Hyvinvoinnin ylläpitäminen arjessa ja pari sanaa armollisuudesta

Joskus hyvinvointiin tarvittavat päivittäiset rutiinit on vaan hoidettava alta pois. Ei niiden tarvii aina tuntua luksukselta. Esimerkkinä vaikka perinteinen skenaario; pitkän ja rankan työpäivän jälkeen ei huvittaisi mennä salille vääntämään jalkatreeniä ruuhka-aikaan. Silloin on helppo miettiä, mikä on toinen vaihtoehto ja mitä siitä seuraa, jos valitsen sen toisen vaihtoehdon? Jos jättäisin salitreenin väliin, päivän huippufiilis jäisi kokematta, en saisi mistään lisäenergiaa (koska toimettomana makoilu tekee lamaantuneen ja flegmaattisen olon) sen illan aikana ja todennäköisesti joutuisin myös seuraavana päivänä saman henkisen kamppailun eteen; mennäkö vai eikö mennä treenaamaan — koska mitä useammin treenin jättää väliin, sitä alemmaksi kynnys sen väliin jättämiseen laskee.

Tästä syntyy helposti vahingollinen oravanpyörä. Treeni jää väliin -> fiilis jää flegmaattiseksi -> ajatus ei kulje kirkkaasti -> ei huvita pitää ruokailujakaan energiatasoja tukevana -> sama homma jatkuu tulevina päivinä. Ihmismieli on mukavuudenhaluinen. Suosittelen kokeilemaan sellaista, että kun huomaat sen pään sisäisen laiskottelijan ehdottavan, että jätetään se päivän treeni väliin tai tilataan illalliseksi roskaruokaa, kun ei just nyt huvita alkaa kokkailemaan väsyneenä — pomppaa samantien ylös penkistä ja tee juuri päinvastoin, mitä mieli tekisi. Vaikka kuinka vituttaisi. Tekeminen synnyttää motivaatiota — motivaation ei tarvitse olla läsnä ennen tekemistä. Tarpeeksi kauan kun kapinoit pään sisäistä laiskamatoa vastaan, huomaat, että se tulee yhä harvemmin vierailulle.

Koen, että jos haluaa pitää sellaista hyvää vireystasoa ja tekemisen meininkiä arjessa yllä, niin on olemassa näitä peruspalikoita, mitkä hoitamalla saa pidettyä paketin kasassa ja jos niistä lähdetään karsimaan, niin paketti ei pysy enää kasassa kovin kauaa. Ihminen tottuu toki myös huonoon oloon (valitettavasti) ja monelle siitä on tullut ihan normi. Ajatellaan ehkä, että kyllä työpäivän jälkeen kuuluukin vähän väsyttää. Mutta sitten, kun omaksuu toisenlaiset elämäntavat, ihmetteleekin, että miten kestin päivääkään sitä olotilaa?!

Muistan kirkkaasti ne ajat, kun en harrastanut yhtään liikuntaa. Olin 8 tuntia istunut ensin töissä epäinspiroituneessa tilassa, tulin kotiin kuolemanväsyneenä ja kärttyisenä ja monesti nukahdin ”päiväunille” ja heräsin joskus iltakahdeksalta entistä kärttyisempänä. Ei ihmekään, että oli jatkuvasti sumuinen olo, ei energiaa mihinkään ja paikkoja kolotti. Nivelet tarvii liikettä, ihan sama missä muodossa! Ei ihmistä ole luotu elämään paikallaan lyyhistyneenä.


Pysyvää muutosta ei yleensä ole helppo tehdä, ennen kuin se muuttumattomuuden tuska alkaa käydä liian suureksi. Mäkin kestin ihan liian pitkään tota passiivista elämäntapaa. Mietin aina siellä sun täällä, että jotain pitäis tehdä, mutta olin jo tottunut siihen epätoivon tunteeseen ja pelkäsin ottaa askeleen kohti tuntematonta. Jos olisin silloin tiennyt, miten nopeasti tulee näkyviä tuloksia, kun lähtee ihan nollista, niin olisin heti ollut valmiina muutokseen. Mutta mulla se muutos tuli vasta, kun olin ihan kurkkuani myöten täynnä sitä huonoa oloa ja se alkoi vaikuttamaan elämän jokaiseen osa-alueeseen.

Ennakointi on kaiken a ja o. Ei kukaan tule sua kesken työpäivän muistuttamaan, että muistapas tankata välillä.  Muistapas hengittää pari kertaa syvään. Näille asioille pitää itse ottaa aikaa. Suosittelen pitämään aina laukussa minigrip-pussia, missä on vähintään jotain pähkinöitä/siemeniä/proteiinipatukka niiden päivien varalle, kun tulee niitä force majeure-tilanteita, eikä ehditä syömään kunnolla tai ei löydetä ravitsevaa evästä jostain pikkukaupasta. Ja pahin virhe, mitä voit tehdä, on mennä nälkäisenä ja kärttyisenä päivän päätteeksi ruokakauppaan. Oot syönyt vaikka jonkun aivan liian kevyen salaattilounaan klo 11.30 ja sitten klo 17 pitäisi osata tehdä fiksuja valintoja ruokakaupassa? Not gonna happen. 😉

Muutokset arjessa voi olla ihan älyttömän pieniä, ja silti niillä on paljon painoarvoa vaikkapa vuoden ajanjaksolla. Jo pelkästään se, että alat kantaa mukana vesipulloa minne ikinä menetkin, on 100% parempi, kuin se, että juot tsägällä ehkä lasin vettä ruuan kanssa, jos muistat. Tai se, että jätät iltakahvit väliin ja lopetat päivän kahvinjuonnit klo 15 mennessä. Lupaan, että nukut paremmin. Tai jätät työmatkalla Snapchatin selailut väliin ja avaat sen sijaan kirjan, joka sun on pitänyt jo pitkään lukea, mutta ”ei oo ollut aikaa”.

Armollinen pitää olla itseään kohtaan noin yleisesti, mutta armollisuuden ei tarvitse olla arjessa sitä, että antaa käden käydä keksipaketilla, kun stressi painaa päälle.
Armollisuudessakin on hyvä pitää kokonaiskuva mielessä. Voit olla armollinen itseäsi kohtaan, vaikka pusket omia rajoja salilla ja päästät lihakset maitohapoille. Sen ei tarvitse siis tarkoittaa sitä, että päästät itsesi sieltä, mistä aita on matalin. Se on täyttä oman potentiaalin hukkaan heittämistä ja rakennat itsellesi aika rajoittavat kahleet sillä menolla. Opettele armollisuutta enemmän henkisellä puolella, ja sen sijaan uskalla puskea itseäsi enemmän epämukavuusalueelle siellä fyysisellä puolella. Näin ei synny sitä epäterveellistä autopilotilla elämistä, jossa tehdään huonoja valintoja, koska ne tuntuvat ehkä sillä hetkellä mukavimmilta, mutta pitkässä juoksussa vetävät sua koko ajan alemmas.

Vaikka olen sitä mieltä, että joskus tilanne vaatii jäätelöä, niin voin ihan käsi sydämellä sanoa, että parsakaali ja lehtikaalisipsitkin on ihan törkeän hyvän makuisia! Kaikkeen tottuu. Mitä syötät keholle, sitä se alkaa kaipaamaan lisää. Muistan kerran, kun tajusin kaupassa, että hevi-osaston persiljanippu huutaa mun nimeä. Se oli hieno tunne!

Luin joskus jostain blogitekstin, että se joka väittää lehtikaalisipsien olevan hyviä ja verrattavissa tavallisiin sipseihin, valehtelee. Miksi niitä edes pitäisi verrata tavallisiin sipseihin? Valitse ruoka sen mukaan, minkälaisen olotilan haluat saavuttaa. Jokainen suupala on joko kunnianosoitus tai mielenosoitus kehoa kohtaan. Ja silloin kun satunnainen herkuttelukin tehdään tietoisesti hyvällä omallatunnolla, mahtuu sekin ihan mainiosti osaksi hyvinvoinnin kokonaiskuvaa. 🙂

Leea V.

Yksi vastaus artikkeliin “Hyvinvoinnin ylläpitäminen arjessa ja pari sanaa armollisuudesta”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta