KUNTOSALIVALMENNUKSEN 1. JAKSO PAKETISSA

Viime viikonloppuna vietettiin taas 3 päivää Trainer4You:n tiloissa kuntosalivalmennuksen 1. jaksolla. Käytiin viikonlopun aikana läpi ohjelmointia, tekniikoita, harjoittelun eri menetelmiä, treenijakojen suunnittelua ja ohjaustaitoja ja vaikka mitä. Joulukuun puolella olisi vielä 2. jakso ja varsinaiset näyttökokeet silloin edessä sekä käytännön, että teorian puolelta. Jännitys on erittäin kova jo tässä vaiheessa! Mutta innostus on sitä luokkaa, että en malta pysyä housuissani.

insta

Lähdin taas tuolta viikonlopun jälkeen ihan pilvilinnoissa pois. Tossa ryhmässä on jotain taikaa. Tiiviisti tuli uutta asiaa pää täyteen, ja saatiin harjoitella jo vähän saliohjaustakin. 🙂 Ensimmäinen ohjausharjoitus oli ihan suoraan sanottuna jäätävä, mutta kun sitä alkoi tulla about tunti täyteen, niin homma alkoi avautua ja olisin voinut jäädä ohjaamaan koko päiväksi.

Nyt olisi semmoinen 70 liikettä perinpohjin opeteltavana ja paljon treeniä edessä ihan käytännön parissa. Mulla jäi mieleen erittäin hyvin tosta viikonlopusta, että kuntosaliliikkeiden tekniikoita ei voi mitenkään opetella täydellisesti pelkkien kuvien ja videoiden avulla. Ja koko maailma voi muuttua ihan päälaelleen, kun tajuaa, miten monet saliliikkeet on menneet ihan päin honkia aiemmissa treeneissä vaan sen takia, että keskivartalon hallinta ja lantion linjaukset ei mee oikein (kaverin puolesta vaan puhun…).

Tai se hemmetin pää nousee ylös ja katsotaan peilistä omaa tekniikkaa kulmasoutua tai maastavetoja tehdessä, vaikka katse pitäisi pitää siellä lattian tasolla ihan koko liikesuorituksen ajan. Ei näitä asioita tule edes mietittyä. Se peili ei kerro totuutta siitä, millainen on suoritustekniikka. Ja loppupeleissä esimerkiksi kyykky pitäis opetella tekemään täysin ilman peiliäkin — ei siihen voi koko ajan tuudittautua.

Tekniikoihin liittyy niin paljon muutakin, ja kun sä näet peilistä itsesi vain yhdessä suunnassa (esim. edestä näyttää hyvältä, mutta ryhti saattaa sivusuunnasta katsottuna olla väärä) ja et voi millään keskittyä kaikkeen samaan aikaan. Esimerkiksi mä löysin tuon viikonlopun aikana mun poikittaisen vatsalihaksen kunnolla varmaan ekaa kertaa ikinä ja kun sen muisti pitää koko ajan aktivoituna, niin oli aika muikeat DOMSit seuraavana päivänä vatsassa.

Nyt vasta oikeasti tajuaa, että ei ne Youtube-videoiden pläräämiset tee kenestäkään salikonkaria, jos kukaan ammattilainen ei ole koskaan tarkistanut tekniikoita ihan käytännössä. Hakataan vaan turhaan päätä seinään, pahimmassa tapauksessa vuosikausia, kun homman voisi aloittaa fiksusti tsekkaamalla ensin ne tekniikat kuntoon ammattilaisen kanssa ja saada nopeammin tulosta ilman säheltämistä. Pää oppii tietyt liikemallit ja niistä totutuista liikemalleista on haastavaa opetella pois. Ajatus siitä, että kokeneena treenaajana pitää palata takaisin sinne aloittelijan rooliin ja opetella liikkeiden ja koko harjoittelun perusteet uudestaan, ei kauheasti hotsita. Siksi ne kannattaa opetella hyvissä ajoin. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. 😉

insta1

Nyt kun varsinkin arkiliikunnan ja yleisen aktiivisuuden merkitystä on painotettu meille tuolla koulutuksessa jatkuvasti, niin se alkaa mennä jo perille alitajuntaan. Eli edes se tunnin täsmätreeni säännöllisesti viikko-ohjelmassa mukana EI riitä! Sen ansiosta tullut ihan järjetön motivaatio sellaiseen yleiseen arkiliikuntaan. Jos on joku luento tai bussimatka tms. missä pitää istua pitkiä aikoja, tekis mieli sanoa, että suokaa anteeksi, mutta teen tähän väliin 20 kyykkyä ja 20 punnerrusta. Bussipysäkillä venaillessa alkaa tehdä jotain päkiänousuja ja haarahyppyjä, ja lista jatkuu… Haluan yhtäkkiä vältellä istumista kaikin keinoin. Suosittelen samaa muillekin! Pakarat ovat katoava luonnonvara nykyisellä istumistahdilla. 😉

FitFashion

FitFashion on Suomen suurin ja paras aktiivisen elämäntyylin blogiyhteisö. Bloggaajien elämänmakuisista tositarinoista löydät motivaatiota ja ideoita arkeesi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta