Taas yksi tusina-PT ilmoittautuu! Eiku.

Moikka moi! Ajattelin aloittaa blogin kirjoittamisen just sopivasti, kun aloittelen tässä kuukauden päästä personal trainer-opintoja ja pikkuhiljaa matka kohti unelmien duunia liikunta-alalla voi alkaa. 🙂 Blogissa ajattelin kirjotella yleisesti kuntosalitreenistä, motivaatiosta, elämäntavoista ja, no – kaikesta mitä mieleen juolahtaa. Ehkä hieman myös niistä PT-opinnoista ajan mittaan, jos niistä tulee jotain kirjoitettavaa mieleen.

Olen 25-vuotias helsinkiläinen ja koulutukseltani markkinoinnin tradenomi. Mulla on ollut vuosikausia hirveä kriisi tulevaisuuden suhteen. Kävin markkinoinnin AMK-opinnot, kun ajattelin niiden olevan sellaiset sopivan yleishyödylliset ja sieltä saatuja oppeja voi sitten hyödyntää vähän joka paikassa. Markkinointiduuni ei sitten valmistumisen jälkeen tuntunutkaan enää ollenkaan hyvältä idealta.

20160923_140755-1

Löysin kuntosalitreeniin kipinän keväällä 2013. Sitä ennen olin tehnyt kotitreenejä reilun vuoden ajan, ja kypsytellyt ajatusta salitreenin aloittamisesta piiiitkään päässäni, ennen kuin sen salikortin vihdoin uskalsin hankkia (koska tekosyyt ja pelko). Siitä asti, kun se liikuntakärpänen puraisi, oon salaa haaveillut personal trainerin työstä ihan hiljaa mielessäni.

Oon ollut varmaan melkein puolet tähänastisesta elämästäni enemmän tai vähemmän ylipainoinen. Siihen lapsenpyöreyden jälkeiseen aikaan mahtuu yhtä sun toista syömishäiriötä ja aaltoilevaa ylä- ja alamäkeä elämäntapojen suhteen, ennen kuin löysin ”kultaisen keskitien” ja sen maagisen pysyvän motivaation, mitä kaikki tuntuu hapuilevan. Sanotaanko vaikka, että rankka reissu on takana ja ne ratkaisut toimiviin elämäntapoihin on yllättävän paljon korvien välissä.

Mistä otsikko tähän blogitekstiin sitten tulee? No – suurin syy mun personal trainer-opintojen viivyttelyyn johtuu siitä, että personal trainereita puskee nykypäivänä ku sieniä sateella. Ajattelin, että ei sillä alalla enää tilaa ole! No, sain tarpeekseni niistä tekosyistä ja päätin ottaa askeleen kohti tuntematonta ja pelottavaa.

Oon nähnyt tässä yhtä sun toista pt:tä ja vannonut, että musta ei sellaista tusinatavaraa ainakaan tule. Sen näkee kaukaa, kuka tekee työtä sydämellä ja kuka on kutsumusammatissaan – kellä puolestaan vilkkuu vaan eurot silmissä ja asiakkaita tavatessa ei olla ollenkaan henkisesti läsnä siinä tilanteessa. Mun unelmaduunia hahmotellessani kysyin iteltäni mitä tekisin päivät pitkät, vaikka kukaan ei mulle siitä maksais euroakaan? No vastaus oli just se toisten ihmisten valmentaminen ja motivoiminen.

Katsotaan, minne tie vie. 🙂

Leea

Leea V.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta