailla käydessä muuta kuin kahvia. Hehkutin kaikille, että ihan helppoa elää ilman herkkuja, siihen tottuu eikä niitä edes tee alkuvaikeuksien jälkeen mieli. Ja se kaikki oli 100% totta, mutta… siellä päätöksen taustalla olla herkuttelematta kyti koko ajan pelko siitä, että jos ”sorrun” juhlissa ottamaan jotain, niin siitä jäisi oravanpyörä päälle.  Vähän niin kuin alkoholistilla, ei sekään voi ottaa ”vain yhtä” kaljaa, jos joku kiltisti tarjoaa.

No, muistaakseni sitten tämän herkuttoman vuoden jouluna tai jonain muuna juhlapäivänä päätin sitten vihdoin ottaa vähän rennommin. Ja selvisin, vaikka pelotti ihan hullusti. Tajusin, että ei mun tehnyt enää mieli palata siihen vanhaan. Otin tarjolla olevia herkkuja juhlapäivänä ja se siitä. Kotiin ja arkeen palatessa huomasin taas kaipaavani mun omia tylsiä rutiineja hellan ääressä. Ja siitä lähtien uskalsin jatkossakin tehdä poikkeuksia mun rutiineihin. Ihan vaan kapinoidakseni. 😉

Ei ruokavalio oikeasti kaadu yhteen pullaan. Kun on kokenut sekä sokerikoukun, että kurinalaisen elämän molemmat ääripäät, niin oppii vaan jossain vaiheessa tunnistamaan, missä on se kultainen keskitie ja mikä olo tuntuu kaikista parhaimmalta. Se arki, mihin haluaa aina palata, vaikka olis vietetty koko viikonloppu ihan laakereillaan ja mätetty kaksin käsin.

Omalla kohdallani kaikki vatsavaivat ja muut oireet on helpottaneet aina silloin, kun oon elänyt rennommalla otteella, sillä asenteella, että mikään ei oo kiellettyä ja mennään kaikessa omaa kehoa kuunnellen. Esimerkiksi kun lakkasin ajattelemasta, että maitotuotteet on kaiken pahan alku ja juuri, tajusin, että ei ne maitotuotteet oikeasti mulle mitään oireita koskaan aiheuttaneet. Se oli vaan se stressi ja mielleyhtymä siitä, että ne tekee huonoa elimistölle. Välillä pitää päästää irti tiukoista uskomuksista ja luottaa siihen, että kaikki järjestyy.

Jos kokee jonkun tietyn asian ruokavaliossa tosi ”uhanalaiseksi”, ja kehittää siihen koko ajan negatiivisia assosiaatioita päässä, niin ei sekään tee pääkopalle hyvää pitkällä tähtäimellä. Et varmaan muistele vanhainkodin keinutuolissa, että osasinpa ainakin punnita kanani grammalleen oikein. Mieti, millä asioilla on oikeasti merkitystä. Elätkö hyvää ja mielekästä elämää? Nautitko siitä, mitä päivittäin teet?

Leea V.

2 vastausta artikkeliin “Hyvinvointia tosissaan, muttei vakavasti”

  1. Onpa sulla hieno blogi ja inspiroivia tekstejä! Ite oon ainakin huomannut sen, että kurinalaisemmankin jakson aikana rentoutta tarvitaan, jotta innostus säilyy treenaamisen ja terveellisemmän ravinnon suhteen. Joku sanoi hyvin 80-20 -periaatteestä, eli siitä miten syö 80%:sti tosi terveellisesti ja 20%:sti antaa tilaa nautinnolle. Ihan hyvä idea sekin. Jatkahan blogikirjoittelua ja tsemiä treeneihin! 😉 t. JuhaK

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta